Fyysikon työ vaatii luovuutta

Fyysikko Ilona Riipisen itsenäinen työ vaatii itsekuria.

Fyysikot ovat maailmasta vieraantuneita nörttejä, jotka pölyyntyvät kammioissaan ja mumisevat mahdottomia. Vai ovatko? Luutuneet käsitykset joutuvat koetukselle, kun tutustuu Ilona Riipiseen, Helsingin yliopistolla tutkijana työskentelevään fyysikkoon. Hän välittää tieteenalastaan hämmästyttävän raikkaan kuvan.

25-vuotias Riipinen myöntää kohdanneensa urallaan muutamia ”asennevammaisia”, joille nuori, pätevä fyysikkonainen on ollut kummajainen.

”Totta se on, että fysiikka on melko miesvaltainen ala. Toivottavasti tilanne on kuitenkin muuttumassa. Erityisesti huippuopiskelijoista yhä suurempi osa on naisia. Tilastot huolestuttavat kuitenkin jonkin verran, sillä naisten osuus korkeista tutkimusviroista on alhainen. Naisten ja tyttöjen asemaan fysiikassa pitää siis kiinnittää erityistä huomiota, sillä kokemukseni mukaan se ei ole lahjoista kiinni.”

Kovat alat kiehtovat

Fysiikan laitos ei kuitenkaan ollut Ilona Riipiselle itsestään selvä opinahjo.

”Valitsin alan aikanaan aika sattumalta”, Riipinen tunnustaa. ”Lukiossa kuvittelin päätyväni lukemaan jotakin yhteiskunnallista. Luonnontieteen osalta olin kiinnostunut vain 'kovista' aloista. Ajattelin, että vuoden tai parin fysiikan opinnoista olisi hyötyä kaikkialla.”

Riipisen mukaan lukioaikainen haave toteutui sittenkin – omalla tavallaan.

”Teen tällä hetkellä ilmastonmuutostutkimusta, ja olen huomannut, että aika yhteiskunnallisella alallahan tässä ollaan! Substanssiosaamiseni sattuu nyt vain koostumaan muusta kuin esimerkiksi yhteiskunnallisista rakenteista.”

Riipinen on suorittanut maisterin tutkinnon pääaineenaan fysiikka ja sivuaineinaan teoreettinen fysikka ja matematiikka. Parhaillaan hän valmistelee väitöskirjaa ilmakehän fysiikasta. Väitöskirjan on tarkoitus valmistua vuoden loppuun mennessä. Ilona Riipistä alassa kiehtoo ongelmanratkaisu.

”Kovien luonnontieteiden eksaktius on myös kiehtovaa. Luontoa tutkiessa ihminen voi olla hippusen verran objektiivisempi kuin tutkiessaan itseään.”

Riipinen ei osaa antaa yksiselitteistä vastausta siihen, miksi fysiikka on monen mielestä vaikeatajuista.

”Osasyy on varmasti se, että peruskäsitteiden ja työkalujen, eli matematiikan, hallinta vaatii pitkäjänteistä opiskelua. Lisäksi ihmiset eivät helposti saa omakohtaista kontaktia fysiikkaan, vaikka sitä on kaikkialla ympärillämme. Fysiikasta on ehkä vaikea puhua kahvipöydässä.”

Matkoja ympäri maailmaa

Ilona Riipisen työ sisältää paljon lukemista ja omatoimista opiskelua, laskemista, ohjelmointia sekä mittausdatan analyysia ja fysikaalista tulkintaa. Olennainen osa tutkimuksen tekemistä on tulosten raportoiminen kansainväliselle tiedeyhteisölle.

”Kirjoitan tieteellisiä artikkeleita sekä esitelmöin konferensseissa ja muissa tiedetapahtumissa”, Riipinen kertoo. ”Tutkimustyö edellyttää kansainvälistä yhteistyötä ja verkostoitumista. Siksi matkustan paljon. Tänä vuonna olen ollut matkoilla yhteensä kuukauden verran ympäri maailmaa.”

Lisäksi Riipinen kertoo olevansa kiinnostunut myös suurelle yleisölle tiedottamisesta. Se onnistuu popularisoivan kirjoittamisen ja esitelmöinnin keinoin. Työhön kuuluu myös opiskelijoiden ohjaamista ja yliopiston kursseilla opettamista.

”Pidän työssäni erityisesti sen itsenäisyydestä ja luovuudesta. Saan järjestellä omat työaikani ja -tapani varsin vapaasti sekä toteuttaa omia ideoitani. Tällainen vapaa työympäristö edellyttää tietysti myös itsekuria ja motivoituneisuutta, jotta asiat edistyvät. Toisaalta mielenkiintoisia töitä tekee helposti liikaa, jos ei tunne omia rajojaan.”

Ilona Riipinen ei valita myöskään tulotasostaan.

”Kuulen usein puhuttavan tutkijoiden heikoista palkoista. Ikätovereihini verrattuna olen ollut palkkaani ihan tyytyväinen. Menestyminen tutkijana vaatii kylläkin melko suurta henkilökohtaista panostusta.”