Arkkitehdin ammatti on tasapainottelua ääripäiden välissä.
Palatsien piirtämistä vai millintarkkaa näperrystä? Arkkitehdin ammatti on tasapainottelua ääripäiden välissä.
Pasi Hyvärilä päätyi monen haaveena siintävään ammattiin huomattuaan, että arkkitehdin työssä yhdistyi useampi intressi.
”Taide ja tekniikka ovat kiehtoneet minua jo kauan ennen kuin ammatin valinta tuli ajankohtaiseksi”, Hyvärilä muistelee.
Hyvärilä oli kouluaikoina innostunut niin matematiikasta kuin taiteilustakin. Vaihto-oppilasvuonna Yhdysvalloissa hän istui arkkitehtuurikurssilla, jolloin kiinnostus alaan heräsi lopullisesti. Myöhemmin myös Hyvärilän lukion kuvaamataidon opettaja suositteli tälle arkkitehdiksi opiskelemista.
”Toinen vaihtoehto oli filosofia”, Pasi kertoo. ”Ehdin opiskellakin sitä hetken, mutta tajusin, ettei se ollut minun juttuni. En välttämättä kaivannut varsinaista käsillä tekemistä, mutta kuitenkin jotakin konkreettisempaa.”
Niinpä tie vei Teknilliseen korkeakouluun, josta Hyvärilä valmistui vuosituhannen vaihteessa kahdeksan opiskeluvuoden jälkeen.
”Taipaleelle mahtui kaikenlaisia vaiheita. Toisinaan opiskelu oli raskasta, toisinaan helpompaa. Opintoihin kuului niin teoriaa kuin historiaakin. Teknillinen korkeakoulu oli todellinen näköalapaikka. Opiskeluaikanani elettiin pahinta lamakautta, ja koko alan tulevaisuus tuntui tuhoon tuomitulta.”
Pessimistisimpien kauhukuvat eivät onneksi toteutuneet. Pasi Hyvärilä kertoo, että yhteiskunnan ”lukeminen” kuuluu kuitenkin olennaisesti arkkitehdin ammattiin.
”Lisäksi työssäni tarvitaan yhteistyökykyä ja eläytymistaitoa”, Pasi tuumii. ”Asiakkaan tarpeet tulee osata visualisoida.”
Byrokratiaa ja yhteisiä kahvitunteja
Pasi Hyvärilän mukaan arkkitehdin ammatti on tietyssä mielessä ”vanhanaikainen”.
”Arkkitehdin pitää tietää vähän kaikesta”, hän selittää. ”Siinä missä biologi voi tutkia pienenpientä eliötä, arkkitehti ei voi keskittyä neliömillimetrin kokoiseen alaan. IT-alan tapaisilla moderneilla aloilla tittelit eivät kerro mitään, mutta arkkitehdin nimike on hyvin selkeä.”
Arkkitehdit hahmottavat ja hallitsevat näitä laajoja kokonaisuuksia niin yksityisissä toimistoissa kuin kunnallisissa ja valtiollisissa tehtävissäkin. Valtaosa työskentelee yksityisellä sektorilla. Halutessaan arkkitehti voi kuitenkin päätyä myös vaikkapa mediamaailmaan animaation tai mallinnuksen pariin, ja tehdä uraa esimerkiksi mainosten kimpussa.
”Itse olen työskennellyt aikanaan kaupungin virastossa, joka tuntui kasvottomalta organisaatiolta”, Hyvärilä kritisoi. ”Kunnallisella puolella työhön kuuluu paljon byrokratiaa, mutta toisaalta siihen liittyy myös vaikuttamismahdollisuuksia. Työskentelen nyt yksityisessä toimistossa, mikä sopii minulle hyvin. Saman kahvipöydän ääressä istuvat kaikki pomoja myöten.”
Pelkkää inspiroivaa ilotulitusta ei arkkitehdin työkään ole. Ammatin huonona puolena Pasi Hyvärilä näkee ristiriidat oman elämänkatsomuksen ja toimeksiantojen välillä.
”Näen työssäni yhteiskunnan raa'at arvot hyvin läheltä. Ammatissani ei pääse parantamaan maailmaa. Haluaisin ajatella asioita ekologiselta kantilta, mutta toisinaan omat mielipiteet täytyy osata laittaa syrjään. Asioihin ei voi vaikuttaa niin paljon kuin tahtoisi. Se turhauttaa.”
Mökkejä, saunoja, korjaamista
Entä millaista arkkitehdin työ sitten konkreettisesti on?
Pasi Hyvärilä kertoo kahdeksantuntisen työpäivänsä kuluvan etupäässä näyttöpäätteen äärellä. Työpäivään voi kuulua esimerkiksi tiedonhakua internetissä.
Suomalaiset arkkitehtitoimistot ovat useimmiten pieniä. Niissä puurretaan keskimäärin 10–15 projektin parissa kerralla. Kaikki alkaa luonnosteluvaiheesta, joka on Hyvärilän mukaan projektin luovinta antia. Sitten setvitään lupapiirustuksia viranomaisille ja palaveerataan muun työryhmän kanssa. Myöhemmässä vaiheessa vieraillaan työmaallakin. Arkkitehti työskentelee yksin useimmiten vain projektinsa alkuvaiheessa.
Yhden suuren projektin rinnalla arkkitehti ehtii kehitellä muutamaa pienempää projektia. Hyvärilälle mieluisimpia toimeksiantoja ovat kesämökkien ja saunojen toteuttaminen sekä korjauskohteiden parissa työskentely.
”Esimerkiksi kesämökkiprojekteissa saa olla suorassa yhteydessä asiakkaaseen”, Pasi toteaa. ”Korjauskohteet taas ovat vähätelty puoli ammatissamme. Niitä pitäisi vaalia. Ne tarjoavat erilaisia haasteita, sillä uudisrakentaminen on usein rakennusliikkeiden sanelemaa.”
Suomen kaunein rakennus
Arkkitehdilta vaaditaan kykyä tasapainotella tekniikan ja taiteen välimaastossa. Monelle näiden elementtien mikstuura on outo.
”Toiset luulevat, että työni on täyttä taloteknistä näperrystä, toiset taas pitävät arkkitehdin hommaa ihan pelkkänä hörhöilynä”, Hyvärilä naureskelee.
Todellisuudessa alan ammattilainen hallitsee kummatkin osa-alueet. Lopputuloksena voi tällöin olla rakennus, joka palvelee käyttötarkoitustaan ja onnistuu jopa liikuttamaan.
Hyvärilä ei aikaile sekuntiakaan, kun häntä pyytää nimeämään Suomen kauneimman rakennuksen.
”Tämä on helppo. Se on ehdottomasti Erik Bryggmanin suunnittelema Ylösnousemuskappeli Turussa. Se on pieni siunauskappeli, joka kohoaa harjulla mäntymetsän keskellä. Isoista ikkunoista näkee hautausmaalle. Kirkkojen arkkitehtuurissa ilmenee ihmisen pyrkimys luoda jotain elämää suurempaa. Hautauskappeliin liittyy suuria tunteita, vaikkei erityisen uskonnollinen olisikaan. Ylösnousemuskappeli istuu luonnon keskelle täydellisesti ja siinä on jotain erityistä, jota on vaikea selittää. Sen vaan tuntee.”