Opinnot takana, työ edessä.
Luokanopettajaksi opiskelu oli itsestään selvä valinta närpiöläiselle Cecilia Backille. Lukion jälkeen hän haki heti Åbo Akademihin Vaasaan ja pääsi opiskelemaan luokanopettajaksi ensimmäisellä yrittämällä.
Nyt Cecilian opinnot ovat loppusuoralla ja hän on tyytyväinen koulutukseensa ja toteaa, että opiskeluaika Vaasassa on ollut antoisaa.
Teoriaa ja käytäntöä
Luokanopettajan opintoihin kuuluu kieliopintoja, monitieteellisiä opintokokonaisuuksia, kasvatustieteen pääaineopintoja, opetusharjoituksia sekä sivuaineopintoja.
Tärkeä osa opintoja on ainedidaktiikka eli miten tiettyä ainetta opetetaan. Jokaista kouluainetta varten luetaan didaktiikkaa eli opitaan opettamaan esimerkiksi biologiaa, maantietoa, matematiikkaa, äidinkieltä ja musiikkia.
Luennoilla opittua tietoa sovelletaan käytäntöön usean harjoittelujakson aikana. Harjoittelujaksojen aikana opiskelijat pitävät oikeita tunteja harjoituskoulussa, Vaasassa Vasa övningsskolassa. Harjoittelua tehdään myös kahdessa valinnaisessa koulussa. Cecilia kävi opettamassa pohjoismaisessa koulussa Hampurissa ja kyläkoulussa Munsalassa.
”Harjoittelujaksojen aikana näkee, kuinka paljon olosuhteet eri kouluissa eroavat toisistaan. Kun yhdessä koulussa on 30 uutta koripalloa, toisessa koulussa käytetään lentopalloa koripallon pelaamiseen.”
Mieleen jäävä harjoitusjakso
Ensimmäinen harjoittelujakso sijoittui heti opiskelun alkuun. Kolmen viikon opiskelun jälkeen oli aika nousta luokan eteen ensimmäistä kertaa. Cecilialle ensimmäinen tunti opettajana ei ollut aivan sitä mitä hän oli odottanut.
”Ensimmäinen tunti oli joskus halloweenin tienoilla ja meitä oli kolme jotka pidimme yhdessä yhden tunnin. Ajattelimme, että leivomme kookospalloja oppilaiden kanssa. Olimme ostaneet kaikki tarvikkeet kaupasta, mutta itse leipominen päätyi kaaokseen. Kun seisoimme luokan edessä, tajusimme, että emme olleet suunnitelleet kuinka opettaisimme oppilaita leipomaan. Luulimme, että se olisi sujunut itsestään.”
”Se toimi eräänlaisena herätyskellona siitä, mitä kaikkea kasvatustiede sisältää ja tarkoittaa. Eli, että luokan eteen ei kannata marssia kylmiltään, vaan täytyy valmistautua hyvin ja tietää kuinka kokonaisen koululuokan mielenkiinto pidetään yllä.”
Cecilia kertoo, että hän on tavannut monta vuotta myöhemmin oppilaita, jotka muistavat vieläkin hänen pitämänsä tunnin koko kouluajan hauskimpana oppituntina.
Harjoittelujaksojen aikana jokaista opetustuntia varten tehdään tarkka minuuttiohjelma. Cecilia kertoo, että alussa suunnitteluun kuluu vapaa-aikaakin, mutta arvelee, että ajan myötä suunnittelutyöhön tulee enemmän rutiinia.
”Suunnitelmat pitävät harvoin, joten täytyy osata olla joustava ja improvisoida tarpeen mukaan.”
”Ystävällinen, mutta päättäväinen”
Cecilia on huomannut, että luokanopettajaksi opiskelemaan hakeutuu erilaisia ihmisiä, mutta heillä on myös yhdistäviä piirteitä.
”Kaikki ovat erittäin sosiaalisia ja kovia keskustelemaan asioista. Opiskelijat osallistuvat aktiivisesti luentoihin. Emmekä me pelkää itsemme nolaamista.”
Cecilian mielestä luokanopettaja ei saa ottaa asioita liian vakavasti eikä aina tuomita itseään, jos jokin menee pieleen. Luokassa on yhtä monta näkemystä, ajatusta ja käsitystä kuin on oppilaita, joten on aivan luonnollista, että kaikki ei aina toimi niin kuin on suunnitellut.
”Tärkeintä on kuitenkin, että opettaja kohtaa oppilaat kunnioituksella – eikä kohtele heitä kuin pikkulapsia.”
”Täytyy olla ystävällinen, mutta päättäväinen”, hän toteaa.
Opettajaa pidetään usein oppilaiden esikuvana ja sen myötä yhteiskunnalla on tiettyjä odotuksia siitä, minkälainen opettajan tulisi olla. Cecilia on samaa mieltä, mutta hänestä asiassa on kuitenkin kaksi puolta.
”Tavallaan opettaja ottaa tietyn roolin. En esimerkiksi koskaan kiroilisi luokan edessä. Mutta jotta opettaja olisi uskottava, hänen on oltava persoonallinen ja aito, siis oma itsensä.”
Cecilian mielestä opettajan ammattia voi ajatella tehtävänä.
”Opettajan tärkein tehtävä on opettaa oppilaita olemaan hyviä ihmisiä. Eli muovata nuoria ihmisiä olemaan hyviä kansalaisia yhteiskunnalle.”
Opiskeluaika antoisaa aikaa
Cecilian opinnot ovat jo loppuvaiheessa, ja hänellä on vain positiivista sanottavaa opiskeluajastaan Vaasassa.
”Olen viihtynyt todella hyvin. Parasta ovat kaikki erilaiset ihmiset, joihin olen tutustunut opiskelun myötä. Myös tunnelma Vaasassa on hyvä, kaupunki on aika pieni, mutta opiskelijoita on paljon. Täällä kaikki tuntevat toisensa.”
Åbo Akademin Vaasan yksikkö, Österbottens högskola, jossa Cecilia opiskelee, sijaitsee meren rannalla vanhassa rantamyllyssä. Lähellä on myös Vaasan yliopisto ja ruotsinkielinen kauppakorkeakoulu Hanken.
Cecilian on vaikea keksiä mitään negatiivista sanottavaa opiskeluajasta tai ammatinvalinnastaan.
”Se olisi sitten varmaan palkka, mutta eihän tätä ammattia valita rahojen takia.”