Näin sanottiin Maria Lappalaiselle elokuvakoulussa. Lappalainen ei uskonut puhetta, vaan kouluttautui elokuvaohjaajaksi.
Jokin aika sitten esitettiin televisiossa vaikuttava tv-dokumentti venäläisistä nuorista rikollisista, jotka opiskelevat suljetussa erikoiskoulussa. Dokumenttielokuva on Maria Lappalaisen esikoisohjaus.
Lappalainen on kouluttautunut elokuvaohjaajaksi Moskovassa, Venäjän valtiollisessa elokuvainstituutissa. ”Kiinnostuin elokuvasta jo hyvin nuorena. John Fordin elokuvat kiinnostivat minua. Sitten luin kirjan Fordista ja päätin, että haluaisin tulla elokuvaohjaajaksi”, Maria kertoo uravalinnastaan.
”Teini-ikäisenä kävin katsomassa Andrei Tarkovskin Andrei Rublevin ja Solariksen sekä Aleksandr Askoldovin Komissaarin. Ne tekivät minuun valtavan vaikutuksen. Se oli jotakin aivan muuta kuin silloiset tyhjänpäiväiset valtavirran elokuvat, teinikomediat ja muut. Opiskelin koulussa venäjää, joten tuntui luontevalta pyrkiä opiskelemaan samaan elokuvakouluun, josta Tarkovski oli valmistunut.”
Maria pyrki instituuttiin, pääsi sisään ja aloitti opinnot 1990. Mutta sitten koulun määrärahoja vähennettiin, jolloin 2/3 opiskelijoista sai lähteä.
”Minulle sanottiin aika suoraan, että ohjaaminen ei ole naisten ammatti. Instituutti oli melko vanhoillinen, ja naispuolisia ohjaajaopiskelijoita pidettiin jonkinlaisina kummajaisina tai koristuksina. Meitä ei otettu vakavasti”, Maria kertoo.
Maria ei kuitenkaan luovuttanut, vaan pyrki kouluun uudestaan. Hän aloitti opinnot 1991 uudella kurssilla, läpäistyään pääsykokeet jo toisen kerran. Tähän vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet.
”Aika pian Neuvostoliitto romahti, jolloin romahti myös meidän stipendijärjestelmä, joka oli jo aiemmin ollut uhanalainen. Sain loppujen lopuksi pitää stipendini, mutta sitä edelsi melkoinen hakurumba.”
Vuonna 1993 Venäjällä opiskelleet suomalaiset alkoivat saada Suomen valtiolta opintotukea, jolloin Maria luopui vapaaehtoisesti stipendistään. Sen jälkeen hän rahoitti opintonsa opintotuella ja opintolainalla.
Opetus elokuvainstituutissa
”Instituutti oli erittäin klassinen, vanhoillinen ja autoritäärinen. Suomalaiselle tällainen vanhakantainen jäykkyys oli melkoinen kulttuurishokki”, Maria sanoo.”Opetus oli yleisesti ottaen tasokasta, mutta aika paljon se riippui opettajasta. Osa opettajista oli työstään innostuneita huippuammattilaisia, osa taas melkeinpä alkoholisteja, joille instituutti oli eräänlainen suojatyöpaikka.”
”Suurin ero länsimaisiin elokuvakouluihin verrattuna lienee näyttämöopetuksen suuri määrä. Myös ohjaajaopiskelijat joutuivat itse paljon näyttelemään. Jos aiemmin koki olevansa epävarma näyttelijöiden kanssa, niin instituutissa se kyllä karisi, sen verran keskeistä näyttämötyöskentely opinnoissa oli.”
Instituutin klassinen opetus antoi Marian mielestä hyvän pohjan tulevaan ammattiin. Oppilastöitä Maria olisi tosin halunnut tehdä enemmän. Kouluaikana tehtiin ainoastaan kolme lyhyehköä elokuvaa.
Maria valmistui instituutista vuonna 1998, pääaineenaan fiktioelokuvan ohjaus. Diplomityön aiheena oli Dario Fon yhdessä vaimonsa Franca Ramen kanssa kirjoittama monologinäytelmä "Donna". Maria teki näytelmän pohjalta käsikirjoituksen ja ohjasi siitä diplomityönsä. Näytelmässä aviomiehensä kotiin lukitsema vaimo juttelee ikkunasta naapurilleen ja kertoo toinen toistaan päättömämpiä juttuja karusta elämästään.
Reunalla
Mutta miten fiktio-ohjaaja sitten päätyi tekemään dokumenttielokuvaa?
”Fiktiota ei pääse niin helposti tekemään, varsinkaan pitkää elokuvaa. On aika tavallista, että ensin tehdään televisiotöitä tai lyhytelokuvia”, Maria vastaa.
”En kylläkään ollut kouluaikoina ajatellut, että voisin joskus tehdä dokumenttielokuvaa. Se ei aluksi kiinnostanut ollenkaan, mutta nykyisin dokumentit kiehtovat; todellisuus on usein tarua ihmeellisempää.”
Reunalla-elokuvan (2002) aiheen lähtökohtana on Moskovassa sattunut lapsijengin tekemä poikkeuksellisen raaka rikossarja. Maria kiinnostui asiasta vuonna 1999 ja kertoi aiheesta tuottaja Lasse Saariselle, joka suostui tuottamaan elokuvan. Aihepiiri tuli Suomessakin ajankohtaiseksi, kun myös täällä tuli ilmi samantapaisia, hyvin nuorten tekemiä rikoksia.
”Monet ihmettelivät ja kauhistelivatkin aihevalintaa, mutta itse olen sitä mieltä, että pitää kaivaa sellaista asiaa, joka vaivaa.”
Maria matkusti kuvausryhmän kanssa suljettuun erikoiskouluun, jonne joudutaan tuomioistuimen päätöksellä. Kaikilla koulun oppilailla on takanaan vakavia rikoksia, kuten murhia tai tappoja. Monilla on päihdeongelmia, vaikka he ovat vielä lapsia.
”Lasten tapaaminen ensi kerran oli hurja kokemus. He olivat söpöjä, mutta samalla ei voinut unohtaa sitä, mitä he olivat tehneet”, Maria kertoo.
”Nämä lapset ja nuoret ovat jääneet tunne-elämältään pikkulasten tasolle. He ovat äärettömän itsekeskeisiä, eivät kestä pieniäkään vastoinkäymisiä ja saattavat raivostua mitättömistä syistä. Ja samalla he ovat monissa asioissa kypsempiä kuin muut ikäisensä, mikä on melkoinen ristiriita”, Maria toteaa.
”Ohjaajana dokumentin teolla on ollut minulle iso merkitys. Se on ollut hieno kokemus ja kehittänyt valtavasti. Dokumenttia tehdessäni olen tavannut erilaisia ihmisiä ja tutustunut elinpiiriin, josta en muuten tietäisi mitään.”
Elokuvien teko tiimityötä
Marian mukaan elokuvien teolle on tyypillistä se, ettei ikinä tiedä mitä tapahtuu, vaikka tekisi kuinka huolelliset esivalmistelut.
”Huolellinen suunnittelu on elokuvanteossa tärkeää, mutta käytännössä täytyy aina olla valmis improvisoimaan kuvauspaikalla. Leikkausvaiheessa tulee hyvin esiin elokuvanteon käsityöläisluonne. Kun näkee työnsä konkreettiset tulokset, se on äärimmäisen palkitsevaa.”
”Elokuvan tekeminen on kollektiivista työtä. Ohjaajan tärkeimpänä tehtävänä on saada kaikki elokuvassa mukana olevat toimimaan yhteisten päämäärien puolesta ja osata houkutella jokaisesta parhain esiin – todellista tiimityötä siis!”
Suurella yleisöllä on vahvat ennakkokäsitykset elokuvaohjaajista. He ovat joko raivopäisiä despootteja tai silmät palaen tuijottavia mielipuolia. Miten on todellisuudessa?
”Ei tarvitse olla hirviö ollakseen hyvä taiteilija. Ei taiteen tekeminen oikeuta tekemään mitä tahansa. Toisaalta ohjaaja ei ole kuvauspaikalla miellyttämässä muita”, Maria sanoo painokkaasti.
”Ei ole olemassa mitään tiettyjä erityisominaisuuksia, jotka tekisivät ihmisestä automaattisesti hyvän elokuvaohjaajan. Hyvä elokuvaohjaaja tekee hyviä elokuvia, se riittänee määritelmäksi. Tosin sen voi kyllä sanoa, että kyky kestää vastoinkäymisiä ja omia heikkouksia on tärkeää.”