Vanhat huonekalut saavat uuden elämän entisöintikurssilla.
Entisöintiluokka kuuluu jo kauas. Sisällä käy iloinen puheenporina, hiontarapina ja naputtelu. Seitsemän naista ja yksi mies ovat levittäneet purettuja, putsattuja ja hiottuja huonekalujaan luokan höyläpenkeille.
Ensimmäiseksi silmään pistää puinen televisio. Tai tv:n isot, puiset raamit, joiden reunat hehkuvat vihreinä. Olisiko 60-luvulta? Sisus on kaivettu pois. "Tästä tulee lamppu", sanoo Anna-Maija Hammaren ja rapsuttelee innokkaasti petsin rippeitä puukolla.
Anna-Maija on ahkeroinut tv:nsä kimpussa kuukauden verran. Tällä kertaa hän pääsi vähän helpommalla, sillä runsas maalikerros kupruili kätevästi pois maalinpoistoaineella. "Opettaja ei suositellut sitä terveyshaittojen takia, mutta jos on paksu kerros maalia, se on helppo, muuten maaleja saa rapsutella koko vuoden."
Anna-Maija aloitti huonekalujen entisöintiharrastuksensa kolme vuotta sitten, eikä innostus ota hiipuakseen, päinvastoin. Aiemmin uuden elämän ovat saaneet jo kaksi tuolia, pitsi-ikkuna, jonka hän kunnosti peiliksi, isän tekemä kaappi ja pari lypsyjakkaraa sekä kaksi Ilmari Tapiovaaran Mademoiselle-tuolia.
Huolet kaikkoavat puuhastellessa
Viereisellä pöydällä on läjä hiottuja palikoita. Katriina Pessa on purkanut vanhan Billnäs-tuolinsa osiksi, koska se vaappui. Hän on ensimmäisellä kurssillaan, ja koko vuosi on vierähtänyt lakkojen poistamisessa, joka oli syöpynyt tiukasti puun syihin. Homma on hidasta, kun kerran viikossa pääsee pariksi tunniksi rapsuttelemaan. Ja sitä paitsi vie aikaa, että löytää oman tapansa työskennellä.
"Suurin osa kurssille tulijoista ei ole ennen tehnyt mitään puutöitä", kertoo huonekalujen kunnostus ja entistäminen -kurssin opettaja Jukka-Pekka Blom. Eikä kurssille mitään ennakkovaatimuksia asetetakaan, peukalokin saa olla ihan keskellä kämmentä. Kaikki tekevät omassa tahdissaan omia huonekalujaan, ja keskenjääneitä voi jatkaa taas ensi vuonna.
Olettaen että kurssille pääsee. Helsingissä toimivan Toimelan opiston entisöintikurssit täyttyvät viidessätoista minuutissa, samoin työväenopiston kurssit kuuluvat olevan yhtä suosittuja. Huonekalujen entisöinti on suosittu harrastus, jossa herätellään kadonneita kädentaitoja ja lepuutetaan hermoja. "Tänne kun tulee niin muut ajatukset kaikkoavat päästä", nauraa Anna-Maija.
"Sopivan ronskia hommaa"
Kurssin ainoa mies, Jaakko Yrjölä, hioo Artekin tuolinjalkoja. "Meinasin lentää pyrstölleni, kun huomasin, että näistä meillä kotona olevista tuoleista joutuu maksamaan 90 euroa." Kiireesti siis kunnostamaan, ja nyt tyttärien tuoleihin liimaamat nalletarrat ja parvekkeelta tulleet vesivahingot ovat historiaa.
Toisaalla kaivataan apua pöydässä olevan reiän täytössä. Täsmälleen oikean värisen paikan saa sekoittamalla hiomapölyä lakkaan ja täyttämällä reikä sillä, neuvoo Jukka-Pekka. Entä pöydänkulmien raot? Ne päätetään jättää, ne kuuluvat vuosimalliin.
"Minun luonteelle puutyöt sopivat, tämä on sopivan ronskia hommaa", sanoo Marjut Oivukka-Mäki vedellessään hiomapaperilla tuolin käsinojia. Edellisenä vuonna hän oli verhoilukurssilla jousittamassa ja verhoilemassa samaa tuolia. "Se oli paljon pikkutarkempaa puuhaa."
Entisöintiin jää koukkuun
Moni kurssilaisista tuntuu työstävän jo ties kuinka monennetta huonekaluaan. Harrastukseen jää koukkuun, myöntää Kristiina Ahlstedt, joka on harrastanut nikkarointia jo viisitoista vuotta. Aluksi hän teki itse kotona, hioi ja petsasi. Esimerkiksi vanhan senkin maalauttaminen ammattilaisella tuli huomattavaksi halvemmaksi, kun oli itse tehnyt pohjatyön, raaputellut maalit pois.
Kurssilla on saanut tietoa vaikeammista asioista, kuten pintakäsittelystä, joka on hänestä kunnostuksen vaikein osa. Nyt käsittelyä odottaa vanha pöytä, joka löytyi huutokauppakamarista huonossa kunnossa. Nyt se on hiottu, kolot täytetty, liimattu, ja seuraavaksi on vuorossa petsaaminen ja lakkaaminen. Alaosasta tulee harmaa.
Harrastuksessa saa käyttää vapaasti luovuuttaan, sillä huonekalun ulkonäöstä voi päättää itse. "Joskus tosin ohjeistan kurssilaisia, että jos puuseppä on alunperinkin suunnitellut huonekalun maalattavaksi, silloin se kannattaa maalata eikä petsata, sillä puu voi olla huonolaatuista", sanoo Jukka-Pekka.
Tuotavalle huonekalulle hän ei aseta rajoituksia. "Usein ihmiset tuovat 30–40-luvun tuoleja tai pieniä hyllyjä. Aloittelijalle tuoli on hyvä, koska siinä oppii paljon. Esineen ei välttämättä tarvitse olla vanha, koska tämä on kunnostuskurssi."
Hamstraajat päätyvät usein kurssille
Huonekalun kunnostus aloitetaan miettimällä, minkälainen esine on alun perin ollut, ja halutaanko säilyttää alkuperäinen ulkoasu vai tehdä huonekalusta omaan kotiin sopiva. Jos haluaa säilyttää antiikkiarvon, pitäisi huonekalulle tehdä mahdollisimman vähän.
Seuraavaksi päätetään, mitä tehdään: riittääkö putsaus, vai heiluuko esine siihen malliin, että se pitää purkaa ja liimata uudestaan. Yleensä ensimmäinen opeteltava asia on lakan ja maalin poistaminen ja hiominen.
"Jos tuolin joutuu purkamaan osiin, niin kuin vanhat tuolit yleensä pitää, menee sen kunnostamiseen helposti koko vuosi", Jukka-Pekka sanoo. Tosin aika on hyvin yksilöllistä. Toiset ovat pikkutarkkoja, toiset suurpiirteisiä, toiset nopeita, toiset hitaita.
Monesti entisöijillä on kuitenkin yksi yhteinen piirre: he ovat vanhan tavaran hamstraajia. Roskalavat pengotaan, vintit ovat aarreaittoja ja sukulaisten nurkista löytyvät aarteet tuodaan kotiin. Jukka-Pekka on löytänyt roskalavalta kirjoituspöydän, tuoleja, jopa merimiesarkun.
"Keräilijäluonteelle tämä on loistava harrastus, projektit eivät koskaan lopu", nauraa Anna-Maija.
Entisöintikurssilla tarvitaan:
- Kunnostettava huonekalu. Pienet varastotilat voivat asettaa rajoituksia koolle. Yleensä neuvotaan aloittamaan tuolista, siinä oppii eniten.
- Työkaluja: Vasaraa, talttaa, puukkoa, sikliä eli ohutta, maalinpoistoon tarkoitettua teräslevyä, hiomapaperia.
- Pintakäsittelytuotteita tarpeen mukaan: Maalinpoistoainetta, lakkaa, maalia tai petsiä.