Anita aloitti vuosi sitten opinnot kosmetologikoulun iltalinjalla työn ohessa. Ensimmäinen vuosi on ollut rankka mutta antoisa.
Viime syksynä Opintoluotsi kertoi viisikymppisestä Anitasta, joka kyllästyi tylsään työhönsä ja päätti muuttaa elämäänsä. Työ oli kiireistä, stressaavaa ja yksitoikkoista.
"Huomasin, että elämä on aika lyhyt, ja nyt olisi aika tehdä jotain mitä todella haluaa", hän sanoi silloin.
Mietittyään tarkkaan vaihtoehtoja ja keskusteltuaan työvoimatoimiston neuvojan kanssa hän päätti lopulta uskaltaa tehdä kaksi isoa muutosta.
Ensimmäiseksi hän irtisanoi itsensä. "Totta kai pelotti, mutta ajattelin, että tilanteelle on pakko tehdä jotain." Kuten yleensä, muutos kannatti. Uusi työ löytyi omalta alalta, ja vielä paremmalla palkalla.
Toiseksi hän pyrki ja pääsi Helsingin palvelualojen oppilaitoksen iltalinjalle aikuisopiskelijaksi. Idean antoi työvoimatoimiston neuvoja. Kosmetologin ammatti oli ollut haaveena jo nuoruudesta lähtien, eikä päätöstä tarvinnut miettiä kauan.
"Ainoa asia mikä epäilytti oli se, miten mies sopeutuu siihen, että olen joka ilta pois. Siitä keskusteltiin kauan. Omaa jaksamistani en epäillyt yhtään."
Rankkaa mutta antoisaa
Nyt ensimmäinen vuosi aikuisopiskelua on takana. Minkälaista on ollut?
"Tosi rankkaa, mutta antoisaa", Anita kuvailee. Hän näyttää hieman voipuneelta. Takana on mielenkiintoinen, joskin raskas vuosi. Uutta tietoa ja asiaa on tullut valtavasti.
"Olisin luullut, että koulu olisi ollut pinnallisempi ja töitä olisi ollut vähemmän, mutta eri aineita onkin ollut yllättävän paljon."
Hän luettelee ensimmäisen vuoden aineita: Vartalonhierontaa ja -hoitoja, kasvohoitoja, meikkausta, jalka- ja käsihoitoja, ihotautioppia ja raaka-aineoppia. Vaikeimmasta päästä ovat olleet fysiologia ja anatomia, mielenkiintoisimmasta muoto- ja värioppi, tyylihistoria ja ravinto-oppi. "Tosin kaikki on ollut tosi mielenkiintoista".
Anita porhaltaa suoraan töistä kouluun joka päivä, paitsi perjantaisin. Koulua on neljä tuntia, ja kotona hän on yhdeksältä illalla. Miehen kanssa vaihdetaan tärkeimmät kuulumiset, ja sitten äkkiä nukkumaan. Seuraavana päivänä taas sama juttu.
Kuulostaa väsyttävältä. "Varsinkin syksy oli raju, kun ei ollut varautunut siihen, että joka päivä on eri aineita ja pitää lukea niin paljon. Kevättä kohden on alkanut pikkuhiljaa tottumaan uuteen elämänrytmiin."
Motivaatio auttaa jaksamaan
Anitan mukaan eniten aikaa vie tentteihin lukeminen. Itse asiassa melkein kaikki viikonloput menevät siihen tai läksyjen tekoon. Eniten häntä harmittaa se, ettei kävelylle tai jumppaan tahdo ehtiä. Kiire on näkynyt vartalossa, johon on kertynyt muutama lisäkilo. Ystävien kanssa ei ehdi enää kahville, sosiaaliset suhteet hoidetaan sähköpostitse tai tekstiviesteillä.
Alkaa kuulostaa jo todella uuvuttavalta. Miten tuota oikein jaksaa? Avainsana on motivaatio, Anita paljastaa. Jokin idea tai haave tulevasta, jonka vuoksi jaksaa päivästä toiseen.
Hänellä se on haave vapaudesta. "Töissä on aina sama oravanpyörä ja ylitöitä niin paljon kuin jaksaa tehdä. 
Ei paljossa työnteossa ole mitään vikaa, mutta kun saisi tehdä sen omilla ehdoilla. Omassa yrityksessä saisi itse asettaa itselleen kiireen tai kiireettömyyden", hän miettii.
On helppo nähdä Anita hääräämässä omassa yrityksessä. Jotain hän on haaveensa eteen jo tehnytkin, mutta hän pitää mieluummin puheet maltillisina ja jalat maassa. Mies on kuitenkin luvannut remontoida vaikka minkälaisen tilan kauneushoitolaksi.
Ensi vuonna Anitan arki joka tapauksessa helpottaa, sillä hän jäi vappuna vuodeksi opintovapaalle töistä. Se tarkoittaa vapaita viikonloppuja ja enemmän unta.
Anita sanoo, että jokaisen kannattaa ehdottomasti lähteä opiskelemaan, jos siitä haaveilee. Jos lapset ovat isoja ja puoliso ymmärtää toisen poissaolon ja tukee, niin työnkin ohessa jaksaa opiskella. Siitä hän on elävä esimerkki.
Ihmiset ovat parasta
Toukokuun alussa Anita pääsi kokeilemaan käytännössä oppejaan. Hän oli kaksi viikkoa työharjoittelussa pienessä kauneushoitolassa.
"Tosi kivaa ja hyödyllistä", Anita sanoo. "Kosmetologi istui vieressä neuvomassa, ja joskus tein hoitoja yksinkin. Siitä sai tosi paljon varmuutta ja rohkeutta. Ja samalla näin millaista on yksityisyrittäjän arki."
Kahden vuoden opiskeluun kuuluu melko paljon työjaksoja. Kesäkuussa Anitalla on pesti toisessa kauneushoitolassa, ja elokuussa kolmannessa. Osan työjaksoista saa tehdä koska haluaa, pääasia että ne tulevat suoritetuksi kahden vuoden aikana.
Opiskelun koulumaisuus yllätti aluksi Anitan. "Alussa sanottiin, ettei saa olla pois tai numerot laskevat. Se tuntui aikuisopiskelijasta ihmeelliseltä. Toisaalta jos on pois, niin jää heti jälkeen, koska mitään ei kerrata."
Välistä koulussa myös holhotaan liikaa. "Joitakin on ärsyttänyt, kun opo on saattanut soittaa viikon poissaolon jälkeen ja kysynyt, että onko jotain ongelmia, vai mikset tule kouluun", Anita kertoo.
Tähän mennessä kahdenkymmenen ryhmästä on lopettanut kuusi, kuka työesteiden, kuka raskauden tai motivaation puutteen vuoksi.
Ihmiset ovat Anitan mukaan olleet yksi ehdottomasti parhaista asioista opiskelussa. Hän on tutustunut eri-ikäisiin ja eri ammateista tuleviin ihmisiin, joiden elämänkatsomus tuntuu olevan täysin erilainen kuin mihin Anita on töissä tottunut.
"Tuskin kukaan muu meidän luokalta kuin minä elää kahdeksasta neljään -elämää. Moni on tehnyt mitä erilaisimpia ratkaisuja elämässään, ja olen saanut kauheasti uutta ajateltavaa", Anita myöntää.
Kiireestä huolimatta hän on edelleen erittäin innostunut opiskelusta ja kosmetologin työstä. Jopa niin innostunut, että kylään tuleva pääsee kahvipöydän lisäksi yleensä hoitopöydälle - milloin harjoitellaan hierontoja, milloin kulmien nyppimistä tai meikkausta. Aviomieskään kun ei ihan kaikkeen suostu.
Mieluiten Anita kaivaa esiin jalkojenhoitopakkinsa. Hän on tutkinut jo koko suvun jalat. "Olen nähnyt mitä kummallisimpia ja haastavampia jalkoja", hän sanoo silmät loistaen.