Savonlinnan Taidelukion lukuvuoden 2004–2005 abiturientti Annika Vainio kertoo Opintoluotsin artikkelisarjassa abivuodestaan.
Takana on yksitoista vuotta koulua. Yksitoista vuotta kokeita, esitelmiä, kirjoitelmia, ruokavälitunteja ja risaisia pulpetteja. Edessä on viimeinen vuosi, joka sekin rajoittuu kolmeen kokonaiseen jaksoon ja lukulomaan. Viimeistä lukiovuotta kohtaan kaikilla abiturienteilla on varmasti odotuksia. Toiset odottavat kirjoituksia, toiset lukulomaa tai abimatkaa. Joillakin tähtäimessä saattavat olla jopa ensi vuosi tai kesäiset pääsykokeet.
Opiskelun lisäksi taidelukio vaatii luovuutta ja voimia.
Savonlinnan Taidelukiossa opiskelee yhteensä 271 oppilasta kuvataide- ja musiikkilinjoilla. Abiturientteja tästä värikkäästä joukkiosta on 91. Lukuaineiden lisäksi jokainen taidelukiolainen opiskelee n. 30 kurssia taideaineita. Syksyn kirjoitukset alkavat joidenkin osalta 13.9.2004 vieraan kielen kuuntelulla. Ajan kirjoitusten alkamiseen voi nyt laskea päivissä kun aikaisemmin se oli vuosia, kuukausia ja viikkoja. Läksyjen ja taideaineiden lisäksi syksyn kirjoittajat valmistautuvat myös yo-kirjoituksiin valitsemistaan aineista. Opiskelijoiden lukujärjestykset täyttyvät yli äyräiden. Abikurssit, musiikkiteatteriharjoitukset, diplomityöt sekä normaali koulunkäynti takaavat, etteivät taikkarin abit pääse laiskottelemaan.
Viimeinen vuosi on aina pahin
Abivuosi tuli odottamatta. Kolme vuotta lukiossa oli tarkoitettu miettimisajaksi, mutta viimeisen vuoden käynnistyttyä tulevaisuus on yhtä sumea kuin yläasteenkin jälkeen. Tuleva ammatti siintää edessä suurena kysymysmerkkinä. Tulevaisuutta suunnitellessa täytyy ottaa huomioon, mille aloille olisi lukioaikana muodostunut valmista pohjaa.
Abivuonna alkaa kuitenkin tajuta, että tehdyillä valinnoilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Valitut kurssit määräävät mitä aineita kirjoituksissa uskaltaa kirjoittaa tai minkälaisen lopputyön suunnittelee. Annetusta aiheesta "piilossa" jokainen kuvispuolelainen suunnittelee ja toteuttaa tammikuuhun mennessä tietojensa ja taitojensa pohjalta pitkän taideaineen lopputyön sekä siihen liitetyn portfolion.
Kalenterin täyttyessä huomaa, että lähes jokainen merkintä koskee jollakin tavoin koulua. Haaste kaiken kiireen keskellä on keskittyä oikeisiin asioihin. Tuleva lopputyö kummittelee mielessä, vaikka tulisi keskittyä viimeiseen ohjattuun pitkän taideaineen, sovelletun taiteen kurssiin.
Läksyt tekisi mieli hylätä iltapäivisin kokonaan, sillä kirjoitusten ollessa pelottavan lähellä tahtoisi panostaa mahdollisimman paljon kirjoituksiin kertaamiseen. Mielessä pyörivät lukuisat sanonnat, joita on kuullut pienestä pitäen. Kuitenkin jokainen haluaa kokea kantapään kautta, eikä sanonnoista kukaan ole ottanut opikseen. "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" tai "Tuumasta toimeen" ovat vain kliseisiä lausahduksia, eivätkä hyödyllisiä neuvoja.
Opiskelu viimeisenä iltana ei enää kirjoituksia ajateltaessa onnistu. Läksyjen tekemisen tärkeyden muistaa silloin, kun ryhtyy opettelemaan ruotsin kielen sanajärjestystä pari viikkoa ennen ylioppilaskirjoituksia.
Opiskelijaelämää, taiteilijaelämää?
Arkinen syksyinen koulupäivä käynnistyy 3a-luokkalaisella kuvataidelinjan opiskelijatytöllä joka aamu kahdeksalta. Ensimmäisessä jaksossa lukujärjestyksestä löytyy piirustusta ja maalausta, psykologiaa, englantia, äidinkieltä, ruotsia, ranskaa sekä sovellettua taidetta. Koulupäivä kestää kolmeen iltapäivällä. Joinakin päivinä on lisäksi matematiikan abikurssi tai ylimääräisiä ruotsin kuunteluita syksyn kirjoituksia varten. Koulunkäynnin lisäksi vapaa-ajasta saisi hyvinkin käytettyä kaiken läksyihin
ja kirjoituksiin lukemiseen, mutta koulu tuskin on kenenkään kahdeksantoistavuotiaan nuoren täyspainoista elämää.
Piirustuksen ja maalauksen kurssitehtävä on omakuva öljyväreillä, mikä vaikuttaa melko suurelta haasteelta. Sovelletun taiteen tehtävänä kurssilaisilla on toteuttaa käsinukke kuivahuovuttamalla. Kielissä viimeisenä vuonna painotetaan jo opittujen asioiden kertaamista ja tietojen syventämistä.
Taidelukiosta ihmisillä on varmastikin yhtä monipuoliset mielikuvat kuin taikkarilaisilla itsellään. Vaikka koulussa opiskellaan taideaineita, se ei tarkoita, että täältä valmistuisi ylioppilaan lisäksi taiteilijaksi. Taideaineiden tehtävät ovat yhtälailla koulutehtäviä kuin muutkin ja rakas harrastus onkin muuttunut joillekin osaksi jokapäiväistä koulunkäyntiä.
Opiskelijaelämä ulottuu koulusta myös kotiin. Itsenäisesti asuva opiskelija joutuu kerta toisensa jälkeen hämmästelemään kotitöiden vaatimaa aikaa. Matematiikan kirjoituksiin valmistautuva abi voisi tehdä aikaavievästä opiskelusta suoran verrannon kodin siisteyteen.
Abiturientit katsovat tulevaisuuteen
Koulu ei ole onneksi pelkkää opiskelua kellon ympäri. Abiturientteja piristävät mielikuvat tulevista penkkareista sekä abimatkasta. Monien lukioiden suosima abiristeily ei kuulu taikkarin perinteisiin. Opinto- ja abimatka sijoittuu tänä vuonna syysloman alkuun, jolloin 49 abiturienttia sekä neljä opettajaa suuntaavat Riikaan.
Merkkipaalut saavat ajan kulumaan huomaamatta. Ensin jännitetään kielten kuunteluja, sitten kirjoituksia sekä niiden tuloksia. Viimeisenä vuonna ei ole kysymys yksittäisestä numerosta todistuksessa vaan arvosanoista, joiden perusteella tullaan tai ei tulla valituiksi jatko-opiskelupaikkoihin.
Abiturienttina olo on monia asioita. Tulevaisuuden suunnitelmat ja aikuisuuteen valmistautuminen korostuvat viimeisenä lukiovuotena. Itse myös havahtuu hämmästelemään tapahtuneita muutoksia. Nykyään meitä kohdellaan jo aikuisina ja poikabändien ihailun sijaan lähempänä sydäntä alkaa olla uravalinta.