Markus Pursiaisen mukaan sähköalan ammattilainen kouluttaa itseään koko uransa ajan.
Jotkut tietävät jo varhaisessa vaiheessa, mikä heidän unelma-ammattinsa on. 26-vuotias Markus Pursiainen kuuluu näiden onnellisten joukkoon. Hänen uravalintansa ei ollut sattuman kauppaa. Poika puuhaili pienestä saakka tarmokkaasti radio-ohjattavien autojen parissa ja harrasti isänsä kanssa tekniikkaa. Omat tavaransa huoltavasta ja korjaavasta nuoresta miehestä tuli tietysti sähköasentaja.
Ala varmistui teini-iässä
"Ennen yläasteen päättymistä minulla oli muutama opiskeluvaihtoehto. Arvoin tietotekniikan ja automaatioasennusten välillä, mutta uravalinta varmistui, kun kävin tutustumassa tulevaan kouluuni, silloiseen Vallilan ammattikouluun (nykyään Heltec). Koulun ja opintoalan esittelyt olivat todella hyvät."
Niinpä Pursiainen raapusti hakupapereihin ykkösvaihtoehdoksi talotekniikan ja sähköasennuksen. Ammattikoulun ovet aukenivat, ja ala tuntui heti omalta. Ensimmäisenä opiskeluvuonna ruodittiin sähkötekniikan perusteita, joiden hallitseminen on sähköasentajan ammatissa ensiarvoisen tärkeää. Myös työssäoppimisjaksot maistuivat, ja poikivat kesätyöpestejä.
Myöhemmin Markus Pursiainen on hankkinut myös sähköasentajan ammattitutkinnon.
"Voin suositella ammattitutkintoa lämpimästi kaikille, jotka ovat olleet työelämässä vähintään kolme vuotta. Se on tutkinnon vaatimus."
Pursiainen kehuu myös ammattitutkinnon suorittamista "inspiroivaksi".
"Lisäksi työnantajani maksoi osan kurssista aiheutuneista kustannuksista. Vaikka kyseessä oli niin sanottu työelämän kertauskurssi, pidin sitä enemmänkin lisäkoulutuksena. Opin etsimään itsenäisesti tietoa ammattitaitoni ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Lisäksi opin etsimään tietoa erilaisista säädöksistä, laeista ja asennustavoista. Tämän päivän työelämässä arvostetaan sitä, että ihmiset ovat valmiita panostamaan itsensä lisäkouluttamiseen."
Mieluusti toisen leivissä
Nyt Markus Pursiainen työskentelee sähköasentajana toisen palveluksessa. Oma yritys ei ole ainakaan vielä ajankohtainen.
"Mielestäni on hyvä hankkia toisen palveluksessa hyvät perustiedot työelämästä ja kouluttaa sitten itseään lisää esimerkiksi liikkeenhoidon ja liikkeenjohdon taidoissa", Pursiainen tuumaa. "Tietenkin sitä voi selvittää, millaisia lupia ja tukea yrittäjä voi kunnalta tai valtiolta saada. Nykyajan sähköurakointiyritykset ovat todella isoja talotekniikan monitaitajia. Isoissa kohteissa pitää olla huomattavat perustamis- ja takuuajan rahat."
Myös yksityisyrittäjyyden intensiivisyys mietityttää.
"Perheemme on hiljalleen kasvamaan päin, joten soisin aikaa mieluusti myös perheelle ja lapsilleni.”
Niinpä työ luotettavassa yrityksessä on osoittautunut toimivimmaksi vaihtoehdoksi. Työpäivät alkavat pääsääntöisesti seitsemältä aamulla ja päättyvät puoli neljältä. Niistä joudutaan joustamaan vain harvoin.
Voiman sijasta organisointikykyä
Pursiaisen mukaan sähkömiehen työ ei ole niin raskasta, kuin yleensä luullaan.
"Harhakuvia muodostuu varmaankin siksi, että työskentelemme usein rakennuksilla. Niihin projekteihin kuuluu työläitäkin vaiheita, kuten kaapelin vetoa, mutta sellaisessakin tehtävässä on kyse lähinnä järjen käytöstä. Myös keskusten nosto on raskasta, mutta nykyään työkohteisiin on saatavilla kaikki vinssit."
Silkan voiman sijasta työssä tarvitaankin siis ennen kaikkea organisointikykyä. Apulaisia on aina saatavilla. Sähköasentajan toimikenttä on lisäksi laaja. Alan taitaja voi suuntautua talotekniikan lisäksi esimerkiksi energia-alalle, laivanrakentamiseen, verkostoteknologiaan... Työllistäjä voi olla myös vaikkapa Raha-automaattiyhdistys tai tietoliikenneyritys. Sähköasentaja voi toimia myös teknisenä myyjänä tai tukena.
Monipuolisuus onkin yksi alan valteista. Pursiainen toivoo, että pääsisi urallaan kokeilemaan pestejä mahdollisimman erilaisissa työkohteista sairaaloista pilvenpiirtäjiin. Suunnitelmalistalla siintää myös lisäkoulutus, kuten sähköasentajan erikoisammattitutkinto sekä tietotekniikkakurssit. Haaveista huolimatta työ maistuu jo nyt.
"Saan olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa mitä vaihtelevimmissa olosuhteissa. Lisäksi pääsen opettelemaan jatkuvasti uusia työmenetelmiä ja oppimaan uusimpia tekniikkaan liittyviä asioita."
Tietysti jokaisessa työssä on kurjatkin puolensa.
"Silloin tällöin ulkotyössä joutuu olemaan huonon sään armoilla, mutta kun pukee ylleen siihen suunnitellut vaatteet, niin kyllä siellä pihallakin pärjää!"
Tervetuloa, sähköleidit!
Sähköala mielletään usein miehiseksi pelikentäksi. Alan ammattilaisista naisia on alle kymmenen prosenttia. Pursiaisen mukaan ei kannata syyllistyä turhan yksioikoisiin oletuksiin. Hänen työkavereihinsa kuuluu myös muutamia naisia, joilta onnistuvat kaikki samat työt kuin miespuolisilta sähköasentajiltakin.
"Naiset saattavat luulla, että tätä työtä tehdään rakennuksilla, ja että homma on voimaa vaativaa ja likaista", Markus arvuuttelee. "Nykyiset rakennustyömaat alkavat kuitenkin olla siistejä ja turvallisia. Työhömme kuuluu myös paljon sähkökalusteiden ja valaisimien asennusta. Se vaatii ennen kaikkea keskittymistä ja huolellisuutta. Näkisin, että ala sopii ihan kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tekniikasta ja tulevat toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa."
Elitististen ennakkoluulojen vastaisesti sähköasentajan ammatti ei myöskään ole simppeliä hanttihommaa, vaan asiantuntemusta vaativaa, tarkkaa työtä.
"Ammattiani arvostetaan vaihtelevalla menestyksellä", Markus Pursiainen arvioi. "On niitä, jotka eivät tiedä mitä sähköasentajan työnkuvaan kuuluu, mutta myös niitä, jotka tuntevat ammattitaitomme ja arvostavat sitä. Kannattaa muistaa, että sähköasennusalalla on myös ihan hyvä palkka, varsinkin jos tekee työtä urakalla ja saa hyvän työmaan ja hyvän työryhmän. Ammatissamme pitää kuitenkin olla runsaasti tietämystä niin asennusmenetelmistä kuin myös laista ja säädöksistäkin. Asiakaspalvelulähtöisyyskin on tärkeää.
Pursiainen muistuttaa, että motivaationkin pitää olla korkealla, eikä laakereilleen voi missään vaiheessa jäädä lepäämään.
"Sähköasentajan ammattiin kuuluu läpi elämän kestävä koulutus, sillä tekniikka muuttuu jatkuvasti."
Laura Friman 25.6.2007