Opettajasta koru- ja sisustusliikkeen yrittäjäksi
Kustannustoimittaja ja sanataiteen opettaja Nana Smulowitz toteutti nuoruuden haaveensa ja perusti oman koru- ja sisustuskaupan.
"En oikein vielä lukiossakaan tiennyt, mitä haluaisin tehdä aikuisena. Jotain luovaa sitä kai lähti etsimään. Idea korukauppaan syntyi jo 20-vuotiaana, jolloin matkustin ensimmäisen kerran Aasiaan. Ihastuin käsintehtyihin nepalilaisiin ja balilaisiin koruihin, jotka olivat todella kauniita ja taidokkaasti valmistettuja. Tutustuin korujen tekijöihin ja sain sitä kautta oppia eri kivilaaduista. Aloin myös tuoda koruja Suomeen ja myin niitä mm. festivaaleilla ja toreilla."
Rakkaus kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen vei Nana Smulowitzin kuitenkin ensin Oriveden kansanopiston kirjoittajalinjalle vuonna 1990 ja sitten vuotta myöhemmin Turun yliopistoon lukemaan kirjallisuutta. Yliopisto vaihtui Helsingin yliopistoon, josta hän valmistui vuonna 1997.
Kirjallisuuden ohella hän on opiskellut mm. uskontotiedettä ja suomen kieltä. Nana Smulowitz työllistyi ensin lasten ja nuorten sanataiteen opettajaksi. Lisäksi hän teki free lancerina kustannustoimittajan töitä. Vuonna 1998 Nana aloitti äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan työt Alppilan yläasteella, mutta jatkoi sanataiteen opetusta iltaisin ja viikonlopputyöpajoina sekä kustannustoimittajan töitä. Vuonna 2000 hän perusti sanataidetta opettavan Tarinapajan, joka sai Kallion kirjastosta tiloja käyttöönsä. Opetustyöhön saatiin apurahoja ja toiminta laajeni vuonna 2003 myös Vuosaareen ja Pikku-Huopalahteen. Seuraavana vuonna Tarinapajaan tuli mukaan myös toinenkin opettaja.
Kun kustannustoimittajan keikkaluonteisia töitä riitti sanataiteen opetuksen ohella, jäi Nana Smulowitz pois päivätyöstään Alppilan yläasteelta 2004 kesällä. Seuraavana talvena Nana matkusti Indonesiaan. Hän ihastui indonesialaiseen käsityöhön ja taidokkaisiin koruihin. Syntyi idea omasta koru- ja sisustuskaupasta. Oma yritys mahdollistui lainarahalla ja liike avattiin helmikuussa 2006 Helsinkiin Hietalahden torin kupeeseen.
Kauneutta reilun kaupan hengessä
"Yrittäjyydessä pitää kai olla ennen kaikkea uskallusta ja jotain omaa näkemystä", toteaa Nana Smulowitz, jolla ei ole mitään varsinaista koulutusta yrittämiseen.
"Yrittäjäesikuvani on Body Shopin perustaja Anita Roddick, jolla oli periaatteita, joista hän piti kiinni viimeiseen asti."
"Haluan uskoa, että kun lähtee liikkeelle eettisistä ja moraalisista lähtökohdista, se myös myy jossain vaiheessa. Kaupassani myytävät tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan yhdessä käsityöläisten kanssa Balin ja Lombokin saarella Indonesiassa. Tuotteemme tehdään käsin luonnon materiaaleista mm. puusta ja rottingista, hopeasta ja simpukoista, korukivistä ja helmistä."
Yhteistyökumppaneiksi Nana Smulowitz on valinnut vain sellaisia tekijöitä, jotka maksavat kunnollista palkkaa työntekijöilleen, eivätkä käytä lapsityövoimaa. Koska hän tuo itse tavarat Indonesiasta, toteutuu kaupassa myös reilun kaupan henki. Tämä on edellyttänyt sitä, että Nana Smulowitz viettää kunnolla aikaa Indonesiassa ja että hän tuntee indonesialaista kulttuuria.
"Eettisten periaatteiden ohella tuotteiden esteettisyys on minulle todella tärkeää. Tiedän, että tuotteeni eivät miellytä kaikkia, mutta on sellaisia asiakkaita, jotka ymmärtävät laadun ja tulevat mielellään uudestaan. Myymisessä on hienoa, kun asiakas löytää itselleen korun, joka oikeasti pukee häntä ja tuo hänelle iloa."
Luovuutta ja tekstin viilausta
Nana Smulowitz ei ole unohtanut täysin aiempia ammattejaan. Vaikka hänellä on oma yritys, hän tekee edelleen kustannustoimittajan ja sanataideopettajan töitä. Kolmen ammatin yhdistäminen on mahdollista, kun kaupassa on toinen myyjä. Myyntiaikoja voidaan sovitella ja kaupassa on välillä hiljaista ja silloin ehtii ajatella myös opetus- ja kirjoitusjuttuja.
"Kustannustoimittajan keikkaluonteisia töitä on ollut sekä pienillä että isommilla kustantajilla. Työ on hyvin erityyppistä kuin opettaminen. Siinä ollaan yksin kotosalla ja netissä. Kustannustoimittajan työssä ennen kaikkea kielen taju on tärkeää ja se tukee todella paljon sanataideopettajan työtä. Olen fiktion ohella toimittanut myös tieteellisiä kirjoja. Olen myös kääntänyt kolme kirjaa englannista suomeen. Kustannustoimittajan työ on siinä mielessä ollut tosi haastavaa, kun projektit ovat olleet hyvin erilaisia. Välillä on pelkästään tekstin hiontaa ja välillä joutuu tekstiä myös muokkaamaan paljon."
Sanataiteella tarkoitetaan luovaa kielellistä ilmaisua. Lähtökohtana on itse tuottaminen – lapsen ja nuoren omat tarinat. Opetuksessa korostuu sanojen tutkiminen ja luova leikki. Myös teatteri-ilmaisun tarjoamia keinoja ja kuvataiteen visuaalisuutta käytetään hyväksi. Ryhmissä perehdytään kirjallisuuden osa-alueisiin: vanhaan ja uudempaan kirjallisuuteen ja eri tyylilajeihin. Tarinapaja on nyt ollut toiminnassa 6 vuotta. Tarinapajavuosien aikana oppilaat ovat osallistuneet kirjoituskilpailuihin ja laulutekstityöpajoihin. Oppilaat ovat esittäneet näytelmiä ja kirjoittaneet myös sellaisen. Oppilaiden teksteistä on koostettu näyttelyitä ja lehtiä. Oppilaat ovat olleet myös esillä Helsingin Sanomissa, Kallio-lehdessä ja eri radiokanavilla.
"Oppilaiden kanssa olemisessa vaaditaan ihan valtavasti sosiaalisia taitoja. Sitä, että pystyy asettumaan heidän asemaan, eikä näe oppilaita vain työstettävänä massana. Sanataiteen opetuksessa kirjallisuuden tajun on oltava vahva, jotta pystyy näkemään oppilaiden teksteistä, mitä vahvuuksia niissä on. Sen oppii toki työn kautta pikku hiljaa ja lukemalla itse paljon hyvää kirjallisuutta. Opettamisessa voi kokea todellista luomisen riemua, kun oppilaat keksivät uskomattoman hauskoja juttuja ja tarinoita."