Oppisopimus on käytännöllinen tapa kouluttautua ammattiin.
Hyväntuulinen nuori maalari maalaa kosteusvaurion jäljiltä paikattua seinää. Työ on valmistumassa ja työpäivä pian takana. Maalari on Marko Pöntinen, 23.
Marko on kotoisin Salosta, mutta on muuttanut pääkaupunkiseudulle muutama vuosi sitten. "Täällä töitä riittää. Varsinkin parikymmentä vuotta sitten rakennetuissa taloissa on paljon remontoimista ja perusparannusta", hän kertoo.
Oppisopimuksella kiinni ammattiin
Marko valmistui viime vuoden joulukuussa maalariksi Helsingin Maalariammattikoulusta. Helsingin Maalariammattikoulussa opiskellaan maalausalan koulutusohjelman mukaisesti ja suoritetaan pintakäsittelyalan perustutkinto.
Marko oli ammattikoulussa oppisopimusopiskelijana. Helsingin kaupungin oppisopimuskeskuksen järjestämä koulutus kesti 2,5 vuotta. Markon oppisopimuspaikkana oli maalariliike Veljekset Lehtinen Oy, jolla on takanaan 40 vuoden kokemus oppisopimuskoulutuksesta. Tämä yritys on perinteisesti rekrytoinut uutta työvoimaa oppisopimuskoulutuksen kautta. Myös Marko on saanut opiskelun jälkeen töitä Veljekset Lehtinen Oy:ltä
Käytännöllinen tapa opiskella
Markon mielestä oppisopimus on erittäin hyvä tapa kouluttautua ammattiin käytännön aloilla. "Käytännön työtä ei opi koulun penkillä istumalla. Hyvää tässä on myös se, että saa samalla työkokemusta."
Pelkkää käytännön tekemistä oppisopimusopiskelu ei silti ole. Luennoillakin täytyy istua. Tulevien maalarien teoriaopintoihin kuuluvat mm. työturvallisuus, maalikemia, sopimusasiat ja urakkahinnoittelu. "Teoria luo vankkaa pohjaa omalle tekemiselle, osaa itsekin vaatia työnantajilta enemmän esimerkiksi työturvallisuuteen liittyvissä asioissa", Marko toteaa.
Kesätyö innosti alalle
Marko kertoo, että hänestä piti alun perin tulla psykologi. Kesätyö maalausliikkeessä kuitenkin muutti kaiken. "Se vaan kolahti. Ajattelin, että tätä haluan tehdä. Isä on puuseppä, ehkä kiinnostus käsin tekemiseen tulee sieltä."
Rakennusalaa vierastetaan monesti siksi, että työ koetaan rasittavaksi, kuluttavaksi ja epäsiistiksi. Yleensä myös ajatellaan, että työ on tylsää ja yksitoikkoista. Marko on asiasta eri mieltä.
"Maalaaminen ei ole niin raskasta työtä kuin monesti luullaan. Tietysti jos johonkin urakkaan kuuluu myös muita töitä, kuten purkuhommia, niin ne ovat sitten raskaampia", hän sanoo.
"Maalaamisessa kaikkein parasta on, että työ on haastavaa ja mielenkiintoista. Yksikään työmaa ei ole samanlainen. Työtavat ja aineet muuttuvat jatkuvasti, aina riittää uutta opittavaa ja haasteita."
Korkeina pysyneet työttömyysluvut eivät Markoa pelota. Työnäkymät omalla alalla vaikuttavat hyviltä. "Töitä on niin paljon kuin vain jaksaa tehdä. Jo nyt on puutetta käytännön töiden osaajista, ja tarve vain kasvaa, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle."
Oma yritys haaveena
Usein kuulee huolestuneita kommentteja siitä, että suomalaiset nuoret eivät ole kiinnostuneita yrittäjyydestä. Huoli on kuitenkin turha, ainakin jos kuuntelee Markon puheita. Hänen haaveenaan on nimittäin perustaa oma maalausalan yritys.
"Jo tänä keväänä olisi tarkoitus perustaa oma toiminimi", Marko kertoo. Lopullisena päämääränä on perustaa oma maalausliike, jossa olisi muutama työntekijä. "Itse voisin sitten vähitellen vetäytyä taustalle työnjohtotehtäviin", Marko kaavailee.
Lisäkoulutus yritystoiminnasta kiinnostaa. Sen pitäisi kuitenkin olla lyhyempää kurssitusta, luonteeltaan sellaista, että sen voi sovittaa yhteen töissä käynnin kanssa. Laajemmat jatko-opinnot eivät Markoa tällä hetkellä kiinnosta. Hän pitää kuitenkin hyvänä sitä, että nykyisin maalarikin voi halutessaan jatkaa korkeakouluopintoihin saakka.