Saida, Suado ja Abd-Ennour kertovat omista kokemuksistaan maahanmuuttajana Suomessa.
Maahanmuuttajat ovat päivän sana. Stereotypiat on päivän toinen sana. Maahanmuuttajista ja heidän ongelmistaan puhutaan nimittäin hämmästyttävän yksimielisesti ja yleistävästi. Ennakkoluulot tuntuvat valtavilta ja täysin median luomilta, sillä harva suomalainen oikeasti tuntee yhtään maahanmuuttajaa.
Kahvila on täynnä opiskelijoita ja koululaisia. Saida ja Suadokin ovat siellä. Tytöt valmistuvat ensi vuoden kesällä lähihoitajiksi Helsingin Diakoniaopistosta. Molemmat ovat asuneet Suomessa lähes puolet elämästään ja puhuvat täydellisesti suomea.
Siihen yhtäläisyydet tuntuvat loppuvankin. Saida, 19, on käynyt kaikki koulut ala-asteelta lähtien Suomessa. "Mä viihdyn suomalaisten kanssa, paremmin kuin ulkomaalaisten", hän hymyilee. Itse asiassa hän hymyilee lähes tauotta ja pyörii vilkkaasti tuolissaan. "Kaikki sanovat että mä olen luokan ilopilleri. Mä nauran koko ajan."
Suado, 30, kurkistelee sen sijaan epäluuloisesti huivin takaa ja kyselee tarkasti, ennen kuin suostuu vastaamaan yhteenkään kysymykseen. Kotona on seitsemän lasta ja somalialainen mies.
Omat stereotypiat tyypillisestä maahanmuuttajasta valuvat kahvin mukana kurkusta alas.
Työn saanti tyssää ennakkoluuloihin
Minkälaiset tulevaisuuden suunnitelmat tytöillä on? Molemmat aikovat jatkaa opintoja sairaanhoitajaksi, koska siten saa paremmin töitä.
Työ on ollut viime aikojen kiivas puheenaihe. Tulevaisuudessa kärsitään todennäköisesti työvoimapulasta, joka koskisi työministeriön mukaan erityisesti hoito- ja palvelualoja sekä teollisuutta. EU:n ulkopuolelta tuleva työvoima on tärkeässä asemassa, sillä Euroopassa vanhennutaan kaikkialla samanaikaisesti.
Tällä hetkellä työnantajien ennakkoluulot ulkomaalaisia kohtaan ovat kuitenkin vielä huipussaan. Tyttöjen kertomukset ovat karua kuultavaa.
"Kaikki menee hyvin siihen asti kunnes he tivaavat, mistä olen kotoisin, kun nimeni on niin outo. Ei riitä että sanon olevani suomalainen, vaan täytyy kertoa missä on syntynyt", Suado kertoo.
Somalia on työnantajalle väärä vastaus. Vaikka paikka on puhelimessa aiemmin luvattu, loppuu puhelu siihen, että "toivottavasti sä löydät jonkun toisen paikan." Ongelmia voi aiheutua myös huivista. "Pelätään että siinä on bakteereita", Suado kertoo.
Saida on kuitenkin optimistinen. "Eiks se oo niin että todistuksen mukaan otetaan töihin?", hän kysyy. Suado pudistelee päätään. Maahanmuuttajia palkataan vain jos ei ole suomalaisia.
Jos Suomesta ei saa töitä, tytöt haaveilevat Dubaista. Lontookin kävisi, ja miksei Norja. Tärkeintä on että on töitä, he miettivät.
Abd-Ennour viihtyy bussikuskina
Algerialainen Abd-Ennour viihtyy Suomessa, eikä tunne olevansa ulkomaalainen. "Kotimaassaankin voi tuntea olevansa ulkomaalainen, jos sinua ei kunnioiteta. Suomessa minua kunnioitetaan", hän sanoo.
13 vuotta Suomessa asunut Abd-Ennour voisi olla kuka tahansa reilu kolmikymppinen suomalainen mies. Hänellä on vaimo, kaksi pientä poikaa ja työpaikka HKL:lla bussikuskina. Hän arvostaa Suomen luontoa ja rauhaa ja haluaa tehdä töitä Suomen eteen.
"Työhön pääseminen on tärkeää, sillä niin pääsee osaksi yhteiskuntaa", Abd-Ennour sanoo. Hän on ollut onnekas, sillä hän viihtyy bussikuskina mainiosti. HKL on hyvä työnantaja, ja ihmisten kanssa on hauska jutella. "Ja jos ihmiset eivät puhu minulle, se ei johdu minusta vaan siitä, etteivät he puhu toisilleenkaan", hän hymyilee.
Hän toivoo kuitenkin, että maahanmuuttajille olisi tarjolla muitakin töitä kuin siivousta tai bussin kuljetusta. Myös koulutusta pitäisi olla enemmän, erityisesti suomen kielen koulutusta.
"Suomen kieli on erittäin tärkeä. Kieli on avain kulttuuriin, ilman sitä ei voi tehdä mitään, ei voi rakentaa yhteiskuntaa", hän sanoo. Hän kävi aikoinaan kuuden kuukauden kurssin suomen kielestä ja kulttuurista. Kurssi oli hyvä ja tarpeellinen, mutta liian lyhyt.
Euroopassa kunnioitetaan ihmistä
Abd-Ennourilla on yksi toive. Hän toivoo, että suomalaiset ymmärtäisivät, että ulkomaalaiset ovat ihmisiä ja kunnioittaisivat heitä.
"Toivon, että suomalaiset eivät ajattele ulkomaalaisista, että he tulevat tänne etsimään paratiisia tai etteivät he ymmärrä mitään. Ulkomaalaiset ovat olleet kotimaassaan jotain, he ovat eläneet. Heidän elämänsä on voinut olla jopa parempaa kuin Suomessa, mutta joskus on pakko lähteä. He halusivat ehkä elää, olla vapaita."
"Algeriassa on kaikkea mitä täälläkin – hienoja rakennuksia, diskoja, vaaleita naisia... Niiden vuoksi emme tule, vaan koska täällä ihmisillä on ihmisoikeudet, vapaus ilmaista mielipiteitään, tasa-arvo", Abd-Ennour painottaa.
Vaikka ulkomaalaisilla on nyt Suomessa vähän vaikeaa, Abd-Ennour toivoo asioiden muuttuvan. Keski-Euroopassa asiat ovat jo helpottuneet, siellä ihmiset eivät enää pelkää ulkomaalaisia. "Suomalaiset pelkäävät meitä kunnes oppivat tuntemaan. Yritän näyttää heille että olen yksi heistä", Abd-Ennour sanoo.
Hänen oma matkansa kulki aikoinaan Suomeen tapaamaan ystävää, ja tavattuaan vaimonsa oli Suomi sinetöity hänen kohtalokseen. Algerian levottomuudet alkoivat vasta myöhemmin.
Suomen ilmapiiri on muuttunut tässä ajassa paljon suvaitsevammaksi. "Uskon, että pikkuhiljaa, ajan myötä, lapsillamme on jo helpompaa. He tuovat väriä tähän maahan."