Paperikaupungin kasvatti kiinnostui puunjalostuksesta
Antti Finér löysi koulutusoppaasta puunjalostustekniikan koulutusohjelman ja lähti opiskelemaan alaa.
Lukion jälkeen Antti Finér ei vielä tiennyt, mikä ala häntä eniten kiinnostaisi. Niinpä nuori mies teki töitä ja suoritti armeijan alta pois, ennen kuin alkoi hakea kouluihin. Hakuoppaita selatessa silmään sattui jotakin kiehtovaa: puunjalostustekniikan koulutusohjelma Teknillisessä korkeakoulussa.
”Paperikaupungissa kasvaneena ajattelin, että tuo voisi olla mielenkiintoista”, Finér muistelee. ”Pääsykokeisiin lukeminen meni kyllä vähän niin ja näin. Lähinnä selailin matematiikan ja fysiikan kertauskirjoja ja laskeskelin kertaustehtäviä. Pääsykokeissa sitten osasin muutaman tehtävän, ja kun ylioppilastodistukseni oli hyvä, pääsin lopulta 'heittämällä' sisään.”
Espoon Otaniemessä sijaitsevassa Teknillisessä korkeakoulussa puunjalostusala jakaantuu kahteen erilliseen opintosuuntaan. Kemiallisella puolella luetaan pääaineena paperi- ja painatustekniikkaa, sellu- ja ympäristötekniikkaa sekä puunjalostuksen kemiaa. Mekaanisella puolella puolestaan erikoistutaan puutekniikkaan.
”Täällä voi siis opiskella liki kaikkea metsäteollisuuteen liittyvää”, Antti summaa. ”Valitsin tämän linjan, koska tämä vaikutti vaihtoehdoista ylivoimaisesti mielenkiintoisimmalta.”
Finérin mukaan antoisinta opiskelussa ovat oman osaston kurssit, joilla pääsee todella työn touhuun laboratoriossa. Tylsempää on kököttää perusopintoihin kuuluvilla matematiikan ja fysiikan kursseilla. Onneksi opiskelijalla on myös vaikutusvaltaa.
”Opiskelu on juuri sellaista, kuin siitä itse tekee”, Antti painottaa. ”Akateemisen vapauden rinnalla kulkee myös vastuu omista opinnoista. Perusopinnot ovat pääasiallisesti kursseja, joihin kuuluu luentoja ja laskuharjoituksia, joista saa pisteitä välikokeisiin tai tenttiin. Oman alan kursseihin kuuluu usein luentojen lisäksi ryhmätöitä ja laboratoriotöitä, joista laaditaan myös työselosteita eli selkkareita.”
Kasvatustyötä killassa
Kaikkein parasta opiskelussa on Antti Finérin mukaan silti opiskelijaelämä, eli opiskelun ohessa tapahtuva kilta- ja yhdistystoiminta rientoineen. Finér toimii aktiivisesti kiltansa toiminnassa ”kasvatusmestarina” eli uusia opiskelijoita luotsaavana ”fuksikapteenina”.
”Olin ottamassa heitä vastaan heidän ensimmäisenä koulupäivänään ja sen jälkeen olen perehdyttänyt heitä korkeakouluopiskelun maailmaan”, Antti kertoo. ”Olen järjestänyt heti syyskuun alusta lähtien lukuisia tapahtumia niin oman killan sisällä kuin muidenkin kiltojen kanssa. Mukana järjestelyissä ovat olleet myös muiden kiltojen fuksikapteenit ja meidän kiltamme raati eli hallitus.”
Niinpä uudet fuksit ovat päässeet tähän mennessä osallistumaan jo urheilutapahtumiin, oppineet teekkarilauluja ja päässeet osallistumaan sitseihin.
”Sitsit ovat hienoja juhlia, joihin pukeudutaan hienosti, syödään ja juodaan hyvin, lauletaan teekkarilauluja ja ennen kaikkea pidetään hauskaa”, Antti kuvailee.
Lisäksi tuoreet opiskelijat ovat käyneet ensimmäisellä ekskursiollaan eli yritysvierailulla. Tulossa on vielä pikkujoulut, ja killan vuoden kohokohta, vuosijuhla nimeltä Kuumahionta. Hurjasta tahdista huolimatta Finérillä riittää virtaa.
”Uusien opiskelijoiden ohjaaminen alkoi kiinnostaa minua jo silloin, kun olin itse fuksi ja näin kasvatusmestariamme työssään. Se vaikutti juuri minun jutultani, ja sitä se todella on myös ollut. Raativuoteni aikana olen saanut itselleni myös kasan todella hyviä ja läheisiä ystäviä, ja uskon että tulemme pitämään yhteyksiä vielä usean vuosikymmenen päästäkin.
Ei mitään nörttejä
Finér korostaa puunjalostustekniikan opiskelijoiden rentoa meininkiä. Puisevat mielikuvat nörttiteekkareista siis kannattaa unohtaa.
”Tuollainen ennakkoluulo saattaa perusteekkarista olla, mutta meistä ei ikävä kyllä saisi nörttejä tekemälläkään. Toinen puunjalostusalaan liittyvä ennakkoluulo saattaisi olla viime aikoina uutisissa ollut negatiivinen julkisuus, kuten työnseisaus kesällä 2005, Voikkaan tehtaan sulkeminen, irtisanomiset, Etelä-Amerikassa käynnissä oleva tehdaskiista...” Finér listaa.
Kasvatusmestari laittaa jauhot suuhun myös sille, joka epäilee ettei Teknillinen korkeakoulu kiinnosta naisia.
”Puunjalostustekniikan osastolle tulee vuosittain noin puolet naisia, joten ilmeisesti ainakin meidän alamme kiinnostaa myös heitä”, Finér valaisee.
Töihin toisaalle
Myös alan työllistymistilanne näyttää mukavalta, ja erityisesti kesätöiden löytäminen on tuntunut Antti Finérin mukaan helpolta. Puunjalostustekniikan osastolta valmistuneet diplomi-insinöörit sijoittuvat monenlaisiin tehtäviin, kuten käyttöinsinööreiksi, tuotantopäälliköiksi tai konsulteiksi.
”Omasta unelmatyöstäni en osaa vielä tässä vaiheessa sanoa. Vaikka sanoisin nyt, että menisin mieluiten jollekin paperitehtaalle käyttöinsinööriksi, voi se muutaman vuoden kuluttua olla jotain aivan muuta. Sanotaan vaikka niin, että uskon jossain vaiheessa elämääni tekeväni unelmatyötäni!”
Puunjalostustekniikka on erittäin kansainvälinen ala ja kansainvälistyy yhä edelleen. Niinpä alan opiskelijan tulee olla valmis lähtemään töihin myös kotimaan rajojen ulkopuolelle ja matkustelemaan paljon. Työn perässä pääsee todennäköisesti muuttamaan myös kehä kolmosen tuolle puolen, sillä alan avaintyöllistäjät eivät sijaitse pääkaupunkiseudulla.
”Helsingistä on vaikea löytää paperitehtaita”, Antti Finér muistuttaa.