Kolmen opiskelijan tarina siitä, miksi he valitsivat opinahjonsa pääkaupunkiseudulta.
Joka syksy pääkaupunkiseudulle muuttaa tuhansia opiskelijoita ympäri Suomea ja ulkomailta. Osa tulee opiskelemaan alaa, jota ei muualla ole tarjolla. Toiset taas haluavat asua nimenomaan pääkaupungissa, ja opinnot antavat siihen hyvän tilaisuuden. Berndtillä, Silvanolla ja Juholla on jokaisella omat motiivinsa ja kokemuksensa muutosta.
Kielimies viihtyy Espoossa
Berndt Söderström, 20, seisoo tyynen näköisenä Helsingin yliopiston avajaistungoksessa. Hän muutti Karjaalta Espooseen vuosi sitten, joten ensimmäisen vuoden opiskelija on jo ehtinyt tottua pääkaupunkiseudun hyörinään.
Helsingin yliopisto oli Berndtille itsestään selvä valinta. "Täällä on kuulemma Suomen paras yliopisto", tuumaa mies. Siitä on nyt tultu ottamaan selvää. Mättääkö tähän mennessä jokin? "No, uusille tulokkaille pitäisi olla enemmän tietoa kursseille ilmoittautumisesta, ja sivuaineiden opiskeluoikeuden hakemisesta", Berndt listaa.
Ensimmäisen vuoden opiskelijaksi Berndtillä on hämmästyttävän selkeät suunnitelmat. Hän on tullut yliopistoon lukemaan kieliä ja valmistumaan kääntäjäksi. Berndt opiskelee pääaineenaan pohjoismaisia kieliä äidinkielen linjalla. Sivuaineiksi hän suunnittelee vieraita kieliä ja suomea.
Muutto pääosin ruotsinkieliseltä alueelta pääkaupunkiseudulle on sujunut suuremitta ongelmitta. Ruotsinkielisenä Berndt tosin toivoo enemmän ruotsinkielistä palvelua. Myös opaskylttien pitäisi olla kaksikielisiä.
Opintojen jälkeisestä ajasta Berndtillä ei ole vielä suunnitelmia. Ainakaan vielä kaipuu Länsi-Uudellemaalle ei ole liian suuri.
Jotain muuta kuin lunta ja jäätä
Kun Silvano Luciani, 24, päätti lähteä opiskelijavaihtoon ulkomaille, hänelle annettiin kolme vaihtoehtoa: Kööpenhamina, Bordeaux ja Helsinki. Silvano valitsi Helsingin.
"Ennen tuloani en tiennyt Suomesta juuri mitään. Luulin, että maa sijaitsee Ruotsin ja Norjan välissä, ja että siellä olisi paljon jäätä. Opiskelukaverini oli ollut Helsingissä vaihdossa, ja hän kannusti minua lähtemään", Silvano kertoo.
Italialaismiehen arktiset mielikuvat sulivat nopeasti elokuun helteisiin. Vajaan kuukauden pääkaupunkiseudulla asunut Silvano haaveilee jo nyt jäävänsä Helsinkiin. Hän haluaisi siirtää opintonsa pysyvästi Italian kotiyliopistosta Espoon-Vantaan teknilliseen ammattikorkeakouluun, jossa hän tällä hetkellä opiskelee tietotekniikkaa.
"Pidän Helsingistä. Se on nuori ja kansainvälinen kaupunki, jossa ihmiset ovat avoimia. Oppilaitokseni on hyvä, ja se tarjoaa nuorille erinomaiset puitteet kehittää itseään. Ja työharjoittelustakin voi saada palkkaa!", Silvano riemuitsee.
Helsingin ainoaksi nurjaksi puoleksi Silvano mainitsee ihmisten juomatottumukset. Täällä juhlissa pääsääntöisesti kaikki juovat itsensä humalaan, kun taas Italiassa humalaan tullaan vain joskus harvoin. Eikä suomalaisen kahvin juontikaan saa kannatusta:
"Oh, please don`t call that coffee", Silvano kommentoi kauhistuneena.
"Aina jotakin oppii kun kotoansa lähtöö"
Torniosta kotoisin oleva Juho Korteniemi, 21, aloittelee kolmatta opiskeluvuottaan Teknillisessä korkeakoulussa Espoossa. Luonnollisin valinta opiskelupaikkakunnaksi olisi ollut Oulu, mutta Juhoa kiinnostavaa energiatekniikkaa ei ollut mahdollista opiskella kuin Espoossa ja Lappeenrannassa. Paremmat kulkuyhteydet ratkaisivat valinnan Espoon hyväksi.
Juho onnistui saamaan asunnon Otaniemen teekkarikylästä. Muuttokuorma sisälsi vain matkalaukullisen tavaraa. Ensimmäinen vuosi kului kahden hengen huoneessa, sitten hän sai oman huoneen 11 hengen soluasunnosta.
Ensimmäisen syksyn shokkia Juho lievitti käymällä usein kotona Torniossa. Sittemmin hän on matkustanut tervehtimään kotiväkeä kerran pari lukukaudessa ja jouluisin. Lisäksi kesätyöt ovat toistaiseksi löytyneet kotiseudulta. Valmistumisen jälkeen Juho suunnittelee muuttavansa takaisin pohjoiseen, mikäli sopiva työpaikka vain löytyy, sillä oman kotiseudun tukeminen on hänestä tärkeää.
Pääkaupunkiseutua Juho ei tuntenut ennestään juuri lainkaan, joten ensimmäinen tehtävä oli kartan hankkiminen. Paikasta toiseen liikkuminen oli aluksi hankalaa. "Busseja tulee, mutta niissä lukee ainoastaan numero, ei mihin ne ovat menossa. Joskus olen vain hypännyt johonkin bussiin nähdäkseni mihin se menee ja tullut samaa reittiä takaisin."
Pettymyksiäkin tuli: "Ajattelin, että täällä voi tehdä mitä haluaa ja kaikki mahdollisuudet ovat lähellä. Kuitenkin vaikka tuolla maakunnan pikkupaikoissa on paljon vähemmän vaihtoehtoja, on niitä vastaavasti helpompi lähteä tekemään." Esimerkiksi välimatkat olivat pääkaupunkiseudulla yllättävän pitkiä ja urheiluharrastukset kalliita.
Juho toimii aktiivisesti Pohjois-Pohjalaisessa osakunnassa. Hänen ystävistään suurin osa onkin muualta muuttaneita. Kaukaa tulleet tuntuvat olevan samalla aaltopituudella ja meininki on maanläheisempää.