Eläinlääkärin työ ei ole pelkkää lemmikkien silittelyä.
Eläinlääkärin ammatista haaveilee moni kanifani ja heppahullu. Työhön kuuluu kuitenkin paljon muutakin kuin lemmikkien paijaamista. Alaa opiskelevat voivat valmistuttuaan päätyä vaikkapa tutkimaan elintarvikkeiden terveellisyyttä tai eläinsuojeluvalvonnan pariin.
Eläinlääkäriksi voi kouluttautua Suomessa ainoastaan Helsingin yliopistossa. Yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa on kolme laitosta: peruseläinlääketieteen laitos, kliinisen eläinlääketieteen laitos ja elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos. Ammattikunnan edunvalvojana toimii Suomen Eläinlääkäriliitto.
Suomen yli 1500 eläinlääkäriä jakautuvat laajalle kentälle. Eläinlääkäriasemien lisäksi he toimivat virkamiehinä ja tutkijoina. Toiset ovat erikoistuneet elintarvikehygieniaan ja toiset taas toimivat lääketeollisuuden asiantuntijatehtävissä. Ammatin toimenkuvaan kuuluu eläinten terveyden- ja sairaudenhoidosta vastaamisen lisäksi myös eläintautien vastustustyö ja eläinsuojelu.
Tuotantoeläinlääkärit puolestaan ovat esimerkiksi maalaiskuntien kunnaneläinlääkäreitä. Heidän potilaitaan ovat etupäässä lähitilojen lehmät ja siat.
Hevosten terveydestä kiinnostuneet taas voivat erikoistua hevoneläinlääkäreiksi. Hevoseläinlääkäri kiertää talleilla tai työskentelee klinikalla. Työtehtäviin voi kuulua vaativia leikkauksia sekä hammashoidon kaltaisia pienempiä toimenpiteitä.
Tavallisin potilas on koira
Outi Laitisen kipinä opiskella eläinlääketiedettä syttyi teini-iässä Laitisen perheen koiran sairastuttua. Koira kiikutettiin Helsingin pieneläinklinikalle leikattavaksi. Klinikalla suoritetaan erityisen vaativia leikkauksia muualtakin Suomesta saapuville eläinpotilaille. Pieneläinklinikkaan tutustuminen lumosi Outi Laitisen. Tyttö oli aiemmin tahtonut hammaslääkäriksi, mutta nyt haaveeksi vaihtui eläinlääkärin ammatti.
Laitisen veri veti monista vaihtoehdoista pieneläinlääketieteeseen. Hän työskentelee Helsingin yliopistollisen eläinsairaalan johtajana, dosenttina ja eläinlääkärinä.
Pieneläinlääkärin vastaanotolle tuodaan koirien ja kissojen lisäksi hoidettavaksi muun muassa kilpikonnia, liskoja, marsuja ja kaneja. Pieneläinlääkäri huolehtii esimerkiksi kissojen ja koirien rokotuksista. Toisinaan hän joutuu myös lopettamaan lemmikkejä.
Raskaassa ammatissa koetaan iloja ja suruja. "Antoisinta ammatissani on potilastyö", Outi Laitinen tuumii. "Kun pystyy auttamaan sekä eläintä että omistajaa, kokee onnistumisen tunteita. Toisaalta aina en pysty tekemään diagnoosia, mitä lemmikin omistajan on toisinaan vaikea ymmärtää. Se on työni turhauttavia puolia."
Helsingin yliopistollisen eläinsairaalan potilaista valtaosa on koiria. Hauvojen yleisimpiä vaivoja ovat ontuminen, iho-ongelmat, yskä ja ruoansulatushäiriöt. "Myös kasvainten määrä on koirilla kasvussa", Laitinen kertoo.
Haastavimmiksi työtehtävikseen Laitinen nimeä muun muassa koirille tehtävät vaativat maksan sisäiset leikkaukset
Kuuden vuoden opintoputki
Eläinlääkäriksi opiskelu on rankkaa puurtamista. Toisaalta vaativan koulutuksen palkka on varma työpaikka. Eläinlääkärien työtilanne on Suomessa erinomainen. Alan ammattilaisista on jatkuvasti pulaa.
Pääsykokeisiin päntätään ihmisen anatomiaa. Lisäksi koe sisältää matemaattispainotteisia tehtäviä.
Opinnot kestävät keskimäärin kuusi vuotta. Opiskelu on koulumaista, ja poikkeaa paljon tyypillisestä mielikuvasta yliopisto-opiskelujen joustavuudesta.
"Lukujärjestykset ovat selkeitä", Outi Laitinen painottaa. "Akateemista vapautta on hyvin vähän. Opintojen viides vuosi vietetään sairaalatyön parissa."
Sairaalapäivystyksissä eläinlääkäri saa kohdata kummallisimmat potilaansa. "Silloin ei koskaan tiedä, mitä odottaa", Laitinen nauraa. "Olen hoitanut esimerkiksi sairasta tarantellaa."
Alalle riittää halukkaita. Toisinaan kuitenkin tuntuu, että jotkut sekoittavat eläinlääkärin ammatin vaikkapa pieneläinhoitajan työhön. "Eläinlääketieteen opiskeluun liittyy harhaluulo siitä, että eläinlääkärin ammatti on hoiva-ammatti", Outi Laitinen vahvistaa. "Työhön liittyy kuitenkin tutkimus- ja teollisuuspuolikin. Tämä ei ole hevosen- tai koiranhoitoa."
Eläinlääkärin työn tuomasta ammattimaisuudesta huolimatta eläinlääkäri suree ikiomien lemmikkiensä terveydellisiä vaivoja siinä missä kuka tahansa muukin. "Kun oma koira sairastuu, se tuntuu siltä kuin perheenjäsen sairastuisi", Laitinen myöntää. "Siinä mielessä en ainakaan itse tuo ammatillista otetta kotiini, vaan suhteeni lemmikkeihini on ihan samanlainen kuin muillakin. Sitä paitsi eläinlääkärin on hyvä kokea omistajan roolikin. Se tuo inhimillisyyttä työhön."
Löytyykö eläinlääkärin kotoa siis omia karvaisia eläinkavereita? "Tällä hetkellä ei", Outi Laitinen kertoo. "Ennen meillä oli tosin springerspanieli. Mutta eiköhän perheeseemme vielä jossakin vaiheessa uusi lemmikki ilmaannu."