Marianna Länsitalo kirjoittaa ylioppilaaksi Sveitsissä.
Nyt ne ovat ohi, nimittäin ylioppilaskirjoitukset! Kevään abit voivat pyyhkäistä hien otsaltaan ja ryhtyä odottelemaan kesää.
Mutta eivät vielä ihan kaikki. Marianna Länsitalo on vasta aloittamassa luku-urakkaansa. Luettavana on 25 kirjaa. ”Ne ottavat tosi paljon aikaa”, Marianna huokaa.
Kirjoitukset ovat onneksi vasta kesäkuun lopussa. 19-vuotias Marianna asuu nimittäin Sveitsissä, on asunut jo viimeiset viisi vuotta. Hän asuu Schaffhausenin keskisuuressa keskiaikaisessa kaupungissa suomalaisten vanhempiensa ja kolmen pikkusisaruksensa kanssa.
Yhteensä Marianna on asunut ulkomailla jo kaksitoista vuotta. Ensin Saksassa seitsemän, nyt Pohjois-Sveitsissä viisi vuotta. Hänen isänsä on amerikkalaisessa traktorifirmassa töissä, äiti on hoitanut kotona neljä lasta.
Saksasta on tullut vahvempi kieli
Sveitsiläisissä ylioppilaskirjoituksissa herättävät kiinnostusta erityisesti suulliset kokeet.
Tentittävänä on kolme pakollista ainetta, joista on kaikista sekä suullinen että kirjallinen koe: Äidinkieli eli saksa (tai ranska riippuen missä päin Sveitsiä asuu), matematiikka ja ranska. Englanti on valinnainen, samoin yhdistelmät biologia ja kemia, matematiikka ja fysiikka tai talous.
Mariannalla on pitkä kemia ja biologia, joten hän tenttii suullisesti biologian ja kirjallisesti kemian. Niitä pidetään yhtenä aineena, tai suuntana, vaikka niitä opetetaankin eri tunneilla, Marianna selittää.
”Muuten koulusysteemi on samantapainen kuin Suomessa”, hän sanoo. ”Ala-aste kestää kuusi, yläaste kolme vuotta. Yläasteita on kahdenlaisia, yksi paremmille ja toinen vähän huonommille oppilaille. Jos päätät mennä lukioon, vaihdat toisen luokan jälkeen yläasteelta lukioon, joka kestää neljä vuotta.”
Päivät ovat pidempiä kuin Suomessa. Koulu alkaa kahdeksalta, puoliltapäivin on tunnin tai kahden ruokatauko, iltapäivällä jatketaan neljään tai jopa kuuteen.
”Saksassa koulu alkoi myös kahdeksalta, mutta loppui jo klo 12. Saksassa myös päätetään jo ala-asteen neljännen luokan jälkeen, haluaako jatkaa lukioon, joka kestää 5:nnestä 13. luokkaan”, Marianna kertoo.
”Tykkään Sveitsin systeemistä enemmän, vaikka koulua onkin enemmän, en kyllä tiedä miksi.”
Taloustieteet kiinnostavat
Miltä Mariannan tulevaisuus näyttää kirjoitusten jälkeen? Näyttääkö nenä kenties pohjoisemmille seuduille vai jatkuuko maailmanvalloitus?
Marianna on päättänyt jäädä opiskelemaan Sveitsiin, St. Gallenin HSG:hen, joka on yksi Euroopan parhaimmista talousyliopistoista. Matematiikka ja markkinointi ainakin kiinnostavat.
Toisin kuin Suomessa, jossa moni ylioppilas nyt kahlaa läpi paksuja kirjoja yliopiston pääsykoetta varten, Sveitsissä ei pääsykokeita ole, paitsi lääketieteelliselle alalle.
”Mutta se tarkoittaa, että ensimmäinen vuosi on kireä. HSG:ssä noin 40% lentää ekan vuoden jälkeen ulos. Tietysti voi yrittää niin monta kertaa uudestaan kuin haluaa ja jaksaa”, Marianna hymyilee.
”HSG:ssä joudun tekemään enemmän töitä kuin jos menisin opiskelemaan vaikka Zürichiin tai Baseliin. Kuulun kyllä luokkani parhaimpiin, mutta silti siellä joutuu tsemppaamaan kovasti.”
Kielen vuoksi ongelmia ei ainakaan tule, sillä kaksitoista vuotta ja koulu ovat tehneet saksasta Mariannan vahvimman kielen. Kotona puhutaan suomea, ja kielestä huomaa vain vähän pitkän ulkomailla olon.
”Olen todella onnellinen siitä että suomen kieleni on vielä näin hyvä, se on äitini ansiota. Tunnen pari suomalaista, jotka asuvat Sveitsissä tai Saksassa ja eivät osaa puhua kunnolla suomea.”
”Haluan seikkailla ja nähdä”
Marianna ei selvästikään koe olevansa mitenkään erilainen vaikka ulkomailla asuukin, mutta myöntää, ettei muuttaminen helppoa ole.
”Aina on vaikeaa että sinut hyväksytään luokassa ja ympäristössäsi. Olen kuitenkin oppinut sopeutumaan uusiin olosuhteisiin nopeasti ja löytänyt aina uusia ystäviä. Luulen, että se on myös yksi minun vahvuuksiani”, Marianna miettii.
Mitä nuorempi, sitä helpompaa muuttaminen on. ”Poismuutto Suomesta ei ollut ollenkaan niin kauhea kuin muutto Saksasta Sveitsiin. Olin silloin 14, ja Saksassa minulla oli jo niin paljon kavereita ja kaikkia muistoja.”
Suomi on pitkästä poissaolosta huolimatta selvä kotimaa, rakas ja ”niin suomalainen”, kuten Marianna nauraa. Hän ei osaa oikein pukea sanoiksi tunteitaan kotimaata kohtaan. Suomessa käydään aina kesäisin, ja kesällä siellä onkin ihanaa. Talvisin on sitten kiva asua lämpöisemmässä maassa.
”En ole koskaan ajatellut että oli virhe muuttaa Suomesta pois. Suomi on Suomi mutta maailma on niin erilainen, enkä halua vielä palata Suomeen”, hän miettii.
Mihin hän opiskelujen jälkeen, ”isona” asettuu, sitä hän ei tiedä. Ei ainakaan Sveitsiin, vaikkei osaakaan oikein sanoa miksei. Mieluiten hän ei asettuisi mihinkään, vaan muuttaisi työn perässä ja nauttisi siitä mitä tulee vastaan.
”Olisihan se kiva olla jonkun kansainvälisen firman työntekijä. Unelmani on että voisin asua vähän missä vaan ja nähdä mahdollisimman paljon tästä maailmasta… Mutta sen näkee sitten minne elämä vie.”
”Luulen että nämä kaikki muutot elämässäni ovat vaikuttaneet minuun niin että en tykkää jäädä vaan jonnekin ja viettää siellä koko elämääni. Haluan seikkailla ja nähdä!”