Sveitsiläiset Ruth Sieder ja Felix Eichenberger opiskelivat Jyväskylän yliopistossa yhden lukukauden.
Ruth Sieder hytisee Keski-Euroopan syysauringossa. "Pitäisi lähteä taas Suomeen karaistumaan", hän sanoo. Viime talvena Jyväskylässä oli sentään -20 astetta eikä se tuntunut liian pahalta.
Ruth ja Felix Eichenberger ovat kokeneita talven viettäjiä, sillä molemmat ovat opiskelleet Suomessa Jyväskylän yliopistossa yhden lukukauden. Tapaan heidät, vuoron perään, Sveitsissä Zürichin teknillisen korkeakoulun pihalla. Molemmat opiskelevat korkeakoulussa liikunnan opettajiksi. Ruth on erikoistunut palloilulajeihin, Felix tanssiin ja sählyyn.
Felixiä ovat aina inspiroineet kylmät ja pimeät Pohjoismaat. Ruth sen sijaan ei ollut alun perin ollenkaan kiinnostunut opiskeluvaihdosta, ja sittenkin korkeintaan vain Norjasta.
Vaihtoon olisi voinyt lähteä moneen maahan, mutta ainoastaan Pohjoismaissa oli tarjolla englanninkielisiä kursseja. Suomi voitti naapurimaat erikoisin perustein: Ruotsin Lund oli liian lämmin, Norjan Trondheim liian kallis. Jyväskylässä yhdistyi eniten eksoottisia mielikuvia.
"Tiesin Suomesta sen mitä legendat kertovat: Siellä on kaunis luonto, paljon järviä, vähän ihmisiä, jotka puhuvat hassua kieltä, ja kylmä. Silti kun astuin tammikuussa lentokoneesta ja pakkasta oli -30 astetta, olin shokissa", sanoo Felix.
"Tiesin myös, että suomalaiset ovat urheiluhullua kansaa. En kuitenkaan arvannut miten paljon. Aina kun kerroin että opiskelen liikuntaa, ihmiset reagoivat positiivisesti ja sanoivat, että ai miten hienoa. Sveitsissä liikunnan opiskelusta ajatellaan lähinnä, että sitä voi opiskella jos ei muutakaan voi."
"Suomalaiset ovat kovia lenkkeilemään", lisää Ruth. Lenkkeilemään? "Joka paikassa näkee pariskuntia verkkareissa kävelyllä", hän selventää.
Suurin rakkaus sauna
Ruthiä ja Felixiä kuunnellessa tulee tunne, että he ovat todella tutustuneet todelliseen Suomeen, kokeilleet kaikki maan kummallisuudet läpi ja tehneet vielä ekstraakin.
Puolen vuoden aikana he ihastuivat Suomeen totaalisesti. He pitivät lähes kaikesta: suomalaisista, opiskelusta jyväskylän yliopistossa, pyöräilystä lumisohjossa, pullasta ja karjanlanpiirakoista, talvesta, luistelukentistä ja lumen paljoudesta. Jopa pimeys oli äärimmäisen jännittävää eikä yhtään niin ikävää kuin olisi etukäteen luullut.
"Ekana pävänä aurinko laski melkein heti kun pääsin Suomeen. Olin ihan ihmeissäni, että mitä nyt tapahtuu", Felix kertoo.
Ruthiin teki vaikutuksen Suomen tyhjyys. "Vuokrasimme kerran auton ja ajoimme Lappiin. Oli uskomatonta, miten kauan sai ajaa kunnes jossain näkyi talo. En haluaisi asua siellä, mutta se oli jotenkin kaunista".
Molemmat hämmästelivät myös rahapeliautomaattien paljoutta, joita hakkasivat kaikki mummosta junioriin, suomalaisten lainkuuliaisuutta, joka estää kävelemästä päin punaisia vaikka autoja ei näy mailla halmeilla ja sitä että kaikki pyöräilevät joka paikkaan keskellä talveakin.
Felix oppi arvostamaan suomalaisten luottavaisuutta. "Arvokkaita urheiluvarusteita säilytettiin jossain varastossa ja niitä sai vapaasti lainata. Sanottiin vain, että palauta sitten illalla."
Ruthille oli puolestaan tärkeää Suomen turvallisuus, se että missään ei tarvinnut pelätä. "Huomasin Suomessa olevan turvallisuudentunteen tosi selvästi, kun Myyrmannissa räjähti, ja suomalaiset olivat niin järkyttyneitä. Sveitsissä olemme tottuneempia tuollaiseen, koska olemme niin keskellä kaikkea. Siitä huomasi selvästi, miten paljon kauempana Suomi on kaikesta."
Suurin rakkaus Suomessa oli molemmille sauna. Ruth saunoi neljä kertaa viikossa, Felix lähes yhtä usein. "Oli upeaa pyöräillä kotiin puoliksi jäätyneenä ja mennä saunaan istumaan", Ruth hehkuttaa. Molemmat kokeilivat myös avantouintia, ja Ruth meni vielä pidemmälle: "Menin suoraan avannosta lumihankeen pyörimään. Lumi liimautui joka paikkaan ja olin ihan jäässä".
Pesäpalloa ja tangon askeleita
Jyväskylän yliopistossa oli paljon ulkomaalaisia opiskelijoita, ja liikuntatieteellisen vaihto-opiskelijoille järjestettiin varsinkin keväällä paljon omia kursseja. Esimerkiksi urheilujohtamisen kursseja ei voi Sveitsissä opiskella, joten ne kiinnostivat Felixiä ja Ruthia. Piristävän erilaisia olivat kurssit, joilla vertailtiin eri maiden urheilukulttuureja.
Ulkomaalaiset tutustutettiin myös suomalaisiin pallopeleihin, hiihtoon, jääkiekkoon ja suomalaisiin tansseihin. Varsinkin hiihto ja jääkiekko tekivät vaikutuksen, ja jäädytetyt luistelukentät ympäri kaupunkia tuntuvat olleen Felixille ja Ruthille todellinen riemun lähde. Lasketteluun Suomi sen sijaan todettiin yksimielisesti liian tasaiseksi.
Ruth kehuu suomalaisten yliopistojen kieltenopetusta ja sitä, että pakollisia kielikursseja on suoritettava useammassa kielessä. Tyypillisenä sveitsiläisenä hän puhuu itsekin useita kieliä: englannin lisäksi saksaa, ranskaa ja italiaa. Sveitsissä pakollinen kielten opiskelu loppuu kuitenkin jo lukiossa, ja siksi taidot ruostuvat monilla käytön puutteessa.
Muita eroja Keski-Eurooppalaiseen yliopistoon oli kanssakäymisen helppous opettajien kanssa. "Opiskelijat eivät olleet tauon häiritsijöitä, vaan opettajat suhtautuivat aina ystävällisesti, ja kysyminen ja asioiden järjestely oli helppoa", Felix sanoo. Järjestely oli tarpeen esimerkiksi välillä kaaottisen lukujärjestyksen tekemisessä - luennot eivät kestäneet lukukauden alusta loppuun vaan kasautuivat tietyille viikoille usein päällekkäin.
Molemmat asuivat Jyväskylässä Kortepohjan opiskelijakylässä, jossa oli mahtava tunnelma. "Oli paljon bileitä ja paljon ulkomaalaisia. Asukkaat oli tosi nuoria, suomalaiset muuttavat tosi aikaisin pois kotoa", ihmettelee 22-vuotias Felix, joka asuu vielä vanhempiensa luona.
Suomi on hassu kieli
"Suomalaiset ovat avuliaita, ja yrittävät auttaa vaikka käsin ja jaloin jos eivät puhuneet englantia. Kunhan ensin toipuvat pelästyksestään, että joku kysyy jotain", Ruth hymyilee.
Joskus tosin jään rikkominen on hankalaa. "Naiset ovat puheliaita ja avoimia, mutta miehet pitivät välimatkaa", Ruth hymyilee. Felixillä on samoja kokemuksia. Hän asui vähän aikaa suomalaisen pojan kanssa, ja tämän tarve omaan rauhaan oli Felixistä käsittämätöntä. "Hän oli niin rauhallinen, kontaktin saaminen oli tosi vaikeaa. Emme puhuneet paljoakaan parin kuukauden aikana."
Ruth on kaivannut suomen kieltä. "Se oli uskomaton kieli, ja esimerkiksi yksi kaksi kolme kuulostavat tosi hassuilta", hän nauraa. Felix kävi heti aluksi hauskan Survival Finnish -kurssin. Paljoa sieltä ei tosin jäänyt mieleen, siihen suomen kieli oli yksinkertaisesti liian vieras.
Kun olemme eroamassa, molempien posket hehkuvat Suomen muisteluista. "Es war super", hymyilee Ryth. "Rakastuin Suomeen", tunnustaa Felix.
Mäkihyppykisat
"Vaikka huhtikuussa, kun kaverit grillasivat kotona 25 asteen lämpötilassa, ja minä tarvoin Jyväskylän kaduilla pipo päässä hanskat kädessä, alkoi vähän ihmetyttää että eikö kevät meinaa tulla koskaan. Kun päivät sitten yhtäkkiä pitenivät ja kevät lopulta tuli, se oli upea kokemus. Jäin kaipaamaan Suomen kesää, se täytyy vielä kokea."
Kun palaan kotiin kirjoittamaan juttua, selaan hajamielisenä suomalaisen aikakausilehden kesänumeroa. Havahdun tuijottamaan kuvia: Suomalaisia vaaleita kasvoja, suomalaislapsia uimassa kylmässä järvivedessä. Partiolaisia retkellä metsässä, kuvia Lapista, mansikkapaikka tien vieressä. Yhtäkkiä näen Suomen ulkomaalaisen silmin, pienoiskoossa näiden kansien välissä, ja tiedän, miksi Felix haluaa vielä Suomeen.