Kauppatieteilijä ei ole tiukkapipo
Kauppatieteiden taitaja ei ole pelkkä numeroiden pyörittäjä.
Loputonta laskemista, kimurantteja kirjanpitotehtäviä, kansainvälisiä kontakteja... Kauppatieteiden kenttä on laaja, ja alan opinnot valmistavat monenlaisiin työtehtäviin. Suuntautuminen riippuu omista intresseistä ja erikoistumisvalinnoista. Opintoluotsi jututti kahta kauppakorkeakoulusta valmistunutta ja tenttasi heitä opiskelu- ja työllistymiskokemuksistaan.
Jemina Uusitalo suoritti opintonsa loppuun viime vuonna. Hänen päätöksensä Turun kauppakorkeakouluun hakemisesta kypsyi abikeväänä, jolloin seuraavaa opinahjoa valitessa Jemina arpoi muutaman vaihtoehdon välillä. Lopulta pisimmän korren vei kauppatieteiden opiskelu.
”Vaa'assa painoi paljon se, että kauppatieteet ovat moniin muihin aloihin verrattuna melko yleisluontoisia. Sen myötä mahdollisuudet ovat auki moneen suuntaan.”
Niinpä Jemina Uusitalo aloitti opintonsa kauppakorkeakoulussa ennen vuosituhannen vaihdetta. Opinnot alkoivat kaikille yhteisellä perusopintojaksolla, joka antoi yleiskäsityksen kauppatieteistä ja niiden osa-alueista. Toisena opiskelusyksynä opiskelijat pääsivät valitsemaan erikoistumisalojansa, jolloin Jemina poimi pääainekseen talousmaantieteen.
”Se on pieni aine, mutta monipuolisuudessaan mielenkiintoinen”, Uusitalo perustelee. ”Opiskelin myös johtamista ja organisointia sekä paljon kieliä.”
Opiskeluaikaan mahtui myös vaihto-opiskelua, työntekoa sekä opintoja Turun yliopistossa ja Åbo Akademissa. Vaikka opintojen ajoittain koulumaisuus koettelekin Uusitalon ennakko-odotuksia akateemisesta vapaudesta, opiskeluaika ja -kaupunki painuivat mieleen mieluisina.
”Opiskelukaupunkini Turku on ehdottomasti mainettaan mukavampi paikka. Se on riittävän pieni, jotta fillarilla pääsee joka paikkaan. Lisäksi kolmen korkeakoulun opiskelijamäärä takaa, ettei aika käy pitkäksi ja että uusia ystäviä saa helposti.”
Satikutia Jemina antaisi koululleen vain uraohjauksen vähäisyydestä.
”En vielä opiskelujen loppuvaiheessakaan ollut täysin selvillä, minne aineyhdistelmälläni voisi hakeutua”, Uusitalo harmittelee.
Työpaikka löytyi kuitenkin IT-alalta. Toisin kuin kyynisimmät supisevat, stereotyyppi pelkästään setelitukkojen perässä ryntäilevästä uraohjuksesta on virheellinen. Kauppatieteilijöiden joukkoon mahtuu teoreetikkojen lisäksi myös humanistipersoonia.
”En ole perinteisessä mielessä erityisen uraorientoitunut”, Jemina pohtii. ”Jatkuva etenemisen tavoittelu lieveilmiöineen ei ole päällimmäisenä mielessäni. Ennemminkin haluan löytää mielenkiintoisen, mielekkään ja haastavan työn.”
Kun yleinen taloustilanne on hyvä, myös kauppatieteilijöiden työtilanteen voi luokitella hyväksi. Alan ammattilaiset sijoittuvat monenlaisiin tehtäviin. Työnkuvaan kuuluu paljon muutakin kuin monotonista numeroiden kanssa pelaamista.
”Ihmiset luulevat usein, että kauppatieteet ovat sama asia kuin laskentatoimi – siis että kaikki osaisivat vaikkapa kirjanpitoa ja sisäistä laskentaa. Sellaistahan on pakollisina yleisopintoina vain muutaman opintopisteen verran.”
Lisää työelämätietoa
Samaisesta Turun kauppakorkeakoulusta valmistuneen Heidi Sarmaksen pääaine oli kuitenkin juuri laskentatoimi. Sivuaineiden lista on pitkä ja vakuuttavan kuuloinen: tietojärjestelmätiede, yritysjuridiikka ja kansainvälinen liiketoiminta. Lisäksi kauppakorkeakoulun tarjoama reilu kattaus kieliopintoja miellytti IB-lukion käynyttä Sarmasta.
Myös Sarmas kritisoi opinahjoaan puutteellisesta työelämään perehdyttämisestä.
”Yliopisto-opetus on nykypäivänäkin vielä hyvin teoriapainotteista, vaikka esimerkiksi laskentatoimen kursseja pyritään tuomaan käytännönläheisemmäksi esimerkiksi case-töiden kautta. Valmistuessani minulla ei ollut juuri mitään hajua laskentaekonomin käytännön työstä. Se oli aika pelottava olotila vastavalmistuneelle, koska en ole missään vaiheessa haaveillut tutkijan urasta.”
Heidi Sarmas työskentelee tällä hetkellä taloushallinnon assistenttina, mutta siirtyy pian elintarviketeollisuuden yritykseen laskentatoimihenkilöksi. Hänen nykyisiin työtehtäviinsä kuuluu konsernin kotimaisten yhtiöiden kirjanpitoa, sisäistä raportointia yrityksen johdolle, maksuliikenteen hoitoa sekä muiden taloushallinnon juoksevien asioiden hoitoa. Tulevaan työnkuvaan taas sisältyy muun muassa ulkomaisten yhtiöiden raportointia.
Sarmaskin on tietoinen siitä, että kauppatieteiden opiskelijoita pidetään toisinaan materialistisina snobeina.
”Se ei tietenkään pidä kaikkien kohdalla paikkaansa. Raha ei ole ainoa motivaattori kauppatieteiden opiskelulle. Monet luulevat, että kauppatieteilijät saavat automaattisesti hyvin palkatun johtaja-paikan. Niinhän asiat eivät luonnollisesti voi olla nykypäivän kilpailutilanteessa. Kaikki ekonomit eivät myöskään työskentele pankeissa.”
Alan opinnoissa pärjää Heidin mukaan ”sosiaalinen, tarkka ja työteliäs” persoona.
”Helpolla kauppakorkeassa ei opintopisteitä heru, mutta myöskään pelkällä lukutoukka-asenteella ei pärjää. Opiskelu sisältää paljon pienryhmätyöskentelyä, ryhmätöitä ja itsenäisesti tehtäviä raportteja, joista osa tehdään jopa jollekin case-yritykselle. Lisäksi kielten opiskelu on pakollista ja kielten luennoilla on yleensä läsnäolopakko. Hyvillä vuorovaikutustaidoilla ja tarmolla pärjää pitkälle.”