Kilonpuiston 8 b:ltä saattaa löytyä tuleva opettaja, jääkiekkoilijoita, ravintoloitsija ja teatteri-ihmisiä.
Tulevaisuudensuunnitelmat ovat monisyinen juttu, joka askarruttaa jo hyvissä ajoin ennen peruskoulun loppua. Mitä Kilonpuiston 8 b -luokkalaiset ajattelevat yläasteen jälkeisestä elämästä?
Lukioita moneen lähtöön
8 b on menossa lukioon tiiviinä rintamana. "Lukiosta pääsee mielenkiintoisempiin töihin", miettii Tia Terävä. Samoilla linjoilla on Laura Karjalainen: "sitä paitsi musta tuntuu että faija ei päästäisi amikseen." Kaikkia naurattaa.
Joakim Paunio pohtii liikuntapainotteista lukiota: "Mäkelänrinteeseen tai Haukilahteen olisi hieno päästä, siinä pystyisi yhdistämään jääkiekon ja lukion." Kaima Joakim Granbohm taas aikoo käydä ammattilukion, josta saa ammattitutkinnon ja ylioppilastutkinnon samalla kertaa. Ammattiala ei ole vielä varmistunut mutta suuntahahmotelma on olemassa. "Ehkä rupean hortonomiksi. Kasvit kiinnostavat."
Oona Fuhrmann suunnittelee menevänsä ilmaisutaidon lukioon, koska ammattihaaveena on tulla näyttelijäksi. "Se on monipuolista työtä ja siinä voi ilmaista itseään."
Ulkomaille
Opiskelu ulkomailla kuuluu monen Kilonpuiston kasiluokkalaisen suunnitelmiin. Joakim P. aikoo lukioaikana USA:han vaihto-oppilaaksi, Tomi Leskinen suunnittelee vaihto-opiskelujaksoa Tartossa sukulaisten luona. Mikael Paunio taas aikoo panostaa tosissaan jääkiekkoilijan uraan ja suunnata ulkomaille heti yläasteen jälkeen.
"Menen opiskelemaan high schooliin Kanadaan tai USA:han, jotta voin pelata jääkiekkoa samalla", Mikael kertoo. "Tietenkin vähän pelottaa että jaksaako sitä ja olenko tarpeeksi hyvä pelaaja", Mikael pohtii. "Mutta siellä päin maailmaa on hyvät opiskelumahdollisuudet, joten jos jääkiekko ei onnistukaan niin kokeilen jotain muuta."
Vastuu jännittää
Kaikki suhtautuvat yläasteen jälkeiseen aikaan lievällä jännityksellä. "Tuntuu että peruskoulussa pääsee vielä aika helpolla ja lukiossa vaaditaan enemmän", Tia pohtii. Mikael on samaa mieltä. "Jännittää miten ylioppilaskokeet aikanaan menevät".
Joakim P taas katsoo jo pidemmälle: "Se hermostuttaa että kohta pitää päättää tulevaisuudesta." "Ja ottaa enemmän vastuuta asioista", lisää Miikka Maatraiva. Onneksi uusissa paikoissa myös tutustuu uusiin ihmisiin ja asioilla on taipumus osoittautua helpommiksi kuin etukäteen tuntuu.
Lukion jälkeen yliopistoon
Luokka vaikuttaa yksimieliseltä myös sen suhteen, että lukion jälkeen mennään yliopistoon. Perustelut ovat samat kuin lukionkin suhteen: tuntuu että yliopiston jälkeen saa parempia töitä.
Useimmat 8 b:läisistä eivät vielä tiedä tarkemmin mitä yliopistossa opiskelisivat, mutta Joakim P:llä suunta alkaa jo olla selvillä: "Jotain bisnesalaa voisi harkita, sillä tavalla pääsisi matkustamaan." Tia taas haluaa opettajaksi, koska työssä saa olla tekemisissä ihmisten kanssa. "Tarkemmin ottaen haluaisin olla hyvä opettaja, sellainen joista nyt itse tykkään."
Kun puhutaan ammattihaaveista, suunta näyttäisi kuitenkin monella osoittavan muualle kuin yliopistoon. Niin ainakin Lauralla: "Olisi ihanaa olla hevostenhoitaja. Siinä on kuitenkin ongelmana että töitä tehdään hirveästi mutta palkka on pieni. Siksi ryhdyn ehkä kumminkin teatteripuvustajaksi."
Kilparatsastaja, ravintoloitsija ja valokuvaaja
Entä jos saisikin unohtaa mutta-sanat ja ryhtyä miksi ikinä haluaa? Joakim G. perustaisi ravintolan jonnekin Ranskaan. "Se olisi hieno ja kallis ja siellä saisi tosi hyvää ruokaa." Oona taas ryhtyisi kilparatsastajaksi. Hän on ratsastanut nyt 5–6 vuotta, eikä ajatus harrastuksen muuttumisesta ammatiksi ahdistaisi: "Olisi kivaa olla koko ajan hevosten kanssa. Ratsastaessa unohtaa kaiken muun."
Tia olisi valokuvaaja. "Se on mielenkiintoinen työ, koska siinä voi tallentaa ikimuistoisia tapahtumia. Sitä paitsi maailma näyttää kuvissa ihan erilaiselta kuin luonnossa." Ja kun asiaa ryhdytään miettimään, on vaikea keksiä, miksei haavetta voisi toteuttaa.