Vuoden Opo 2003 Stefan Träskvik kertoo työstään.
Nousen bussista matkustettuani kuusi tuntia länsirannikkoa pitkin. Aurinko paistaa, ja ilma on vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämmin. Ympärilläni kuulen ihmisten puhuvan kiehtovaa, mutta vaikeaselkoista ruotsin kielen murretta, joka mielestäni muistuttaa hiukan islantia.
– Hei ja tervetuloa Närpiöön, minua tervehditään selkeällä yleisruotsilla.
Tervehtijä on närpiöläinen opinto-ohjaaja Stefan Träskvik. Stefan on juuri valittu Vuoden Opoksi 2003, ja hän on tittelistään hyvin iloinen:
– Arvostan tätä kunnianosoitusta todella paljon, sillä pidän työstäni ja olen aina yrittänyt tehdä parhaani. Tämä tuntuu mukavalta ja lämmittää mieltä, Stefan sanoo.
– On tärkeää, että opinto-ohjaajan roolia ja ohjausammattia nostetaan enemmän esiin. Opinto-ohjaajalla on tärkeä tehtävä auttaa ja kannustaa oppilaita ja opiskelijoita omissa opinnoissaan, jatko-opinnoissa, ammatinvalinnassa ja urasuunnittelussa, hän jatkaa.
Puutteita alalla
Ajamme Närpiön yläasteen koululle, jossa Stefan on työskennellyt jo kymmenen vuoden ajan. On helppo ymmärtää, että hän viihtyy työssään: koulun käytävillä on kukkia ja kasveja ja kodikkaan opettajainhuoneen täyttävät mukavat ja puheliaat kollegat. Tunnelma on tänään erityisen rauhallinen, sillä seitsemäsluokkalaiset viettävät urheilupäivää laskettelurinteessä, ja yhdeksäsluokkalaiset suorittavat parhaillaan TET- eli työelämääntutustumisen-jaksoa.
Ennen opinto-ohjaajan uraa Stefan työskenteli ala-asteen luokanopettajana. Opinto-ohjaajan koulutuksen hän suoritti Åbo Akademin Vaasan yksikössä, jonne sisäänpääsyvaatimuksena oli ylempi korkeakoulututkinto. Koulutus kesti yhden vuoden (40 ov) ja oli päätoimista. Nykyään vastaavan koulutuksen voi suorittaa kahdessa vuodessa monimuoto-opiskeluna.
Stefanin mukaan opinto-ohjaajien tämänhetkinen työllisyystilanne on hyvä, mutta alalle on ilmaantunut muita ongelmia:
– Opinto-ohjauksen arviointiraportissa 2002 - 2012 käy ilmi, että Suomen koulujen opinto-ohjauksessa on valitettavasti vakavia puutteita. Alalla työskentelee monia epäpäteviä opinto-ohjaajia. Monille työ on aivan liian raskasta, jolloin ohjauksen laatua ei ehdi valvomaan. Yhtä opinto-ohjaajaa kohti on liian monta oppilasta, kertoo Stefan.
Stefan itse toimii yli 300 oppilaan ohjaajana suositusten ollessa 200 oppilasta yhtä opinto-ohjaajaa kohden.
Kuuntele sydäntäsi
Opettajainhuoneen sohvalla istuu kaksi hihittävää tyttöä. He ovat yhdeksäsluokkalaiset Sofia ja Cecilia, jotka suorittavat TET-jaksoaan Stefanin apulaisina. Stefan on hyvin perillä oppilaittensa suunnitelmista ja tietää tarkalleen, missä tytöt aikovat jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen: Ceciliasta tulee kampaaja, ja Sofia menee lukioon.
Stefan kertoo, että oppilaat hakeutuvat hyvin aktiivisesti hänen luokseen opinto-ohjaukseen liittyvissä kysymyksissä. Joskus Stefan on myös itse ottanut yhteyttä oppilaaseen, joka hänen mielestään on ollut ohjauksen tarpeessa. Oppilaiden kysymykset liittyvät useimmiten senhetkiseen opiskeluun, jatko-opintoihin, ammatinvalintaan ja toisinaan myös omaan elämäntilanteeseen. Yhdeksäsluokkalaisten tyypillinen ongelma on se, että he eivät osaa päättää, mikä heistä tulee isona.
– Neuvon oppilaitani kuuntelemaan sydäntään myös ammatinvalintaan liittyvissä asioissa. Lisäksi on myös uskallettava ottaa riskejä ja kokeilla eri koulutusvaihtoehtoja. Silloin saa ainakin tietää, onko valinta ollut oikea vai väärä. Nyky-yhteiskunnassa kaikista huonoin vaihtoehto on jäädä kokonaan ilman koulutusta. Työelämässä on tapahtunut muutoksia, ja jonkinlainen tutkinto vaaditaan lähes aina, Stefan huomauttaa.
Internet apuvälineenä
Opinto-ohjaajan neuvojen lisäksi oppilaat voivat hakea apua ammatinvalintaan työvoimatoimistosta tai itsenäisesti Internetistä. Stefan työskenteli opinto-ohjaajana jo ennen Internetin esiinmarssia, ja hän sanoo Internetin nykyään helpottavan hänen työtänsä huomattavasti. Se vapauttaa ohjausresursseja:
– Internetistä oppilaat saavat nopeasti tietoa esimerkiksi pääsykokeista ja hakuajoista. Minun ei enää tarvitse käyttää niin paljon aikaa tiedon hakemiseen, ja näin itse ohjaukseen jää enemmän aikaa, Stefan kertoo.
Närpiön-vierailuni lähenee loppuaan, ja me ajamme linja-autoasemalle rauhallisen keskustan lävitse. Yhtäkkiä ohitsemme ajaa pitkä autojono. Tehdastyöläiset ovat lopettaneet päivän työt tasan kello 16.15.
– Katso, pienessä kaupungissamme on sittenkin aika lailla elämää, Stefan nauraa ja osoittaa autoja.
Nauran ja kiitän Stefania mielenkiintoisesta tutustumiskäynnistä Närpiössä. Sitten nousen bussiin, jossa taas istun kuusi tuntia kestävän matkan kiehtovan närpiönmurteen kaikuessa korvissani.