Viherrakentamiseen kuuluu paljon muutakin kuin kasvien kanssa puuhastelua.
Huumaako mullan tuoksu? Kukoistavatko kesäkukat takapihallasi? Mitä ihmettä on viherrakentaminen?
Puutarhurin työ ei ole pelkkää perunapenkin kitkemistä. Annetaan alan asiantuntijan Heikki Peltoniemen kertoa. Peltoniemi työskentelee Hämeen ammatti-instituutissa puutarhatalouden koulutusohjelman koulutusohjelmapäällikkönä.
”Viherrakentamiseen kuuluu paljon muutakin kuin kasvien kanssa puuhastelua”, Peltoniemi selvittää. ”Viherrakentamiseen kuuluu oikeastaan kaikki, mikä liittyy talon tai rakennuksen seinien ulkopuolelle. Siihen voi liittyä niin maaston muotoilua, muurien rakentamista, pinnoitteiden valintaa kuin salaojitustakin. Puistoihin rakennetaan käytäviä ja istutetaan puita ja pensaita.”
Heikki Peltoniemi itse ajautui alalle keksittyään jo lapsena, että tahtoo tehdä työtä luonnon ja elävän materiaalin parissa. Haaveet maanviljelijän tai eläintarhan hoitajan ammatista vain vaihtuivat puutarhurin ja hortonomin tutkintoihin.
”Parasta työssäni on se, kun saan ryhmän innostumaan ja pääsemme oppimaan yhdessä”, viherrakentamisen lisäksi mittaustekniikkaa opettava Peltoniemi sanoo.
Peltoniemen työnantaja, Hämeen ammatti-instituutti, tarjoaa ammatillista peruskoulutusta sekä lisä- ja täydennyskoulutusta. Puutarhatalouden perustutkintoa hankkiessa voi suuntautua joko viheralaan tai puutarhatuotantoon. Siinä missä puutarhatuotannossa panostetaan puutarhakasvien tuottamisen ja markkinoinnin hallintaan, viheralalle suuntaava keskittyy viheralueiden rakentamisen, hoidon ja ylläpidon oppimiseen.
Opiskelua luonnon keskellä
Hattulan Lepaalla sijaitseva oppilaitos tarjoaa hyvät puitteet puutarhatalouden opinnoille. Pitkät perinteet omaavan oppilaitoksen kone- ja laitearsenaali on kunnossa. Lisäksi alueelta löytyy niin kasvihuoneita, taimitarhoja, avomaaviljelypalstoja kuin viinitilakin. Missäpä muualla puutarhuriksi paremmin oppisikaan kuin luonnon keskellä?
”Jos tämän alan oppilaitos sijaitsisi kaupungissa, jäisi paljon puuttumaan”, Peltoniemi myöntää.
Viherala on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta. Ennen kasvimaalla kykkimistä saatettiin pitää hohdottomana puuhana, mutta nyt alaa voidaan pitää suorastaan trendikkäänä. Maisemasuunnittelussa ja viherrakentamisessa luonnonläheisyys yhdistyy käden taitoihin ja luovuuteen. Ei ihme, että opiskelupaikat täyttyvät kiitettävästi. Erityisesti ammattikorkeakoulutasolle riittää halukkaita.
Heikki Peltoniemen mukaan viheralan opiskelijoita löytyy joka lähtöön.
”Uudet opiskelijat ovat ilahduttavan kirjavaa porukkaa”, Peltoniemi tuumaa. ”Jotkut tahtovat paneutua kukka-asioihin ja toiset taas keskittyä tekniseen puoleen. Yhteisenä nimittäjänä taitaa olla se, että alalle hakeutuu ympäristöä ja luontoa rakastavia ihmisiä.”
Sesonkiluonteinen ala
Viheralan työtilanne on hyvä. Ammattiin valmistuneet työllistyvät muun muassa puutarhatuotteiden myymälöihin. Moni suuntaa valmistuttuaan myös ulkomaille pienten yritysten palkkalistoille. Töitä riittää hyvin muun muassa Englannissa ja Hollannissa, jotka ovat puutarhurien keskuudessa suosittuja kohteita.
Toiset taas sijoittuvat kuntien, kaupunkien tai vaikkapa seurakuntien palvelukseen puistoja ja hautausmaita ylläpitämään. Kotimaiset viherrakentamisyritykset ovat myös merkittävä työllistäjä.
Ammattikorkeakoulusta maisemasuunnittelun linjalta valmistuvat taas saattavat suunnata myös yksityisyrittäjiksi ja perustaa omia suunnittelutoimistojaan.
Vaikka työtilanne on suhteellisen valoisa ja esimerkiksi puutarhatuotteiden myymälät elävät nousukautta, löytyy alalta myös varjopuolensa.
”Viherala on osittain sesonkiluonteinen”, Heikki Peltoniemi muistuttaa. ”Jos oikein huonosti käy, voi talviaikaan joutua lomautetuksi tai jopa työttömäksi. Onneksi työkausi on kuitenkin melko pitkä.”
Pihasuunnittelijoille tilausta
Viherrakentaminen kiehtoo yhä enemmän myös muita kuin alan opiskelijoita. Suomalaiset ovat innokkaita puutarhaihmisiä. Ellei viherpeukaloa löydy omasta takaa, käännytään ammattilaisen puoleen. Rakentamisbuumin myötä myös pihasuunnittelijoille riittää siis tilausta.
Millaisista puutarhoista suomalaiset 2000-luvulla haaveilevat?
”Tyypillinen toive on helppohoitoisuus, joka nousee esiin lähes poikkeuksetta jokaisen asiakkaan kohdalla”, Peltoniemi kertoo. ”Se kertonee siitä, että vapaa-aikaa on tätä nykyä vähemmän. Yleisesti ottaen pihoihin satsataan enemmän ja niihin kaivataan erityisesti oleskelutiloja. Ennen riitti yksi pieni terassi, mutta nykyään niitä halutaan eri puolille taloa.”
Uusia suosikkeja ovat myös betonikivilaatoitukset, erilaiset muurit, köynnössäleiköt sekä puupintaiset terassit ja patiot.
”On hienoa nähdä suunnittelemansa kohde lopulta valmiina”, Peltoniemi hehkuttaa. ”Työ on konkreettista ja pääsee näkemään kättensä jäljen. Ihmisten ilo ja tyytyväisyys ovat palkitsevia juttuja.”
Lopuksi on tietysti pakko tiedustella, millainen piha alan ammattilaisella itsellään on.
”Minulla on 3000 neliömetrin kokoinen vanha ja viihtyisä tontti, jolla on paljon isoja puita. Tontti ei ole vielä ihan parhaassa terässä. Lisäksi siinä riittää haravoitavaa ja nurmikkoa ajettavaksi. Pikkupoikana ruohonleikkuuseen turhautuneena vannoin kyllä, että isona asfaltoisin koko pihani, enkä suostuisi ottamaan tontilleni muita kasveja kuin kuusia!”