Artikkelit

Monta rautaa tulessa

Mikä motivoi ihmisiä muuttumaan ja kehittymään? Mistä aikuisopiskeluun riittää aikaa?

Nykyään harvat ihmiset ovat samassa työpaikassa ja tekevät samoja
työtehtäviä eläkeikään asti. Uravalintoja tehdään useita kertaa elämässä ja
ammatti voi muotoutua useiden vaiheiden ja muutosten kautta. Harrastuksesta voi tulla ammatti tai ammatista harrastus. Joillekin taas tärkeää on ammatillinen kehittyminen ja ammattitaidon syventäminen. Mikä sitten motivoi ihmisiä muuttumaan ja kehittymään? Mistä opiskeluun riittää aikaa?

Kouriintuntuvaa työtä
Sairaanhoitajan täydennyskoulutus
Web-maailmasta veneenveistäjäksi
Asianajajan jatko-opinnot
Projektipäällikön kunniamerkkifirma
Täydennyskoulutusta sähköalalta

Kouriintuntuvaa työtä

Tino Rossi Tino Rossi, 32, ryhtyi talvella 2004 opiskelemaan hierontaa vastapainoksi www-graafikon töille. "Työni oli tuohon aikaan aika henkistynyttä, tuotokset vain katosivat jonnekin enkä juuri ollut tekemisissä ihmisten kanssa. Kaipasin jotain kouriintuntuvaa."

Sellaista Tino löysikin ja pääsi kaupanpäällisiksi eroon vapaa-ajan ongelmista. "Puolen vuoden intensiivinen hierojakurssi oli työn ohella aika raskas, hierominen on fyysisestikin vaativaa ja lisäksi piti vielä jaksaa kotiläksyt. Onneksi oppilaitoksessa oltiin kuitenkin joustavia, tenttejä sai siirrettyä niin että lukuaikaa jäi tarpeeksi. Ja toisaalta koko ajan tiesi että opiskelujakso on lyhyt."

Vaiva kannatti Tinon mielestä. Nyt leipätyötä rytmittää muutaman vakioasiakkaan hierominen. "Mukavinta on se että puolen tunnin jälkeen vastaanotolta lähtee tyytyväinen ihminen." Koulutuksesta on hyötyä myös yksityiselämässä. "Nörttinä olin vieraantunut omasta kehonkuvastani, nyt on helpompi sanoa että miksi joku paikka on kipeä. Ja vaimokin on tyytyväinen", Tino hymyilee.

Sairaanhoitajan täydennyskoulutus

Elina Vanhala oli toiminut 20 vuotta mielenterveyshoitajana, kun hän ryhtyi opiskelemaan sairaanhoitajaksi. "Toisaalta syynä oli se että aikoinaan hankkimallani koulutuksella ei enää saa virkoja, ja toisaalta olin väsynyt työhöni ja kaipasin uutta. Kun ammattikorkeakouluun tuli koulutusohjelma johon ei tarvinnut ylioppilastutkintoa, en enää miettinyt."

Opiskelu on tuntunut samaan aikaan raskaalta ja antoisalta. "Koulutusohjelma on monimuoto-opiskelua, jossa opiskellaan paljon itsenäisesti. Siinä pitää itse opetella tietämään mitä pitää tietää, ja perinteiseen koulumalliin verrattuna se tuntuu raskaalta. Hienoa on kuitenkin huomata että ymmärtää ja oppii", Elina kertoo. "Tuntuu myös että olen voinut työkokemukseni kautta tuoda kouluun psykiatrista näkökulmaa, ja se on projekti jota aion jatkaa."

Elina Vanhala nimeää opiskelun mahdollistumiseen suurimmaksi syyksi perhetilanteensa. "Lapset ovat jo muuttaneet pois. Samaan aikaan mieheni on ollut sairaslomalla ja hoitanut huushollin. Minä sen kuin porskutan", Elina nauraa. "Mutta tietysti omasta ajasta on pitänyt tinkiä. Onkimaan ja marjastamaan ehtii nyt vähemmän."

Web-maailmasta veneenveistäjäksi

Anders Kurtén Anders Kurtén ehti Internet-buumin aikaan työskennellä New Yorkissa Silicon Alleyllä, ja palasi Suomeen Andersen Consultingiin eli nykyiseen Accentureen töihin marraskuussa 2000. "Joulukuussa tiesin, että IT-ala on minun kohdaltani nähty. Itse asiassa jo opiskeluni Hankenilla oli tuntunut minusta vieraalta."

Anders lähti Pernajaan opiskelemaan veneenrakennusta. "Oikeastaan voisi ajatella, että veneenrakennus oli aina ollut minun alani, mutta kesti 15 vuotta kerätä rohkeutta ryhtyä siihen. Opiskelu oli kuin olisin nähnyt valon, se tuntui hyvältä ja antoisalta. Lähiympäristökin tuki päätöstäni hienosti."

Opiskeluiden jälkeen Anders Kurtén perusti kumppanin kanssa oman veneenrakennusfirman. "Tavoitteet ovat nykyään hyvin konkreettisia, haluamme rakentaa hyviä veneitä."

"Joskus on tietysti ikävä New Yorkin aikaista palkkaa. Mutta kyllä minusta tuntuu että tärkeintä on valita semmoinen työ jota kohtaan itsellä on kunnioitus. Taloudellisetkin asiat ovat järjestelykysymyksiä, ja harva eläkeiässä harmittelee sitä että on vaihtanut pois työstä josta on illalla kotiin tullessa tyhjä olo."

Asianajajan jatko-opinnot

Kirsi Eksymä Kirsi Eksymä, 42, on toiminut viisitoista vuotta asianajajana ja aloitti lisensiaattiohjelman yhtiöoikeudesta syksyllä 2003. Kirsi kaipasi opinnoista virkistystä ja lisäpotkua työhön. "Opiskelu on ollut kyllä oikeasti hirveän kivaa, en ole hetkeäkään harkinnut jättää kesken", Kirsi kertoo. "Hyvänolontunne on mahtava, kun saa itsestään jotain irti."

Kirsi Eksymä on matkan varrella huomannut, että ajankäyttö ei aina mene niin kuin on suunnitellut. "Asianajajan työssä voi tulla isojen oikeudenkäyntien myötä yllättävän kiireisiä jaksoja. Silloin yöt voivat mennä valvoessa, jotta saa muut hommat tehtyä." Se ei kuitenkaan tunnu pahalta. "Olen semmoinen tyyppi että kun fataali lähestyy, niin rutistan." Kirsi Eksymän lisensiaattityö valmistuu vuonna 2006.

Projektipäällikön kunniamerkkifirma

Jani Tiainen"Siitä olen ylpeä että olen tehnyt asioita omien ideoitteni perusteella", toteaa Jani Tiainen. "Välillä jopa äitikin on ollut sitä mieltä että ei tuosta tule mitään, mutta minä en ole kuunnellut." Jani työskentelee Finprossa projektipäällikkönä ja luotsaa samalla omaa kunniamerkkifirmaa.

"Innostukseni lähti siitä kun olin 90-luvun alussa opintojen ohella antiikkiliikkeessä töissä. Huomasin, että kunniamerkeille on kysyntää ja keräilijöitä, mutta niitä myydään vain antiikkiliikkeissä muiden tavaroiden ohella. Perustin verkkokaupan, jonka liikevaihdosta 80 % syntyy ulkomailta."

"Kun kotiin tullessa ryhtyy hoitamaan kunniamerkkifirman asioita, päivätyö unohtuu täysin. Siksi kaksi erilaista työtä elämässä ei tunnu rasitteelta."

Välillä aika tuntuu kuitenkin loppuvan Janilta kesken. "Kaipaisin vuorokauteen 36 tuntia. Tuntuu ettei koskaan ehdi tarpeeksi, kun olemassaolevien asioiden lisäksi olisi uusiakin ideoita toteutettavaksi. Aikapulaan auttaa kuitenkin se, että kauppani toimii verkossa, joten toiminta on nopeaa eikä tarvitse matkustaa. Asiat voi hoitaa silloin kuin itselle sopii."

"Siihen olen kuitenkin opetellut, että puhelin pysyy iltaisin äänettömällä, koska perhe-elämällekin pitää jäädä aikaa", Jani toteaa.

Täydennyskoulutusta sähköalalta

Kari Pääkkönen, 29, opiskelee ammattikorkeakoulussa sähkövoima-alaa sähköasentajan työnsä ohella. Kari kertoo alkaneensa iän myötä ajatella enemmän tulevaisuutta ja huomanneensa, että joitakin tehtäviä varten pitää lukea.

"Nyt työni on aika käytännönläheistä, kun taas tulevaisuudessa haluaisin tehdä monipuolisempia hommia ja enemmän suunnittelutöitä. Uskon että koulutus avaa uusia ovia. Nyt jo on tullut uudenlaista sisältöä elämään, kun kouluasiat pyörivät koko ajan mielessä."

"Koulussa on oppinut ymmärtämään asiayhteyksiä. Työkokemuksesta on selvästi apua, hahmottaminen on helpompaa kun tietää mistä puhutaan. Asiat eivät jää pelkäksi teoriaksi."

Ajankäyttöongelmista Kari on selvinnyt tähän asti hyvin. "Minusta se on asennekysymys. Välillä kyllä tuntuu, että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken, mutta silloin on vain pakko siirtää jotakin sovittua päivämäärää. Ihminen on vain ihminen. Onneksi sekä työnantaja, koulu että tyttöystävä ovat olleet joustavia", Kari nauraa.

Opiskelu kiinnostaa Karia pidemmälläkin tähtäimellä: "Kahden vuoden päästä valmistun. Seuraavaksi voisin mennä yliopistoon ja opiskella diplomi-insinööriksi."

Karoliina Luoto 20.8.2004

Lisätietoa aiheesta Opintoluotsissa