Laura Ristimäki vietti Zürichissä vuoden vaihto-opiskelijana.
Takkuavatko opinnot omassa opinahjossa, tympivätkö vuodesta toiseen samat kuviot? Tai haluaisitko, että valmistuttuasi työnantaja nappaa hakemuspinosta juuri sinun hakemuksesi ja nyökkäilee hyväksyvästi?
Oli vastaus kumpaan tahansa kysymykseen kyllä, voisit ehkä harkita ulkomailla opiskelua. Jos olet kirjoilla suomalaisessa oppilaitoksessa, mahdollisuudet päästä ulkomaille vaihto-opiskelijaksi tai työharjoitteluun ovat erittäin hyvät. Erasmus, kahdenväliset vaihtosopimukset, Iaeste, Nordplus, Isep. vaihtoehtoja on lukuisia.
Laura Ristimäki, 23, on opiskellut viimeisen lukuvuoden Sveitsissä, Zürichin Teknillisessä korkeakoulussa ETH:ssa. Maineikas ETH on suosittu vaihtopaikka tekniikan opiskelijoiden joukossa. Vuosittain sinne päätyy yksinomaan Erasmus-opiskelijoita vajaa parisataa ympäri Eurooppaa.
Laura on viihtynyt Sveitsissä mainiosti. Itse asiassa niin hyvin, että hän on päättänyt pitää opinnoistaan Teknillisessä korkeakoulussa välivuoden ja jää Zürichiin vielä vuodeksi. Tuttavien avulla löytyi harjoittelupaikka sveitsiläisestä firmasta, Medienhaus Weinfeldenistä. Työtehtävät vastaavat suunnilleen omaa pääainetta, graafista tekniikkaa.
"Huseeraan varmaan vähän joka paikassa, teen markkinointia ja asiakaspalvelua", Laura arvelee.
Työt alkavat vasta syksyllä. Sitä ennen Lauralla on edessä kuukauden loma Suomessa: mökkeilyä, kavereiden tapaamista ja löhöilyä.
Uutta perspektiiviä maailmaan
Alun perin Laura lähti vaihtoon etsimään jotain uutta elämäänsä - uusia kokemuksia, uusia ihmisiä, uutta perspektiiviä maailmaan. "Tuntui että elämä jumitti paikallaan, ja olin kyllästynyt arkeen Suomessa."
Mielessä oli myös sivuaineopinnot. Lopulta Laura päätyi valitsemaan kurssinsa kuitenkin hieman sekalaisesta seurakunnasta: psykologiaa, työfysiologiaa, johtamista. "Kaikkea mikä kuulostaa kivalta", hän nauraa.
Opintoviikkoja on kertynyt paljon, mutta tenttejä hän ei ole suorittanut kuin muutamasta kurssista. "Saa nähdä miten ne Suomessa hyväksytään", hän miettii. Mutta vaikka opintoviikkomäärä jäisikin pieneksi, vahinko ei ole suuri. Vuoden anti on ollut muissa asioissa.
Harrastus saneli maan
Pieni Sveitsi 7 miljoonalla asukkaallaan on vähän erikoisempi valinta vaihtokohteeksi. Ensimmäiseksi tulevat mieleen suklaa, vuoret, kellot ja vauraus. Miksi juuri sinne?
Lauralla valinnan saneli harrastus. Hän pelaa salibandya Suomen maajoukkueessa, ja Sveitsissä taso on Pohjoismaiden jälkeen korkein. Toinen syy oli saksan kieli, jonka Laura halusi oppia kunnolla. Teknillisellä korkeakoululla oli vaihtosopimus ETH:n kanssa, joten Lauran tie päätyi Zürichiin.
Pelaaminen salibandy-joukkueessa on asettanut oleskelulle omat rajoituksensa, mutta on myös antanut valtavasti. Harjoituksia on vähintään joka toinen ilta, ja Laura myös asuu joukkuekaverinsa kanssa yhdessä.
Joukkueen kautta on avautunut tilaisuus tutustua sveitsiläisiin, heidän ajattelutapaansa, kulttuuriin ja kieleen, hauskan kuuloiseen schwitzerdütschiin eli sveitsinsaksaan.
"Parasta vuodessa onkin ollut ehkä kaikki se erilaisuus, jota olen kohdannut. Olen nähnyt paikallisten arkea ja toisaalta tavannut vaihto-opiskelijoita ympäri maailmaa. Olen saanut nähdä kaiken mitä nähtävissä on."
Entä vaikeat asiat vuodessa? "Ei täällä ole ollut mikään vaikeaa. Tuntuu että on ollut oikea lomavuosi, kun mulle on järjestetty niin paljon kaikkea kivaa", Laura nauraa.
Tehokas byrokratian kehto
Sveitsistä tulee mielikuva tehokkaasta ja täsmällisestä maasta. Asiat rullaavat tarkkojen sääntöjen ansiosta.
"Alussa oli paljon pikkuasioita, jotka pitää tietää. Kuten se, ettei roskia voi viedä ulos missään Alepan pussissa, vaan roskapussit pitää erikseen ostaa kaupasta. Muuten tulee isot sakot."
"Kun on viettänyt vuoden tässä byrokratian ihmemaassa, osaa taas arvostaa sitä, miten asiat Suomessa toimivat", hän hymyilee.
Välillä on tullut ikävä kavereita, vanhempia ja koiraa. Kovin kovaksi koti-ikävä ei ole kuitenkaan päässyt yltymään. Kotimaassa Laura on piipahtanut maajoukkuepelien takia vähintään parin kuukauden välein, vaikkakin yleensä vain päivän kerrallaan.
"Alussa ikävöin vielä vähemmän kuin olin ajatellut. Kaikki lähti rullaamaan niin vauhdilla. Ensin kauhealla kiireellä pakkasin kotona ja sitten täällä oli heti paljon ohjelmaa, kun joukkuekaverit oli määrätty vuorotellen näyttämään mulle kaupunkia".
Muut vaihtarit tulivat kuukautta myöhemmin, sitten alkoi kielikurssi ja heti perään talvilukukausi. Arki lähti käyntiin.
"Mä olen vaan mennyt ja elänyt aivotonta elämää. En ole yrittänytkään nähdä kaikkea tässä ja nyt, vaan olen vaan nauttinut", Laura nauraa.
"Vuosi on niin pitkä aika että sitä ajattelee aina, että onhan mulla vielä aikaa. Nyt tuntuu että vastahan mä tulin tänne. Aika on mennyt tajuttoman nopeasti", Laura sanoo.
Skandinaavien kanssa leivotaan pullaa
Vaihto-opiskelijoilla on ETH:ssa tiivis verkko keskenään, ja bileitä, retkiä ja tapahtumia on lähes viikoittain. "Yksin ei tosiaankaan tarvitse olla", Laura sanoo.
Vaikka Laura ei vietäkään kaikkea aikaansa ulkomaalaisten kanssa, on muiden skandinaavien kanssa silti välillä mukavaa olla. Heidän kanssaan voi järjestää pikkujouluja ja leipoa pullaa, jos juustojen ja suklaan syöminen sattuisi tympäisemään.
Vielä on vaikea sanoa, vaikuttaako vuosi jotenkin tulevaisuuteen. Itsevarmuutta ja elämänkokemuksia se on ainakin lisännyt, ja tietysti kielitaitoa. Tottakai vuosi avaa ovia Sveitsiin, mutta se ei ole ollut Lauran tavoitteena.
"Paljon tärkeämpää oli perspektiivin avartaminen. Ennen tänne tuloa olin taapertanut viimeiset 22 vuotta vain Espoossa, ja nyt tiedän vähän enemmän maailmasta ja elämästä."
Ainoa haave tulevaisuudelle ei ole sidottu paikkaan. "Haaveilen sellaisesta elämästä, etten koskaan kyllästy, ja osaisin aina säilyttää elämän kipinän. Saisi aina oppia ja nähdä uutta ja nauttia elämästä."