Säätieteilijän ammatti ei ole pelkkää ennustamista.
Jos Liisa Peltonen näyttää tutulta, olet saattanut herätä tai käydä nukkumaan hänen seurassaan. Nuori meteorologi ennustaa tulevia tuiskuja ja tuulia MTV3:n säälähetyksissä, kuten arkiaamujen Huomenta Suomi -ohjelmassa.
”Olen säätä ennustava meteorologi, mutta sään ennustus ei suinkaan ole tieteen ainoa sovellutus”, Peltonen tähdentää. ”Alaan liittyy myös paljon tutkimusta ja esimerkiksi tuotekehittelyä. Vain osa meistä on ennustavia meteorologeja, ja kaikkein pienin ryhmä meistä näkyy televisiossa.”
Meteorologiaa voi opiskella Suomessa ainoastaan Helsingin yliopistossa. Varsinainen meteorologian laitos lakkautettiin pari vuotta sitten – nyt oppiaine on löytänyt kodin ”ilmakehätieteiden osasto” -nimikkeen alta, fysikaalisten tieteiden laitokselta.
Vaikka säätieteilijöiden työkenttä on laaja, on alan opiskelijoilla tiettyjä yhteisiä piirteitä.
”Tyypillinen meteorologian opiskelija on matemaattis-luonnontieteellisesti suuntautunut”, Liisa Peltonen pohtii. ”Monet ovat kiinnostuneet luonnosta ja ympäristöstä ja haluavat tehdä jotakin konkreettista, eivätkä vain pyöritellä kaavoja työhuoneen perällä.”
Kunnon harppaus lukiotasolta
Jos meteorologia kiinnostaa, kannattaa opintosuunta ottaa harkintaan. Ainetta ei ole vaikea päästä opiskelemaan, mikäli lukiossa on suorittanut pitkän matematiikan ja lukenut fysiikkaa.
”Opintojen vaikeustaso voi kylläkin yllättää”, Peltonen varoittaa. ”Kirjoitin itse lukiossa hyvät paperit ja kuvittelin, että pärjäisin opinnoissa ihan vaivatta. Fysiikan ja matematiikan tasossa on kuitenkin aikamoinen hyppäys yliopistossa.”
Opintoihin kuuluu reilusti fysiikkaa ja matematiikkaa. Varsinaiseen säätieteilyyn päästään käsiksi oikeastaan vasta toisena opiskeluvuonna. Maallikolle tuttua sään ennustamista sisältyy tutkintoon vaivaiset 13 opintopistettä.
”Sään ennustaminen opitaan vasta työharjoittelussa. Toki opinnot tukevat ymmärtämistä. Yliopistokoulutus tähtää kuitenkin aina tutkijan ammattiin.”
Alan myönteisiin puoliin kuuluu kuitenkin se, että vaihtoehtoja on tarjolla niillekin, joita toimistossa puurtaminen ei innosta.
”Voi esimerkiksi tähdätä päivystäväksi meteorologiksi. Siinä eletään muutaman vuorokauden sykleissä ja työhön kuuluu myös asiakaspalvelua. Itsestäni ei varmaankaan olisi tutkijaksi. Kahden vuoden päässä siintävät tavoitteet ovat minulle liian kaukana.”
Alan työllisyystilanne on hyvä, eikä maastamme löydy Liisa Peltosen mukaan juurikaan työttömiä meteorologeja. Työnantajien lukumäärä tosin on rajallinen: valtaosa löytää itsensä Forecan tai etenkin Ilmatieteen laitoksen leivistä. Tutkijana työskentelevä meteorologi taas saa kokeilla myös tutkimusmatkailijan saappaita ja tutustua sääilmiöihin vaikkapa Huippuvuorilla tai Etelämantereella saakka.
Haasteena ilmastonmuutos
Kuten arvata saattaa, Peltosen tieteenalaa ravisteleva ilmiö on viime vuosina ollut ilmastonmuutos.
”Juuri sen takia tältä alalta löytyy töitä tulevaisuudessa. Osastollamme on tälläkin hetkellä omat tutkijaryhmänsä mallintamassa ilmastonmuutosta ja tutkimassa ilmiön vaikutuksia Suomeen – sitä, onko tiedossa kylmempää, lämpimämpää, suuria myrskyjä... Tämä on lähivuosien tärkein teema.”
Säätieteilijöiden keskuudessa ilmastonmuutos ei ole uskon asia, vaan fakta.
”Kukaan ei enää kyseenalaista sitä, etteikö ihminen olisi vaikuttanut ilmastoon”, Peltonen linjaa. ”Kiistanalaista on vain se, millä tavalla ilmasto tulee muuttumaan. Todennäköisesti ilmastonmuutos nostaa tulevaisuudessa Suomen keskilämpötilaa. Lauhat ja lumettomat talvet muuttuvat luultavasti tavallisemmaksi ilmiöksi.”
Onneksi ilmastonmuutokseen voi vaikuttaa henkilökohtaisin valinnoin.
”Yksityisautoilun rajoittaminen on minulle sydämen asia. Kovinkaan moni kaupunkilainen ei todella tarvitse autoa. Lisäksi kaikki maailman valtiot, kuten suurista hiilidioksidipäästöistä vastaava Yhdysvallat, on saatava sitoutumaan samoihin sopimuksiin.”
Meteorologia sopiikin ihmisille, jotka haluavat työssään myös vaikuttaa ja soveltaa.
”Meidän alallamme on paljon käytännönläheisiä ihmisiä. Teoreetikot ovat suuntautuneet muihin tehtäviin. Ilmakehän tutkiminen on monimutkainen järjestelmä, jota ei voi lähestyä absoluuttisesti mallintaen. Sen sijaan siihen liittyy aina arvioita.”
Ruutuaamuja ja ilmailu-unelmia
Vaikka televisiotyö ei ole säätieteilijän tyypillisin uravalinta, Liisa Peltonen soveltaa opiskelemaansa koko kansan edessä telkkariruudussa. Työhönsä MTV3:lla hän päätyi koekuvausten kautta. Huomenta Suomessa työskenteleminen vaatii pirteää luonnetta. Kun Peltonen lähtee aamuvuoroon, soi herätyskello aamukolmen jälkeen. Studiolla pitää olla neljään mennessä. Ennen lähetyksen alkua syödään aamupalaa ja laaditaan sääennustetta. Maskeeraaja sukii tukan ja ripset kuntoon.
”Kanavallamme erityistä on se, että teemme kaiken itse. Teemme ennusteet, piirrämme grafiikat ja keksimme sanat suuhumme. Itsenäinen työskentely sopii minulle hyvin. Ennusteen tekeminen on toisinaan kohtalaisen helppoa, mutta toisinaan hyvinkin haastavaa – välillä tiedon paikkansa pitävyys on todellinen turvallisuuskysymys.”
Työkaverit kokevat prosessin kukin omalla tavallaan – toisille taas kameran eteen asteleminen on toimenkuvan hermostuttavin osa.
”Omasta mielestäni pelkälle kameralle esiintyminen on yllättävän helppoa. Aamuisin ei kuitenkaan ole paljoa aikaa suunnitella, mitä ruudussa aikoo sanoa. Siinä pitää pysytellä kielensä mukana, ettei lähde omille poluilleen puhumaan mitä sattuu.”
Virheitä sattuu jokaiselle, niin linssin edessä kuin sen takanakin.
”Mokia sattuu päivittäin, mutta onneksi katsojat eivät huomaa niistä kaikkia”, Peltonen nauraa. ”Kerran taakseni vaihtui kesken lähetyksen sääkartan sijasta bingolottoruudukko. Olen myös puhunut välillä ihan pimeitä juttuja! Toistaiseksi en ole kompuroinut ja kaatunut, mutta kyllä sekin varmasti jonain päivänä tapahtuu.”
Jos televisiotyö alkaa joskus tympiä, Liisa Peltosella on takataskussa muitakin urahaaveita. Hän on ehtinyt opiskella myös lennonjohtajaksi.
”Haaveilen, että voisin joskus yhdistää ilmailualan koulutukseni säätieteiden tuntemukseeni. Hain aikanaan lennonjohtajaksi, koska olin lentäjäksi liian lyhyt. Tuurailen vieläkin välillä lennonjohtotöissä.”
Lopuksi on tietysti pakko kysyä, millainen on meteorologin oma suosikkisää.
”Olen vähän niin kuin VR – se lämpötila, jossa parhaiten toimin on aika kapea. Se liikkuu 10–25 plusasteen välillä. Siihen päälle leppoisa tuuli, niin olen onnellisimmillani.”
Laura Friman 31.1.2007