Maanviljelijälle ammatti on kutsumus ja elämäntapa.
Maatalouden kukoistuskaudella Suomessa oli parisataatuhatta maatilaa. Viime vuosikymmeninä määrä on supistunut rajusti, puoleen entisestä. Kymmenen vuoden päästä tilojen määräksi arvioidaan enää 35 000.
Tämä ei kuitenkaan kaikkia maanviljelijöitä hirvitä. Monille ammatti on kutsumus ja elämäntapa, josta ei tahdota luopua. Pelloillamme uurastaa siis yhä miehiä ja naisia, joiden ansiosta haukkaamme vaikkapa aamiaispöydässä paahtoleipää ja lusikoimme lautaselta puuron muodossa kotimaista kauraa.
Eräs vannoutuneista viljelijöistä on Mika Äijälä, jonka tila sijaitsee Kuusjoella, Someron ja Salon puolessavälissä. Äijälän pelloilla viljellään siemenviljaa. 270 hehtaarin tila on kooltaan suuri. Toisaalta suunta koko Suomessa on kohti laajempia maatiloja. Taustalla ovat EU:n tuomat muutokset.
"Ei tämän kokoinen tila ole enää mikään harvinaisuus", Mika Äijälä toteaa. "EU:n myötä tuotteista saatavat hinnat ovat laskeneet, joten tulotason säilyttämiseksi täytyy tuottaa enemmän."
Sukutilan jatkaja
Miten traktorin rattiin sitten päädytään? Äijälä on aikanaan hankkinut peruskoulun jälkeen itselleen maatilateknisen koulutuksen Jokioisissa.
"Nykyään maanviljelijöiksi aikovilla nuorilla on lähes poikkeuksetta alan koulutus. Työ on käynyt yhä vaativammaksi, joten esimerkiksi agrologin paperit ovat tarpeen."
Äijälä valitsi maatalousalan isänsä jalanjäljissä. Hän pitää huolta sukunsa tilasta.
"Minulle on ollut selvää alusta asti, että ryhdyn maanviljelijäksi", viljelijä muistelee. "Olen ollut miesten mukana maatilan töissä pienestä saakka. Sukutilamme on satavuotias. Isäni kuoli yllättäen ollessani 22-vuotias, jolloin otin tilasta vastuun. Velipoikaa ala ei niinkään kiinnostanut."
Mielikuvista tutut lehmät farmarin navetassa ovat tätä nykyä harvinaisempi näky. Äijälän tilallakin ammujia on pidetty viimeksi 60-luvulla. Muutaman eläimen pitäminen on muuttunut kannattamattomaksi. Nykyajan malli ovat suuret tehotuotantotilat.
"Tilojen erikoistuminen on kiihtynyt jatkuvasti. Eläimiä on oltava paljon, jotta niistä olisi hyötyä."
Äijälän päivät kuluvat siis karjan sijasta viljan parissa. Millainen maanviljelijän tyypillinen työpäivä on?
"Työ on sidottu vuodenaikoihin. Työtunteja ei oikeastaan katsota, vaan työtä tehdään, kun sitä on. Kiireisintä on huhtikuusta lokakuuhun. Kylvöt vievät kolmesta neljään viikkoa ja syystyöt kaksi kuukautta. Talvella kuluu pari kuukautta viljakuormien ajamisessa. Lisäksi haen talvisin siemeniä ja huollan koneita."
Äijälä palkkaa vuoden kiireisimmäksi ajaksi itselleen vuosittain apulaisen, mutta talvella ylimääräiselle työläiselle ei ole tarvetta. Modernin maanviljelijän työ ei ole myöskään pelkkää fyysistä puurtamista.
"Suunnittelu vie paljon aikaa ja byrokratiaa riittää. Tuntuu, että puolet ajasta menee paperityössä. Teen esimerkiksi lannoitelaskelmia tietokoneella."
Vierailijoita mittanauhan kanssa
Byrokratiakiemuroista ja maataloussektorin osittaisesta kuihtumisesta huolimatta Mika Äijälä on tyytyväinen ammatinvalintaansa. Maanviljelijä elää lähellä luontoa ja tekee hommansa joustavassa aikataulussa.
"Yrittäjänä olen oman itseni herra ja voin tehdä työtä halutessani vaikka yöllä. Luonnon kanssa tekemisissä oleminen on työni parhaita puolia. Toisaalta elän myös luonnon armoilla. Joka kevät on toivoa täynnä, kun teemme parhaamme hyvän sadon puolesta. Toisaalta esimerkiksi tämä vuosi oli huono vuosi, koska satoi niin paljon. Tässä ammatissa vaikkapa väärään aikaan tullut pakkanen vaikuttaa suoraan talouteen."
Maanviljelijän ammatin raskaisiin puoliin kuuluvat myös lisääntyvät tilojen laajennuspaineet. Äijälän mukaan maanviljelijäksi aikovalta vaaditaan pitkää pinnaa ja realistisia odotuksia.
"Tällä alalla ei ainakaan nykyään rikastu helposti, mutta pärjää kyllä, jos onnistuu ostamaan sopivasti lisää maata hyvään hintaan ja pysyy alan vauhdissa mukana. Toisaalta Suomi ei pysty kilpailemaan Etelä-Euroopan selvästi suotuisimpien viljelyolosuhteiden kanssa. EU-direktiivien myötä ammatissa vaaditaan myös mukautumiskykyä."
Kilpailukeskeisessä yhteiskunnassa maanviljelijäkin hyötyy erilaisista markkinointivalteista. Äijälä on ansainnut tilalleen kaksi harvinaista titteliä: sertifioidun ympäristö- ja laatujärjestelmän. Laatukäsikirja kartoittaa tilan vahvuudet ja työtavat. Ympäristöasioiden huomioiminen luo osaltaan myönteistä kuvaa tilasta.
EU:n myötä ala elää jatkuvassa murroksessa ja viljelijän täytyy olla jatkuvasti tarkkana.
"Kyllä minunkin luokseni välillä saattaa pöllähtää neljäkin ihmistä mittanauhoineen tarkastamaan viljelylohkojani. Niiden täytyy olla tarkalleen ilmoittamani kokoiset, tai seuraa sanktioita."
Miten kotimaisten maanviljelijöiden keskuudessa EU:hun nykyään suhtaudutaan?
"Sanoisin, että tällä hetkellä aika negatiivisesti", Äijälä myöntää. "Viljelijät ovat kuohuksissaan, sillä Suomi on epäonnistunut tukineuvotteluissa. Tuntuu siltä, että ehdot sanellaan meille, eikä meillä ole vaikutusmahdollisuuksia. Se on kaikkein huolestuttavinta."