Metsästys on elämyksellinen ja virkistävä harrastus.
Riistan etsiminen kivääri olalla voi tuntua urbaanille kaupunkilaiselle vieraalta ajatukselta. Metsästysretket ovat kuitenkin supisuomalaisia elämysmatkoja vailla vertaa. Lajin ystävien mukaan kysymys on julman huvin sijasta luonnonmukaisesta harrastuksesta.
Ilmari Häkkistä metsästys alkoi kiinnostaa työn myötä. Hän toimii metsien monikäytön lehtorina Hämeen ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakoulun metsäyksikkö toimii Evolla.
Harrastus tempasi mukaansa vähitellen. Häkkinen metsästää hirveä, peuraa sekä lintuja. Hirvenpyynti on seuruemetsästystä. Retkille lähtee Evolta niin oppilaita, opettajia kuin muutakin henkilökuntaa. Alueelle on myönnetty tietty määrä metsästyslupia. Tämä rajoittaa seurueen koon korkeintaan kolmiseenkymmeneen henkeen.
Metsälle ei kuitenkaan voi lähteä kuka tahansa räiskimään. Harrastajan tulee hankkia metsästyskortti, jonka suorittaminen ei ole läpihuutojuttu. Riistanpyynnistä kiinnostuneen tulee ottaa yhteyttä lähimpään riistanhoitoyhdistykseen. Yhdistykset järjestävät koulutusta, jonka päätteeksi kurssilaiset suorittavat päättökokeen.
Häkkisen mukaan metsästyskorttikokeeseen valmistava koulutus on Suomessa kiitettävästi ajan tasalla. Opetus sisältää niin metsästyslainsäädäntöön tutustumista kuin riistalajien tunnistustakin. Loppukoetta Ilmari Häkkinen kuvaa "varsin vaativaksi". Monivalintatehtävien lisäksi metsästäjäkokelaiden on hallittava lajintunnistus. Metsästyskortin suorittamiselle ei ole ikärajaa, mutta aseenkantolupa heltiää vain täysi-ikäiselle.
Kunnioittava ja kiireetön laji
Kattavan koulutuksen ansiosta kotimaan kuusikoissa liikkuu vastuullisia ja harkitsevia metsästäjiä. Metsässä ei hötkyillä, eivätkä aseet laukea 150 metrin säteellä pihapiireistä. Syksyisin maastossa liikkuvat marjastajat ja sienestäjät huomioidaan aina. Metsämiehille sääntöjen noudattaminen ja turvallisuus on tärkeää.
Eettiset näkökulmat huomioidaan myös saalistettavien eläinten kohdalla. Epävarmoja ampumistilanteita vältellään viimeiseen asti. Esimerkiksi liian kaukaa kiväärillä ei lähdetä paukuttelemaan.
Metsästäjä kunnioittaa saalistaan myös käsittelemällä sitä asianmukaisesti. Eläimiä ei tapeta turhaan, vaan saaliista pyritään ottamaan kaikki irti. Liha käytetään tehokkaasti ravinnoksi. Lisäksi saalis voi päätyä metsästysmuistoksi.
Häkkisen mukaan metsästyksestä on hyötyä, sillä hirvessä ja peurassa on valtavasti lihaa. Liha on korkealaatuista, puhdasta ja luonnossa kasvanutta.
Harrastus on myös elämys. "Metsästyksen virkistysarvoa on vaikea rahaksi muuttaa", Ilmari Häkkinen tuumii.
Harrastus kaipaa nuoria
Suomessa on huimat 300 000 metsästyskorttia. Väkilukuun nähden maassamme on enemmän metsästäjiä kuin missään muussa Euroopan maassa.
Kaikki kortinhaltijat eivät kuitenkaan harrasta lajia aktiivisesti. "Ongelmana on se, että suuri osa metsästäjistä on ikääntyvää joukkoa", Ilmari Häkkinen harmittelee.
Vanhin metsämiespolvi väistyy vähitellen jahdeista, mutta nuoria harrastajia ei nouse tilalle samoissa määrin. Häkkisen mukaan esimerkiksi nuorisotyöllä olisi mahdollisuus pureutua pulmaan.
Miksi Häkkinen arvelee uuden sukupolven valitsevan mieluummin muut harrastukset? "Metsästysseuroihin pääsy voi tuntua nuorista hankalalta ja kalliilta. Lisäksi nuorilla on paljon muita harrastuksia kilpailemassa heidän ajastaan. Suurriistan metsästys on melko sitovaa puuhaa. Siinä kuluvat helposti monet viikonloput."
Urbaanille nuorelle popsittavan pihvin näkeminen silmästä silmään tuntuu eksoottiselta. Millaiselta oikein tuntuu hiipiä metsässä ja kohdata saalis? "Se on jännittävä tilanne", Häkkinen myöntää. "Siihen ei koskaan turru. Tunteeseen liittyy alkuperäisiä viettejä."
Kysymys ei kuitenkaan ole verenhimoisista tapporeissuista. Häkkinen kertoo, että metsästysretkiin kuuluu paljon muutakin. Eväiden syönti luonnon keskellä ja yhdessäolo ovat osa harrastusta.
Ei vain herrain huvi
Metsään mielivät tätä nykyä naisetkin. "Ilahduttavaa kyllä naisia on pyritty saamaan harrastuksen pariin entistä aktiivisemmin", Häkkinen tietää. "Riistanhoitoyhdistykset järjestävät kursseja pelkästään naisille ja näihin koulutuksiin väkeä on ilmaantunut kivasti. Arvioisin, että naisia metsästäjistä on viitisen prosenttia." Luku on kasvussa.
Naiset löytävät tiensä metsästyksen pariin muun muassa koiraharrastuksen kautta. "Koirahan on metsästyksessä tärkeä. Vesilintuja metsästettäessä tarvitaan noutavaa koiraa, kun taas hirvimetsällä koira hakee hirveä ja haukkuu sellaisen löydettyään."
Häkkisen oma mielimetsästettävä on pyy. Suomen pienimmän kanalinnun vaaniminen on aikaavievää, haastavaa puuhaa. "Pyyn metsästys vaatii kärsivällisyyttä. Sitä houkutellaan pyypillillä, joka tuo esiin yleensä koiraslinnun. Minä tykkään houkutella paikalle myös naarasta, sillä silloin kyseessä on vaikea projekti."
Metsällä ei olekaan kiire minnekään. Aikaa on haistella sammalmättäitä ja kuunnella puiden huminaa. "Harrastuksessa viehättää jännityksen vivahteen lisäksi luonnossa liikkuminen ja samoilu. Itse saaliin saaminen ei aina ole pääasia", Ilmari Häkkinen korostaa.
Usein metsästysmatkalta palataan kuitenkin kotiintuomisten kera. Häkkinen kokkaa mieluiten pyytä, jonka höyhenten nyppiminen sujuu metsämieheltä vaivatta. Suostuuko metsämies paljastamaan lopuksi lempipyyreseptiään? "Itse pidän marinoidusta lihasta", Häkkinen kertoo. "Marinoituun pyyhyn sopii katajan maku. Se on hyvä, perinteinen mauste."