Lakkiaiset ja elämä edessä. Annika Vainion artikkelisarja abivuodesta päättyy.
Juhlapuku ja lakki ovat tänäkin keväänä tuoreen ylioppilaan tunnusmerkit. Savonlinnan Taidelukio lakittaa uudet ylioppilaat 4.6.2005. Lukion päästötodistus ja ylioppilastodistus siistissä nipussa vakuuttavat, että koulun eteen on tehty töitä.
Kirjoitusten lopulliset tulokset saapuivat pitkän odottelun jälkeen Taidelukioon maanantaina 23.5. Aamulla koulussa ensimmäisenä vastaani käveli onnellinen ylioppilas. Kansliassa koulusihteeri kertoi hymyillen kyselijöille lopulliset arvosanat. Käytävillä riemuitsevat saivat opiskelijoilta ja opettajilta onnentoivotuksia. Kuinka hyvältä tuntuikaan sanoa: me olemme nyt ylioppilaita.
Vaikka pelkoa reputtamisesta ei minulla ollut, uskalsin ostaa lakin vasta tulosten tultua. Sen sovittaminenhan ennen tulosten varmistumista tuottaa huonoa onnea. Kirjoitusten jälkeen alkanut juhlien valmistelu jatkui. Kakkujen leipominen ja ikkunoiden peseminen sujuivat normaalia paremmin, kun mielessä oli juhlat, joiden sankari saa itse olla.
Lakitus liittää tämän kevään kirjoittaneet muiden ylioppilaiden joukkoon. Valokuvat hymyilevistä vuoden 2005 ylioppilaista päätyvät monen kirjahyllyn päälle vuosikymmeniä vanhojen lakkiaiskuvien seuraksi.
Täältä tullaan elämä!
Kevätjuhlat ovat aina olleet täynnä toivoa. Edessä on pitkä ja toivottavasti kuuma kesä täynnä seikkailuja. Lakkiaisissa odottaa kesän lisäksi innolla jo seuraavaa syksyä.
Suvivirren kuuleminen kevätjuhlassa herättää paljon muistoja. Ala-asteen kevätjuhlissa näyttämöä kehystivät hiirenkorvilla olevat koivut. Yläasteella salin seinään oli edellisenä iltapäivänä kiinnitetty kuvaamataidon tunnilla tehtyjä pahvisia perhosia. Lakkiaisissa juhlava tunnelma ei voita haikeutta. Seuraavana syksynä me emme palaa kouluun ruskettuneina ja levänneinä. Me emme tule Taikkariin takaisin.
Ylioppilaat pakkaavat tavaransa ja sanovat hyvästit Savonlinnalle viimeistään kesän jälkeen. Pakatut laatikot kaikuvassa asunnossa muistuttavat lakkiaisten jälkeen olevasta muutosta. Muuttaminen opiskelukaupungista takaisin kotiin tuntuu haikealta. Vaikka sopeutuminen Savonlinnaan oli aluksi vaikeaa, nyt kaupunki tuntuu jo tutulta.
Tulevaisuus ei onneksi näytä enää niin suurelta mysteeriltä kuin syksyllä. Kesätyöt alkavat lakkiaisten jälkeen ja suunnitelmat lähteä välivuodeksi ulkomaille alkavat varmistua. Kotikaupungin Varkauden ja Savonlinnan välinen bussireitti ei ole enää ainoa tapa olla menossa jonnekin. Syksyyn mennessä tuttu bussireitti jää toivottavasti kauas taakse.
Olen jo alkanut innolla odottaa lukion jälkeistä elämää. Vastuu ja mahdollisuuksien suuri määrä ei tunnu enää ahdistavalta, vaan vapauttavalta.
Koulu antaa paljon
Ylioppilastodistuksen ja lukion päästötodistuksen eteen on uhrattu paljon aikaa. Kaikki kahtenatoista vuonna opittu ei kuitenkaan näy todistuksissa. Koulu on tarjonnut meille sivistyksen lisäksi paljon ystäviä, välituntikeskusteluja ja ilmaista kouluruokaa. Harva koulumuistoni liittyy oppimiseen ja opiskeluun. Kouluajasta ensimmäisenä mieleeni tulevat ihmiset. Kuinka moni ystävyyssuhde olisikaan jäänyt solmimatta ilman yhteisiä oppitunteja.
Koulu on rytmittänyt elämää ja luonut pohjaa aikuisuuteen sekä itsenäisyyteen. Lukujärjestys vaihtuu nyt työaikoihin tai luentoihin. Tästä eteenpäin opiskelu on enemmän sidoksissa yksilön omiin valintoihin.
Koulussa olemme oppineet työskentelemään sosiaalisissa tilanteissa. Ryhmissä toimiminen on kasvattanut ja opettanut paljon. Lakkiaisissa 3a luokka hajoaa omille teilleen ja seuraava vuosikurssi saa meidän paikkamme Taikkarissa.
Kerran taikkarilainen, aina taikkarilainen
Aluksi Taidelukio vaikutti vapaalta ja huolettomalta paikalta, jonne tullaan päivisin viettämään aikaa kavereiden kanssa. Taikkariin tulleet opiskelijat odottivat koululta enemmän kuin lukuaineita ja liitupölyä. Taikkari paljastui kuitenkin kouluksi, joka vaatii paljon ja antaa takaisin hieman enemmän.
Vaikka taideaineiden suuri määrä on ajoittain tuntunut raskaalta, ovat kurssit tarjonneet meille paljon syventävää tietoa taiteista. Halu heittää pensselit seinään on vuorotellut aidon luomisen riemun kanssa.
Työpajoissa on ollut mahdollisuus kokeilla kaikkea matonkudonnasta digivalokuvaukseen. Taidelukiolaiset ovat osaavien opettajien lisäksi oppineet paljon myös toisiltaan. Taideaineissa tekemisen arvostaminen on ollut arvostelua tärkeämpää.
Ryhmähenki ja yhteenkuuluvuuden tunne on tärkeä osa Taidelukiota.
Yhteishenkeä ovat oppilaiden lisäksi luoneet opettajat. Yksinasuvat opiskelijat ovat saaneet opettajilta neuvoja sekä kouluaineisiin että arkielämään liittyvissä ongelmissa. Taidelukion jäädessä taakse voi vain toivoa, että ainutlaatuinen henki Taikkarissa säilyy.
Koulussa oleminen kellon ympäri ei ole outoa taikkarilaisille. Elämä lukioaikana on ollut tiiviisti sidoksissa kouluun. Tämän vuoden ylioppilaat ovat nukkuneet Taikkarin sohvilla, saunoneet koulun saunassa ja nauttineet kahvion voisilmäpullista. Koulun käytävillä on itketty ja naurettu.
Painaessamme lakit päähämme me sanomme hyvästit Taidelukiolle. Vaikka lähteminen on helpottavaa, on se myös haikeaa. Lukioaika Savonlinnan Taidelukiossa on tarjonnut opiskelijoilleen uusia kokemuksia ympäristössä, jollaista ei löydä jokaisesta koulusta. Kasvaminen ja oppiminen on ollut helppoa ja hauskaa, kun se on tapahtunut turvallisessa ja kodikkaassa Taidelukiossa. Täällä kapinoivasta teini-ikäisestä on kasvanut taidetta arvostava itsenäinen nuori aikuinen.