Raportti Humanisti liikkeenjohtajana -kurssin annista.
Perinteisesti on ajateltu, että humanisteilla ja liike-elämällä ei ole mitään tekemistä keskenään. Helsingin yliopistossa tänä keväänä järjestetyllä Humanisti liikkeenjohtajana -kurssilla on kuitenkin tarjottu humanisteille uusia näkökulmia uravalintaan liike-elämän palveluksessa.
– Kurssin tarve perustuu siihen, että on olemassa jonkinlainen näkymätön este sille, että humanistit päätyisivät yritysjohtajiksi. Tosiasiassa humanistit soveltuisivat erittäin hyvin johtotehtäviin. Mitä ylempiin johtotehtäviin edetään, sitä enemmän tarvitaan yleisvalmiuksia vaativia taitoja, joita humanisteilla on, sanoo koulutussuunnittelija Minna Hakkarainen Helsingin yliopistosta.
Suomen sadan suurimman yrityksen johdossa työskentelee tämän hetkisten tietojen mukaan vain kaksi humanistia. Pienemmissä yrityksissä tilanne on sentään hieman parempi. Muissa länsimaissa johtopaikoilta saattaa sen sijaan löytyä humanisti siinä missä ekonomi tai insinöörikin.
– Opiskeluvaiheessa työelämään orientoitumisen pitäisi olla tehokkaampaa ja kulkea läpi koko tutkinnon niin, että opiskelijat voisivat alusta lähtien pitää mielessään tulevan työelämän. Siitä tässäkin kurssissa on kyse. Vaikka jatkuvasti korostetaan sitä, että opiskeluajat pitäisi saada lyhenemään, olen itse sitä mieltä, että opintojen rinnalla pitäisi myös tehdä töitä. Se on tulevan uran kannalta parasta, Hakkarainen toteaa.
Kurssin idean isä on WSOY:n toimitusjohtaja Jorma Kaimio, humanisti, joka itse on tehnyt pitkän uran liikeyrityksen johdossa. Kaimio järjesti kurssin ensimmäisen kerran 13 vuotta sitten. Silloin tavoitteena oli saada 24 kurssilaisesta kaksi liike-elämän palvelukseen. Tällä hetkellä heistä yli kymmenen työskentelee johtotehtävissä liikeyrityksissä.
Kurssin kaikki luennoitsijat ovat humanisteja ja johtajia. Yleisluennoilla käsiteltävänä on alan perusasioita, kuten mistä yrityksen johtamisessa on kysymys ja mitä yritysstrategialla tarkoitetaan. Liikkeenjohto ja moraali ovat myös yhtenä teemana. Luentoja seuraaviin seminaareihin on valittu 24 opintojensa loppuvaiheessa olevaa opiskelijaa, jotka kurssin päätteeksi lähtevät 3-6 kuukauden harjoittelujaksolle yrityksiin. Harjoittelun tarkoituksena on tarjota omakohtainen kokemus siitä, minkälainen yritysmaailma on työympäristönä.
Kaimion mukaan nykyaikainen liikkeenjohto on alkanut korostaa yhä enemmän humanistisia arvoja. Myös asenteet yliopistolaisten parissa ovat muuttuneet.
– 1970-luvulla siirtyessäni yliopistomaailmasta liike-elämän pariin ilmapiiri yliopistolla oli hyvin yritysvastainen. Voitontavoittelun ajateltiin olevan likaista puuhaa. Nykyaikainen liikkeenjohto on alkanut korostaa muitakin arvoja kuin voiton perässä juoksemista ja humanistiselle arvojen kautta johtamiselle alkaa olla sijaa liike-elämässä, Kaimio sanoo.
Luonnontieteissä käsiteltävät ongelmat ovat usein ratkaisultaan yksiselitteisiä. Humanistisissa tieteissä taas ei yksiselitteisiä vastauksia ole, vaan asiat näyttävät erilaisilta eri valossa.
– Humanistit ovat tottuneet lähestymään niin sanottuja sumeita ongelmia. Ratkaisutyylistä on hyötyä myös liikkeenjohdossa, jossa harvoin on pohdittavana muita kuin monisyisiä ongelmia. Silti humanistikaan ei voi toimia yritysmaailmassa ilman, että noudattaa sen pelisääntöjä, Kaimio muistuttaa.
Urasuunnittelua jo opiskeluaikana
Yliopisto on varsin sisäänpäinkääntynyt yhteisö myös humanististen tieteiden osalta. Laitosten opettajat elävät usein itsekin yliopistoelämää, joka voi olla todella kaukana siitä todellisuudesta, missä opiskelijat tulevat työskentelemään. Vain harva nimittäin jää tutkijaksi yliopistoon. Esimerkiksi Teknillisessä korkeakoulussa kertyy jo opintovaiheessa runsaasti kontakteja liikeyrityksiin.
Toisaalta kovin moni humanisti ei ole suuntautunut liike-elämään eikä oikein edes tiedä, mitä se on. Johtajan ura vaikuttaa epärealistiselta eikä siihen siksi aktiivisesti pyritäkään. Opiskelijat eivät tunnu olevan perillä siitä, mihin he voisivat tarjota omaa osaamistaan.
Humanistisen tiedekunnan työllistymis- ja tietoteollisuushankkeen (TT-hanke) parissa työskentelevä Hakkarainen on miettinyt ratkaisuja humanistiopiskelijoiden uraongelmiin. Hän kehottaa humanisteja hakemaan sivuaineoikeuksien kautta tarvittavaa lisätietoa liikemaailmasta.
– Esimerkiksi kauppakorkeakoulun 20 opintoviikon liiketaloustiede- ja viestintäopintokokonaisuus olisi hyvä valinta, sitä tarjotaan jo nyt vieraiden kielten opiskelijoille. Toinen hyvä vaihtoehto voisi olla kansantaloustieteen sisällyttäminen opintoihin. Kynnys lähteä opiskelemaan jotain muuta on usein kuitenkin suuri. Kauppatieteelliset aineet eivät maineestaan huolimatta vaadi erityistä matemaattista lahjakkuutta, Hakkarainen vakuuttaa.
Humanistin kannattaa ylittää rohkeasti rajat ja hankkia peruskäsitys siitä termistöstä, jolla liikemaailmassa operoidaan. Siitä ehkä onkin kyse: humanisti ja esimerkiksi insinööri puhuvat eri kieltä. Terminologia on erilainen ja käytännössä se voi tarkoittaa sitä, että puhutaan toistensa ohi. Pitää tietää, mitä tarkoitetaan kun puhutaan logistiikasta tai vaikka taseesta. Alan slangi on otettava haltuun.
Hakkaraisen mielestä ennakkoluuloja on molemmin puolin, sekä humanisteilla itsellään että liikeyrityksissä toimivien keskuudessa.
– Rekrytoijan oma koulutustausta vaikuttaa väkisinkin siihen, kenet tehtävään palkataan. He valitsevat mielellään oman alansa ihmisen, eivätkä tiedä, mitä esimerkiksi estetiikan puolelta valmistunut maisteri osaa. Tämä on verkostumisen nurja puoli: ei oikein tunneta muiden alojen ihmisiä.
Moni asia on myös muuttunut. Opiskelijoiden olisikin hyvä ymmärtää se, että taloudellisten asioiden tuntemus alkaa olla osa perustaitoja. Projektityöskentely koskee hyvin monia ja silloin täytyy hallita myös raha-asiat.
Yliopistossa ei välttämättä tiedetä, missä työmarkkinat ovat. Siksi opiskelijoiden täytyy itse aktiivisesti seurata tilannetta. Nyt näyttäisi siltä, että ainakin ne humanisteista, jotka tähtäävät koulutussektorille ovat hyvässä suunnassa, koska edessä on valtava eläkebuumi. Jo nyt Helsingissä puhutaan aineenopettajien pulasta.
– Humanistien puolella ei harrasteta joukkohurmiota itsetunnon nostattamiseksi. Mielestäni humanistit ovat turhankin nöyriä. Ilmapiiri yliopiston sisällä kaipaisi muutenkin optimistisempaa näkemystä. Jos kuitenkin tiedät mitä osaat ja kelle sitä tarjota ovat työllistämismahdollisuudet jo paljon paremmat. Eikä aina tajuta, että opiskelujen myötä on saanut valtavasti taitoja, sen ymmärtäminen vaatii usein keskustelua jonkun ulkopuolisen kanssa. Tätä apua opiskelija saa vaikka TT-hankkeen kursseilta ja henkilökohtaisesta neuvonnasta, Hakkarainen vakuuttaa.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja