Keväällä ylioppilaaksi kirjoittanut Annika Vainio päätti pitää välivuoden ja lähteä au pairiksi Irlantiin. Tässä artikkelissa hän kertoo kokemuksistaan vihreällä saarella.
Tuloni Irlantiin oli ennemminkin sattumankauppaa kuin pitkäaikaisen unelman toteutuminen. Vuosi sitten suurin huolenaiheeni olivat ylioppilaskirjoitukset. Keväällä hakuajat ja ennakkotehtävien määräajat umpeutuivat, ennen kuin ehdin edes ajatella, mitä haluaisin opiskella. Ajatus välivuodesta ulkomailla alkoi tuntua koko ajan entistä houkuttelevammalta.
Olin yhteydessä moniin perheisiin, joista Brophyt Corkin kaupungista kysyivät ensimmäisenä, lähtisinkö heille au pairiksi. Suomalainen äiti, irlantilainen isä sekä kaksi poikaa odottivat pikaista vastaustani. Juuri ennen lakkiaisia sovimme, että menen Irlantiin elokuun lopussa.
En tiedä, tulenko koskaan ymmärtämään, kuinka nopeasti aika kuluu. Kesän alussa haaveilin pitkästä ja kuumasta kesästä. Kuuma se olikin, mutta todella lyhyt. Työt kukkakaupassa veivät suurimman osa ajastani ja töiden loputtua havahduin: kaksi viikkoa ennen kuin koneeni Helsinki-Vantaalta nousee.
Koska en käsittänyt lähteväni, perheen ja ystävien hyvästely oli kivuttomampaa kuin olin kuvitellut. Prahassa lentokonetta vaihtaessani tajusin, että olen menossa vuodeksi Irlantiin. Elämä ja ihmiset Suomessa olivat jääneet taakse.
Lentokone laskeutuu maahan, jossa en ole ikinä ennen käynyt. Pimeällä en pysty hahmottamaan mitään muuta kuin kaupungin valot. Ajamme väärällä puolella tietä ja pysähdymme pihatielle. Tässä tämä meidän talo on. Yläkerrassa on sinun huoneesi. Huomenna menemme kaupungille. Otatko teetä? Etkö juo teetä maidon kanssa? Opit kyllä. Onhan sinulla sateenvarjo?
Kotiapulainen, lastenvahti vai perheenjäsen?
Au pairiksi lähteminen on melko vaivatonta verrattuna siihen, että muuttaisi ulkomaille ilman mitään tukikohtaa kohdemaassa. Au pair asuu ja syö ilmaiseksi sekä saa taskurahaa viikoittain tai kuukausittain perheestä riippuen. Asumismukavuus vaihtelee paljon eri perheissä. Pääsääntöisesti au pairilla on oma huone. Joissakin perheissä au pairille on varattu myös oma kylpyhuone tai oma kerros talosta.
Vuosi au-parina ei tarkoita vuotta ulkomaan lomamatkalla. Lasten vahtiminen vanhempien ollessa töissä sekä kevyet kotityöt ovat useimmiten au pairin vastuulla. Työajat ja -tehtävät vaihtelevat kuitenkin paljon perheestä riippuen. Toiset au pairit saattavat tehdä töitä aamusta iltaan, joillakin työpäivän kulku selviää vasta aamupalapöydässä.
Minulla päivät käynnistyvät normaalisti, kun vien pojat kouluun. Poikien istuessa luokissaan minä teen kotitöitä. Imurointi, luuttuaminen, silitys sekä ruuanlaitto kuuluvat minun tämän vuoden lukujärjestykseen. Iltapäivisin huolehdin nuoremmasta pojasta, kunnes perheen äiti kotiutuu vanhemman pojan kanssa. Päivällisen jälkeen minun työni on yleensä tehty.
Uusien tapojen omaksuminen erilaisessa kulttuurissa saattaa aluksi tuntua vaikealta ja sopeutuminen perhe-elämään vie aikaa. Vaikka perheessä viihtyisi kuinka hyvin, on tärkeää saada aikaa myös itselle. Koti-elämän vastapainoksi voi aloittaa uusia harrastuksia, käydä kielikursseilla sekä tutustua uusiin ihmisiin. Koti-ikäväkään ei tule niin helposti, jos on paljon tekemistä ja ihmisiä ympärillä.
Minun Irlantini
Irlantilaiset ovat aina innokkaita tietämään, mitä ulkomaalainen ajattelee heidän maastaan. Näinkin lyhyen Irlannissa olon jälkeen voin sanoa, että tämä on upea maa. Ihmisiä voi huoletta sanoa ystävällisiksi, ja tietää puhuvansa totta. Sanavaraston tärkeimpiä ilmauksia ovat ”how are you?” ”sorry” sekä ”thank you”.
Keskustelu säästä tai myöhässä olevasta bussista tuntemattomien ihmisten kanssa on täällä jokapäiväistä. Toisinaan on vain hieman vaikea saada selvää, mitä bussipysäkillä seisova henkilö kysyy. Kielen voi juuri ja juuri tunnistaa englanniksi. Aksentti on voimakas varsinkin maaseudulla ja vanhempien ihmisten keskuudessa.
Yhden maan ja sen asukkaiden niputtaminen yhteen muutamien lauseiden avulla on mahdoton tehtävä. Sateinen Irlanti voi suomalaisen silmin näyttää vanhoilliselta maalta, jossa tyttö- ja poikakoulut ovat normaali ilmiö. Ruokailutottumukset ovat yksinkertaiset: rasvaista ruokaa aamusta alkaen. Juomakulttuurin sivistyneisyys on verrattavissa suomalaisiin juomatapoihin. Maisemien jälkeen suosituin postikorttiaihe onkin Guinness-tuoppi.
Aurinkoisina päivinä Irlanti näyttää paratiisilta. Maisemat ovat kuin satukirjoista, kun vihreät nummimaisemat levittäytyvät mattona kaikkialla ympärillä. Ihmiset ovat hymyileväisiä ja huomaavaisia. Totuttelun jälkeen irlantilainen aamiainen, joka sisältää mm. pekonia, kananmunia, papuja ja vaaleista vaaleinta paahtoleipää, maistuukin herkulliselta.
Jokaisen museovierailun jälkeen huomaan hämmästeleväni maan historiaa. Muutaman vuosikymmenen takaa löytyy köyhyyttä, massatyöttömyyttä sekä maastamuuttoa. Turistikohteissa törmääkin usein amerikkalaisiin, jotka ovat tulleet etsimään irlantilaisia juuriaan. Maailmalle lähteneistä irlantilaisista osa palaa takaisin nyt, kun tarjolla on aikaisempaa parempi elintaso.
Vapaalla
Cork on noin 140 000 asukkaan jatkuvasti kasvava kaupunki, joka sijaitsee Etelä-Irlannissa. Ilmapiiri Corkissa, vuoden 2005 Euroopan kulttuuripääkaupungissa on hyvin kansainvälinen. Kuuden viikon aikana olen tutustunut ihmisiin lähes jokaisesta Euroopan maasta, vaikka ensimmäisinä viikkoina pelkäsinkin jääväni vuodeksi oman huoneeni vangiksi.
Kaikki au pairit ovat tullessaan samassa tilanteessa, yksin vieraan maan ja kielen armoilla. Viihtyminen on paljon kiinni itsestä. Avoimuus ja ulospäin suuntautuneisuus ovat tärkeimpiä neuvoja, joita ulkomaille tuleva au pair voi noudattaa.
Kansainvälinen ystäväpiiri opettaa paljon vieraista kulttuureista. Toisinaan huomaan kyseenalaistavani suomalaisia tapoja ja olevani entistä tietoisempi omista käyttäytymismalleistani. Vaikeneminen ei välttämättä ole kultaa, eikä kädenpuristus riitä tervehdykseksi. Samalla opin myös arvostamaan oman kulttuurini erityispiirteitä, kuten vilpittömiä ihmisiä.
Muut au pairit ovat osoittautuneet korvaamattomiksi ystäviksi. Perheessä asuessa joutuu konflikteihin, joita ei tullessa osannut odottaa. Puhuminen lasten käyttäytymisestä tai kasvatustyylistä muiden tyttöjen kanssa on helpotus pitkän työpäivän jälkeen.
Vapaa-aikana ei tosin halua kuulostaa koko ajan 37-vuotiaalta perheenäidiltä. Istuminen kahvilassa tai irlantilaisen perinteisen tyylin mukaisesti pubissa muiden tyttöjen kanssa herättää usein todellisuuteen. Päivä päivältä kotiudumme tänne enemmän ja nautimme elämästä.
Lähteminen Suomesta maahan, jossa ei tuntenut ketään, tuntui isolta askeleelta. Olen iloinen, että rohkenin lähteä. Tänä vuonna minun ei tarvitse harmitella tenttejä tai läksyjä. Koulussa istumisen sijaan opin uusia asioita jokapäiväisessä elämässä vieraassa maassa. Tätä voisi kai kutsua elämänkouluksi. Meillä on lähes vuosi aikaa suorittaa tutkintomme.