Suomen kielen oppiminen vaatii ulkomaalaiselta kärsivällisyyttä.
Päivää! Mitä kuuluu? Aurinko paistaa! Ulkomaalaiset opiskelijat juttelevat toisilleen kerääntyessään luokkahuoneeseen. Alkamassa on suomen kielen alkeistunti.
Luokan opettajana toimii Päivi Vetsch, joka on opettanut suomea ulkomaalaisille jo viidentoista vuoden ajan. "Yliopiston suomen kursseilla käy kaikenikäisiä ihmisiä", Vetsch kertoo oppilaistaan. "Nuorin on ollut 16-vuotias ja vanhin yli 80-vuotias." Vetschin vetämiä kursseja ei ole tarkoitettu korkeakouluopiskelijoille, vaan muille suomen oppimisesta kiinnostuneille.
Entä pitääkö hokema suomen kielen oppimisen vaikeudesta paikkansa? "Suomi on yhä helppo tai vaikea kuin muutkin kielet", Vetsch sanoo. "Ongelma on se, että valtaosa suomen kielen opiskelijoista tulee maista, joissa puhutaan indoeurooppalaisia kieliä. Ne ovat kuin toistensa murteita. Suomessa taas käytetään erilaisia päätteitä prepositioiden sijaan."
Suomi on siis vaikeaa lähinnä erilaisuutensa takia. Päivi Vetsch muistuttaa kuitenkin, että esimerkiksi suomen verbioppi on huomattavasti helpompi kuin espanjan kielen.
Oppiminen vie vuosia
Oppiminen liittyy usein opiskelijan kulttuurilliseen taustaan. Esimerkiksi amerikkalaiset, englantilaiset ja ranskalaiset saattavat aloittaa ensimmäisen vieraan kielensä opinnot vasta aikuisena. Kielten opiskeluun tottuneille skandinaaveille taas oppiminen on tutumpaa.
"Myös eri maiden koulutusjärjestelmät ja opetusmetodit vaikuttavat opiskeluun", Vetsch kertoo. "Parikymmentä vuotta sitten koulua käyneet venäläiset aikuisopiskelijat ovat tottuneet siihen, että opettaja puhuu ja oppilaat vain kirjoittavat. Heidän mielestään laulujen kuunteleminen tai puheharjoitukset parin kanssa ovat ajanhukkaa. Ruotsalaiset taas haluavat karkeasti sanottuna aina leikkiä tai laulaa, eivätkä välitä niinkään teoreettisesta puolesta."
Suomen kielen oppiminen ei ole nopea prosessi. Kahvilassa, ruokakaupassa ja naapurien kanssa jutellessa selviää vuoden tai kahden opinnoilla. Kattavan keskustelutaidon saavuttaminen taas kestää neljästä viiteen vuotta.
Vetschin opettamilla edistyneimmän tason kursseilla luokassa luetaan Helsingin Sanomia. "Siinä vaiheessa sanavarasto on jo iso ja kielioppirakenteita osataan paljon", Vetsch kuvaa. "Se, kuinka hyvin opiskelija pystyy aktiivisesti tuottamaan suomen kieltä, on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Kurssilla saattaa istua opiskelija, joka lukee sujuvasti Helsingin Sanomia, muttei puhu vielä yhtään. Toisaalta saattaa olla sellaisia, jotka osaavat puhua paljon, mutta kokevat Helsingin Sanomat ihan käsittämättömäksi. Se johtuu paljolti siitä, että kirjakieli on niin erilaista kuin puhekieli."
Kiitos, kulta, jäätelö!
Miltä suomen kielen opiskelu sitten opiskelijoista tuntuu? Aviomiestensä työn kautta Suomeen päätyneet intialainen Suvalaxmi Roy ja yhdysvaltalainen April Schick harjoittelevat suomea alkeiskurssilla. "Vaikeaa!" Suvalaxmi huoahtaa. "Yritän silti parhaani. Koetan puhua suomea käydessäni torilla tai kaupassa. Opintojen edetessä kieli tuntuu kuitenkin yhä monimutkaisemmalta."
April Schick puolestaan kritisoi suomalaisopettajien opetustyyliä sekä heidän käyttämäänsä oppimateriaalia. "Minä olen lukijatyyppiä. Haluaisin kuunnella tunnilla opettajaa ja etsiä myöhemmin kotona itse lisää tietoa aiheesta. En pysty keskittymään, kun tunneilla kirjoitetaan koko ajan. Oppikirjat eivät mielestäni ole myöskään kovin hyviä."
Itse kieli kuulostaa molempien mielestä mukavalta. "Kiitos on niin suloinen sana", Roy ihastelee. "Tervetuloa, anteeksi." Intialainen kertoo kotikielellään bengalilla olevan yhtäläisyyksiä suomen kielen kanssa. "Sana 'sata' tarkoittaa samaa myös minun kielelläni!"
Jotkut suomen kielen sanat puolestaan aiheuttavat kaksikossa hilpeyttä. "Saapuessani lokakuussa Suomeen näin korukaupan, jonka ikkunassa luki 'kulta'", Suvalaxmi hihittää. "Intiassa kulta tarkoittaa huonoa naista. Sanoin aviomiehelleni, ettei hän saa kutsua minua kullaksi! Putki on myös hauska sana. Se tarkoittaa kielellämme hyvin pientä ihmistä."
April Schickin mielestä suomen kielen mielenkiintoisin sana on jäätelö. "Minä pidän ja en pidä siitä sanasta! Sen ääntäminen on minulle hyvin hankalaa. Siksi katson ihmisten suita aina kun he sanovat sen sanan. Sanan lopussa suu on kamalassa asennossa!"