Opettajan työssä tarvitaan pitkää pinnaa ja kiinnostusta ihmisiä kohtaan.
Opettajan ammatti kiehtoo vuodesta toiseen.
Opettajankoulutuslaitokset ovat suosittuja opinahjoja, joihin toiset pyrkivät useammankin kerran ennen kuin tärppää.
Luokanopettajat opiskelevat pääaineenaan kasvatustiedettä tai kasvatuspsykologiaa ja opettavat yleensä ala-asteella. Luokanopettajan koulutus ei kuitenkaan ole ainoa väylä opettajaksi. Aineenopettajat suorittavat alansa pääaineopintojen (vaikkapa englannin tai biologian) lisäksi pedagogisia opintoja, jotka selvitettyään voi suunnata myös yläasteen, lukion tai aikuisoppilaitoksen opettajaksi.
Opettajalla ei enää tarvitse olla kireää nutturaa tai tiukkaa ilmettä. Muutkaan ammattikuntaan liittyvät iskostuneet stereotypiat eivät välttämättä pidä paikkaansa, jos on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Ruusa Peltosta uskominen. Peltonen vakuuttaa muun muassa, etteivät hänen oppilaansa Helsingin Puistolan yläasteella ole kurittomia riiviöitä.
"Tottakai yläasteella työskenteleminen on välillä rankkaa. Suurin osa oppilaista on kuitenkin mukavia ja hoitaa hommansa asiallisesti. On kuitenkin selvää, että lukioon verrattuna yläasteella opettamiseen liittyy enemmän kasvatustyötä. Aikaa menee muuhunkin kuin itse asian opettamiseen, sillä oppilaista täytyy huolehtia."
Ennen siirtymistään Puistolan yläasteelle Ruusa Peltonen hankki työkokemusta myös lukion opettajana. Yläasteella opettaminen vetää tällä hetkellä pidemmän korren.
"Yläasteella opettaminen ja oppiminen on vapaampaa, kun ylioppilaskirjoitusten haamu ei ole jatkuvasti läsnä", Ruusa perustelee. "Äidinkielen ja kirjallisuuden kenttä on niin laaja, ettei yksikään opettaja voi hallita kaikkea. Lukiolaiset voivat kuitenkin tehdä jo pahoja kysymyksiä, kun taas yläasteen sisällöt ovat opettajalle tiedollisesti paremmin hallittavissa."
Alalle puolivahingossa
Ruusa Peltonen valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 90-luvun puolivälissä. Opinnot kestivät hänellä tuolloin kuusi vuotta. Vaikka valmistumisesta on jo vuosikymmen, Peltonen arvioi opettajakoulutuksen koostuvan yhä samoista palasista.
Moni aineenopettaja kertoo, ettei alun perin suunnitellut päätyvänsä opettajan ammattiin. Ruusa Peltostakin kiinnostivat yliopistoon lähtiessä etupäässä suomen kieli ja kirjallisuus, jotka tuntuivat sydämen asioilta.
"Olen aina lukenut paljon. Opiskelemaan lähtiessä halusin tietää, miten teoksista voisi oppia lisää ja syvemmin. Olin ylipäätään humanistisista aineista kiinnostunut. Niiden joukosta löytyi vaikka mitä kivoja kursseja."
Opettajan opintoihin kuuluneet kasvatustieteen perusopinnot tuntuivat ajoittain tylsiltä lukemattomine massaluentoineen. Vuoden verran kestänyt opetusharjoitteluaika sen sijaan sai Peltosen lopullisesti koukkuun. Todellinen kosketus ammattiin kun osoitti, että opettajan työssä oli odottamattomiakin kiinnostavia puolia. Lisäksi montaa humanistia motivoi opettajien lupaava työllisyystilanne.
Kärsimätön ei pärjää
Ruusa Peltonen nauttii työstään, sillä se on vaihtelevaa. Toisaalta opettaja saa suunnitella rauhassa ja itsenäisesti tuntinsa, toisaalta taas toimia jatkuvasti ihmisten parissa.
"Kuvailisin monipuolisuutta sekä työni hyväksi että huonoksi puoleksi", Ruusa tuumaa. "Toisaalta monipuoliset mahdollisuudet ovat kivoja ja haastavia, mutta toisaalta on raastavaa revetä joka suuntaan. Jos haluaa valmistella jotkut tunnit oikein huolella, ei aikaa välttämättä riitä tarpeeksi muita tunteja varten. Lisäksi niin oppilailla kuin itselläkin on tietysti toisinaan hankalia päiviä."
Oman pahan tuulen ja oppilaiden kiukuttelujen sietäminen onkin välttämätöntä, mikäli opettajan ammattiin mielii. Väsymätön selittäminen ja neuvominenkaan ei saa tuntua pakkopullalta.
"Kärsimätön ei tässä työssä pärjää", Peltonen sanoo. "Pitkä pinna ja kiinnostus ihmisiä kohtaan ovat välttämättömiä ominaisuuksia."
Muuten Peltonen toivoo alalle kaikenlaisia persoonia. Oppilaiden kannustamisessa voi onnistua niin rauhaisa kuin räväkkäkin tyyppi.
Plussana pitkät lomat
Opettajan tilipussin saldo ei hio pilviä, mutta tarjoaa varsin tyydyttävän toimeentulon. Ruusa Peltonen muistaa myös mainostaa ammatin luontaisetuihin kuuluvia pitkiä lomia.
"Se on tietenkin mukava puoli, vaikka työstänsä kuinka tykkäisikin. Toisaalta lomat osuvat tietenkin aina päällekkäin koululaisten kanssa. Silloin on melko mahdotonta päästä lähtemään esimerkiksi äkkilähtömatkalle."
Kunnon lomien vastapainoksi suomalaiset opettajat ovat tehneet loistavaa tulosta. Heitä on osaltaan kiittäminen vaikkapa Suomen huimasta menestyksestä paljon kohutuissa Pisan testeissä. Miten opettajat itse näkevät suomalaisen koulutusjärjestelmän tilan?
"Aika hyvällä mallillahan se on", Ruusa arvioi. "Niin tutkimuksissa kuin mediassa on kylläkin puhuttu paljon siitä, etteivät oppilaat viihdy koulussa. Aikuisillakin on sellainen kuva, että koulussa on tylsää. Itse en silti usko, että koulusta pitäisi tehdä mitään hauskanpitopaikkaa. Sen sijaan pitäisi motivoida oppilaita työntekoon. Se on meidän haasteemme. Se, lähteekö peruskoulusta hyvillä tiedoilla ja taidoilla varustettuna, riippuu eniten oppilaasta itsestään."