Tiina Arkko ja Vesa Nilsson ovat käsityöläisiä ja yrittäjiä.
Aivan Helsingin ydinkeskustassa on pieni koruliike OZ jewel, jonka omistavat kultaseppä Tiina Arkko ja hopeaseppä Vesa Nilsson.
Maallikon on pakko kysyä heiltä heti aluksi, miten kultaseppä ja hopeaseppä eroavat toisistaan. Tekeekö kultaseppä esimerkiksi vain kultasormuksia?
"Karkeasti ottaen kultaseppä tekee koruja kun taas hopeaseppä tekee astioita, aterimia ja yleensä vähän isompia esineitä. Materiaali ei sinänsä ratkaise vaan työskentelytavat", Tiina Arkko vastaa.
"Nykyisin hopeasepän ammatti ei juuri elätä joten monet hopeasepät tekevät koruja. Itse suunnittelen ja valmistan nykyään yksinomaan koruja", täydentää Vesa Nilsson.
Oppia Lahdessa
Kummatkin ovat valmistuneet artenomiksi Lahden Muotoiluinstituutista 1991. Saamaansa koulutukseen he ovat erittäin tyytyväisiä.
"Opetus Lahdessa oli pääsääntöisesti hyvää. Koulutukseen liittyi paljon työtunteja, ammattihistoriaa, kemiaa, tuotesuunnittelua, visuaalista suunnittelua, työkaluoppia, jalokivioppia, tekstausta, taidehistoriaa jne. Koulun ilmapiiri oli loistava ja kannustava. Oppilaiden ja opettajien suhteet olivat mutkattomat", kertoo Tiina Arkko.
Myös Vesa Nilssonilla on hyvät muistot opiskeluajoista:
"Lahden Muotoiluinstituutin opetuksen taso oli mielestäni korkea, vaikka minulla ei kyllä ole vertailukohtaa muista alan oppilaitoksista. Se jäi mieleen, että opettajat olivat kiireisiä opintouudistusten parissa. Mutta ala on kuitenkin melko tekniikkapainotteinen ja tekemällä oppii parhaiten, mihin meillä oli Muotoiluinstituutissa mahdollisuus. Ilmapiiri oli erittäin hyvä. Kävimme koulun ulkopuolella oppilaiden kesken arvokkaita keskusteluja tulevaisuudesta ja arvoista. Siinä samalla loimme keskenämme verkostoa."
Lisäoppia Kööpenhaminasta
Kun Nilsson ja Arkko valmistuivat, olivat työllisyysnäkymät Suomessa heikot. Niinpä he päättivät hankkia lisäoppia ja työkokemusta Tanskasta.
"Koulun jälkeen halusin työkokemusta hopeasepän työstä, eikä Suomessa ollut tarjolla mitään alalla. Tanskassa on edelleen vahva osaamisen ja tekemisen taito, joten keskityin selvittämään työtilannetta siellä. Sain useilta tahoilta kuulla, että Georg Jensen olisi ainoa, jolla on työtä tarjolla. Lähetin heille Portfolioni ja soittelin perään, mutta en saanut vastausta. Niin sitten matkustin paikan päälle ja sain lopulta työtä Jensenillä", Vesa Nilsson kertoo.
"Opin siellä kahdessa vuodessa enemmän kuin neljässä vuodessa koulussa. Mielestäni yksi tärkeimmistä opetuksista tai oivalluksista siltä ajalta on työstä itsestään nauttiminen tekemisen hetkellä, jolloin kaikki muu tavallaan unohtuu ja saavuttaa eräänlaisen meditatiivisen tilan. Tämä oivallus on auttanut jaksamaan melko raskasta ja vaikeaa työtä.
Toinen asia oli Kööpenhaminassa oleva tekemisen meininki jota olemme toteuttaneet omalla kohdalla takaisin tultuamme. Siellä oli paljon pieniä pajoja ja verstaita jotka tekivät omanlaista juttuaan."
Myös Tiina Arkko pääsi Georg Jensenille töihin.
"Muutin Vesan perässä tarkoituksena löytää alan töitä. Kävin näyttämässä töitäni Georg Jensenillä, ja he kysyivät milloin haluan aloittaa. Se oli sillä selvä. Kulta- ja hopeasepän alalla Georg Jensen tunnetaan maineikkaana yrityksenä, joka yhä valmistaa tuotteensa perinteisin käsityömenetelmin. Työ Jensenillä oli varsinkin vastavalmistuneelle erittäin haastavaa. Tuotteet olivat kalliita, joten työn laatuun kiinnitettiin erityisen paljon huomiota. Valmistuneet tuotteet kävivät läpi monta syyniä ennen kuin ne päätyivät asiakkaalle tai myyntiin."
Oma yritys pystyyn
Kun Arkko ja Nilsson palasivat kotimaahan, ei töitä ollut edelleenkään tarjolla – mutta tyhjiä liiketiloja oli.
"Muutettiin Tanskasta takaisin Suomeen pahimpaan lama-aikaan, eikä mielekästä työtä ollut tarjolla, joten tuntui luontevalta perustaa oma yritys. Vuonna 1993 perustin T:mi Tiina Arkon. Tein paljon alihankintaa ja sivussa omia malleja ja tilaustöitä. Vuonna 1995 perustettiin useamman kollegan kanssa Galleria OZ Unioninkadulle Helsinkiin. Järjestimme alan näyttelyitä ja myimme omia tuotteita. 1997 Galleria OZ jäi minulle ja Vesalle. Siitä lähtien olemme keskittyneet oman tuotemerkin ja korumalliston kehittämiseen ja tunnetuksi tekemiseen", kertoo Tiina Arkko.
Pienyrittäjänä Suomessa
Millaista sitten on olla käsityöläinen ja pienyrittäjä nykypäivän Suomessa?
"Suomessa on mahdollisuudet saada rahoitusta ja apurahoja erilaisille projekteille ja hankkeille, mutta käsityöllä ja omalla työllä itsensä elättäminen on vaikeaa. Monet käsityöläiset toimivat samalla opetustehtävissä tai tekevät jotain muuta työtä lisäksi", sanoo Vesa Nilsson.
"Käsityöyritysten mahdollisuutta palkata työntekijöitä voisi helpottaa alentamalla työntekijöistä aiheutuvia kuluja tai myöntämällä enemmän vähennysoikeuksia kuluista. Teollisuusyritykset voivat esimerkiksi aina vähentää konehankinnat kokonaisuudessaan. Käsityöyrittäjällä taas ei ole juuri kalliita konehankintoja. Tätä työtä tekemään tarvitaan ihminen ja siitä koituu suuret kulut. Tästä syystä tekeminen on monien suurten korutehtaiden kohdalla siirtynyt halvan työvoiman maihin."
Tiina Arkko on samoilla linjoilla:
"Pienillä yrityksillä ei välttämättä ole varaa palkata työntekijöitä, vaikka periaatteessa tarvetta olisi. On kai totuttu siihen, että yrittäjä tekee kohtuuttoman pitkää päivää ja vielä vapaa-ajallakin miettii yrityksen asioita."
Korut ammattina
"Käytännössä sepän ammatti on suunnitteluvaihetta lukuun ottamatta aika työteliästä ja likaistakin hommaa, mutta kivaa. Pitää hallita monia eri tekniikoita metallin sulattamisesta kiven istuttamiseen. Vaikka esineet voivat olla tosi pieniä, niin työvaiheita voi olla kymmeniä. Työkalut ovat pitkälti samoja kuin satoja vuosia sitten eli pääasiassa seppä käyttää valssia, lehtisahaa, viilaa, vasaraa, erilaisia alasimia, poraa, kaivertimia, punsseleita, kiillotuskonetta jne.
Oman työpöydän ääressä vietetään suurin osa aikaa. Pöytä on aina sekaisen näköinen, koska kaikkien tarvittavien työkalujen pitää olla käden ulottuvilla", Tiina Arkko kertoo kultasepän työstä.
Tiina Arkon ja Vesa Nilssonin suunnittelemia sormuksia
Vesa Nilssonin mukaan sepän ammatti voi pahimmillaan olla todella tylsää ja puuduttavaa.
"Työtä tehdään monissa paikoissa aika pienellä palkalla. Tehtaissa seppä tekee usein isoja sarjoja, jolloin työ on konemaista. Työ voi myös olla itsenäistä ja antoisaa, jos esimerkiksi pääsee suunnittelemaan ja valmistamaan omia mallejaan. Silloin saa muotoilijana myös rojaltit myydyistä koruista. Yrittäjänä työ on kaikkea tätä ja lisäksi vielä pitäisi osata ja tehdä tuhat muuta asiaa."
Aikaa myös perheelle
Tiina Arkko suhtautuu luottavaisesti huomiseen:
"Käsityön ja yksilöllisen korun merkitys on kasvanut koko ajan. Aina löytyy ihmisiä, jotka arvostavat yksilöllisyyttä ja laatua. Tähän asti on kaikki mennyt hyvin ja toivottavasti kehitys jatkuu oikeaan suuntaan. Tietenkin kilpailua meidänkin alalla on paljon, mutta uskon hyviin tuotteisiin, oikeaan hinnoitteluun ja tietenkin liikkeen hyvään sijaintiin."
Tarve omaan aikaan korostuu Arkon ja Nilssonin puheissa. Työ merkitsee paljon, mutta nuoren yrittäjäpariskunnan kaksi pientä lasta kaipaavat myös huomiota.
"Tulevaisuus näyttää hyvältä. Olemme saaneet omalta kohdaltamme paljon aikaan ja toivottavasti voimme työllistää lisää ammattitaitoisia ja lahjakkaita seppiä ja tekijöitä. Haaveena on saada jaettua töitä ja vastuuta muille ihmisille niin, että saisi itselleen ja perheelle enemmän aikaa", toivoo Vesa Nilsson.