Sami Garam on stadin oma kokki.
Ennen vanhaan ruoan tärkein ominaisuus oli, että sitä oli paljon. Nykyään on toisin. Ruoanlaitto on taidetta ja Jamie Oliverin kaltaiset kokit ovat supertähtiä.
Sami Garam on tällä hetkellä tunnetuimpia suomalaisia kokkeja. Hän kokkaa stadiksi ja suomeksi niin radiossa kuin televisiossakin.
Kokkia täytyy tietysti haastatella asiaankuuluvassa paikassa – ravintolassa. Garam ehdottaa tapaamista perinteikkäässä Manalassa.
Kokiksi sattumalta
Garam valmistui kokiksi Vaasan hotelli- ja ravintolakoulun yo-pohjaiselta linjalta 1991. Keittiömestariksi hän valmistui Ravintolakoulu Perhosta 1994. Garam on työskennellyt kymmenen vuoden ajan useissa eri ravintoloissa kokkina ja vuoromestarina. Nykyisin hän on freelancer-pohjalta työskentelevä ruoanlaiton neuvoja.
"Pyrin ravintolakouluun oikeastaan sattumalta. Systeri on ravintola-alalla, ja siitä mä sain potkua pyrkiä ravintolakouluun. Ruoanlaitto oli meillä himassa tärkeä asia. Mä opin lukemaankin keittiössä."
"Viihdyin ravintolakoulussa hyvin, vaikka olinkin selvästi vanhempi kuin muut opiskelijat. Opiskelu oli kivaa, enkä mä ole katunut uravalintaa."
Kokkaamisen trendikkyys
Garamilla on ruoanlaiton nykyiseen trendikkyyteen yksinkertainen selitys: "Kokkaamisen mediaseksikkyys perustuu siihen, että yleensä mun ikäiset tyypit ei oo oppineet ruoanlaittokulttuuria suoraan kotoa. Niinpä niiden on etsittävä malleja muualta. Varmaan myös halutaan irti einesmaailmasta."
"Maailmalla kokkeja arvostetaan todella paljon, ihan eri tavalla kuin Suomessa. Se on kyllä vähitellen tulossa tännekin."
Naiset hallitsevat keittiötä kotona. Minkä takia sitten tunnetuimmat kokit ovat kuitenkin miehiä?
Garam pohtii asiaa hetken. "Mä luulen, että siinä on joku tämmönen kontrasti. Jätkät uskaltaa heittää läppää keittiössä ja kokeilla kaikkia eri juttuja", hän sanoo.
"Ja ehkä siinä on myös sellanen kontrasti, että nuori mies on keittiössä ja tekee hyvää safkaa. Kun yleensä on vähän toisenlaiset mielikuvat nuorista miehistä."
Raskas ammatti
"Kyllä tämä on todella raskas duuni. Iltavuoroja, pitkiä päiviä, kuuma keittiö ja hyvää pitäisi saada nopeasti. Aina on liian vähän jengiä duunissa, sen takia on kiire. Ja palkatkin on huonot", Garam toteaa.
"Toisaalta on myös yllättävän nastaa tehdä safkaa mukavien ihmisten kanssa", hän lisää.
"Ehkä ravintoladuuni on enemmän nuorten ihmisten hommaa. Kun ikää tulee, niin jengi etsii muita töitä. Monet lähtee tukkuihin myyntitöihin. Jotkut taas lähtee tekemään lehtiä. Perheellisistä osa menee päivätöihin, esimerkiksi Amicaan tai Sodexoon."
"Rikastumaanhan tällä alalla ei pääse, vaikka monet keittiömestarit tienaavatkin jo aika hyvin."
Ravintola-ala on tulevaisuuden ala
Työn raskaudesta huolimatta Garam on valmis suosittelemaan kokin uraa.
"Sellainen fiilis mulla on, että kannattaa lähteä tälle alalle. Arvostus on koko ajan kasvussa. Jos on valmis tekemään kovaa duunia ja viihtyy ammatissa, niin kyllä pärjää."
"Nykyisin Stadissakin on jo kahden Michelin-tähden ravintola, mikä on käsittämättömän hieno juttu. Kyllä mä uskon alan nousuun. Ehkä kokeille pystytetään vielä Suomeen patsas", Garam sanoo virnistäen.
"Jos ajatellaan kokin ammattia, niin onhan se rentoa duunia verrattuna esimerkiksi sairaanhoitajan ammattiin, jossa palkkaus on samaa tasoa. Ei ole samoja vastuita ja paineita."
Kysyttäessä Garamilta tulee nopeasti lista hyvän kokin perusominaisuuksia.
"Hyvä kokki rakastaa tietysti ruokaa ja osaa sitä kautta tehdä sitä. Joustavuus on tärkeää, tää on kuitenkin asiakaslähtöinen ala. Sosiaaliset taidot on myös tärkeitä, pitää tulla toimeen sekä tarjoilijoiden että asiakkaiden kanssa. Mun mielestä kokin duuni on asiakaspalvelua siinä missä tarjoilijankin."
"Päivät on pitkiä ja raskaita, niin että peruskunnon pitää olla hyvä, muuten ei jaksa. Kunnianhimo kuuluu myös hyvän kokin perusominaisuuksiin."
Sadut kääntyivät stadiksi
Sami Garam ei ole pelkästään kokki. Hän on myös kääntäjä, tarkemmin ottaen stadintaja. Garamin käyntikortissakin lukee "Tsögemesu-Stadintaja".
Garamin stadintajan ura alkoi Aku Ankan slangiversiolla vuonna 2000. Hän voitti silloin Akun stadinnoksesta järjestetyn kilpailun jättäen taakseen monia tunnettuja tekstinikkareita.
"Siihen kilpailuunkin mä osallistuin sattumalta. En nyt ajatellut, että voitan, mutta ajattelin myös niin, että en ainakaan voita jos en osallistu. "
"Rotsi on mut byysat puuttuu" -albumin jälkeen Garam on kääntänyt nykyslangiksi klassisia satuja. Niissä seikkailevat mm. Jörde-Juge, skidi stidigiltsi ja Snögeli sekä hämärän näkönen ankkakersa.
Ensi lokakuussa julkaistaan Garamin suururakka, Aleksis Kiven seitsemän veljeksen slangiversio "Seittemän broidii". Sen vastaanotto jännittää Garamia.
"Kyllä kirjoittaminen kiinnostaa. Mä haluaisin kehittyä kirjoittajana. Enkä mä haluaisi olla pelkkä stadintaja. Mä aion kirjoittaa myös omia juttuja."
Keittiöstä radioon ja televisioon
Stadinnosten suosio avasi Garamille aivan uusia työmahdollisuuksia. Aku Ankan stadintamisen jälkeen Garamiin otettiin yhteyttä YLE:n radio Ainosta. Häntä pyydettiin ruokaohjelman kokiksi ja juontajaksi.
"Mä otin haasteen vastaan, ja se poiki sitten muita vastaavia hommia. Silloin murrebuumi oli vahvimmillaan. Yhtäkkiä mä vaan huomasin, että mulla oli kaksi mediaseksikästä aluetta hallussa."
"Nykyisin mun ammatti on karannut kokin peruspuuhista. Mä teen ohjelmia, reseptejä ja juontokeikkoja. Sitten mä kirjoitan. Mä teen oikeastaan kovemmin duunia kuin ravintola-aikoina, ne on vaan erilaisia hommia."
Garam korostaa ammattitaidon ja työkokemuksen merkitystä julkkiskokin ulkoisesti helpolta vaikuttavassa ammatissa.
"Koulutuspohja on todella tärkeä. Pitää tietää miten asiat oikeasti tehdään. Raaka-aineet pitää tuntea. Vasta aito asiantuntemus voi antaa sellaisen itsevarmuuden, että uskaltaa laittaa safkaa yleisön edessä ja pystyy juttelemaan samalla rennosti."
"Koko elämä on työtä, mutta tää on myös mun oma valinta. Mulla on parempi liksa kuin aiemmin ja mä pidän julkisuudesta", Garam sanoo.
Freelancerina olo on kuitenkin aina epävarmaa. Puhelin saattaa joskus lakata soimasta.
"Jos multa loppuu nykyiset duunit, niin mulla on kuitenkin ammatti ja ammattitaito jäljellä. Mä voin aina palata ravintolaan töihin."