Aliarvostetussa ammatissakin riittää haastetta. Tapio Talala on siivousalan tuore yksityisyrittäjä, joka vannoo jäävänsä alalle pysyvästi.
Turha sitä kai on kierrellä: siivoojan ammatti välkehtii harvan mielessä hohdokkaimpien ammattien joukossa. Alan innostuneen ekspertin kanssa keskustellessa tyhmempikin kuitenkin hahmottaa, että siivousalasta voi hyvinkin inspiroitua. Kaikki riippuu omasta asenteesta.
Tapio Talala on työskennellyt siivousalalla päätoimisesti vuosikymmenen ajan. Hänellä ei ole alalle ammatillista tutkintoa, mutta mies on suorittanut lukuisia työnantajien järjestämiä siivous- ja esimieskoulutuksia.
Talala ehti työskennellä useiden työnantajien palveluksessa ennen oman yrityksen perustamista. Idea omasta firmasta alkoi kuplia viime vuonna. Ajatuksen muotoili ääneen Talalan puoliso.
”Siihen aikaan työnkuvaani kuului pelkkää siivousta erään pienen liikkeen palveluksessa, vaikka tittelini olikin työnjohtaja. Lisäksi tuolloin saattoi käydä niin, ettei parina päivänä viikossa ollutkaan töitä. Palkkakaan ei mielestäni vastannut työn ja vastuun määrää. Silloin aloin miettiä, miksi tekisin työtä muille kuin voisin tehdä sitä itsenäisestikin. ”
Mukaan perheyritykseen napattiin myös anoppi, joka oli työskennellyt aiemmin Talalan alaisena. Tapio kertoo työnteon anopin kanssa synkkaavan mainiosti.
”Ei tarvitse käskeä toista tekemään jotakin ja tarkastaa perässä. Kumpikin tietää oikeastaan sanomatta, mitä tekee ja kuinka tekee. Oli helppoa löytää työpari, johon luottaa.”
Paperisodan voittaja
Yrityksen perustaminen alkoi liiketoimintasuunnitelmalla ja budjettilaskelmilla. Sitten haettiin pankista lainaa ja aloitettiin paperisota, jota Talala kutsuu prosessin haastavimmaksi osaksi.
Patentti- ja rekisterihallituksen tarjoaman muutaman korjausehdotuksen jälkeen yrityksen toiminta alkoi kolmisen kuukautta sitten.
Talala myöntää, että yksityisyrittäminen on raskasta, mutta toteaa samaan hengenvetoon sen olevan myös antoisin vaihtoehto.
”Suuret siivousliikkeet pystyvät polkemaan hintoja niin alas, ettei pienellä liikkeellä ole monesti siihen mahdollisuuksia. Suuret liikkeet kilpailevat myös pelkällä nimellään. Niiden tarjoamat taulukkopalkat ovat mielestäni kuitenkin aivan liian pienet. Oma ajatukseni on, että kun minulla on tarve palkata työntekijä tekemään siivoustyötä, voin myös maksaa siitä tekijälle palkan jolla hän pystyy elämään.”
Oman yrityksen perusperiaatteet ovat muutenkin selvät.
”Tärkeää on, ettei lupaa liikoja, vaan tekee sen, minkä pystyy toteuttamaan. Sovitusta on pidettävä aina kiinni.”
Tapio Talalan värikäs työ koostuu ”varsinaisen” siivoamisen markkinointityöstä. Lisäksi hän tekee asiakaskäyntejä sekä niiden perusteella kustannuslaskelmia ja tarjouksia. Myös henkilöstöasioiden hoitaminen, laskutus ja siivousvälineiden hankinta kuuluvat ”pomon” työnkuvaan. Vain kirjanpito on ulkoistettu. Laskut taas hoitaa osa-aikainen toimitusjohtaja.
Ammatillista iloa tuottaa muun muassa mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön kaikilta osin.
”Ei tarvitse kysyä keneltäkään miten hommat hoidetaan, eli saan nauttia itsenäisyydestä. Lisäksi saan olla paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, sillä siivousala on palveluala. Eniten nautin kuitenkin siitä, että saan tehdä laadukasta jälkeä hyvän työparin kanssa. Tyytyväinen asiakas on paras käyntikortti.”
Toki ammattiin liittyy myös varjopuolia. Työ voi olla hetkittäin niin henkisesti kuin fyysisestikin raskasta. Toisinaan Talalasta tuntuu kurjalta herätä aamukolmelta, kun toiset vasta kotiutuvat ravintolareissuiltaan. Yrityksen kokeillessa vasta siipiään myös vapaapäivät ovat harvinaista herkkua.
”Toisaalta herääminen on minusta kurjaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Voin myös itse vaikuttaa siihen, pidänkö vapaapäiväni viikolla vai viikonloppuna. Se ei ollut aiemmin mahdollista.”
Haastetta loppuelämäksi
Siivousala on saanut piristysruiskeen kotitalousvähennyksistä. Niiden ansiosta kotona teetetyn työn kustannukset saa osittain vähentää verotuksessa.
”Valtio on tullut yrittäjiä vastaan ja kannustaa kotitalouksia palkkaamaan apua koteihinsa”, Talala kiitteleekin. ”Tämä näkyy selvästi myös meillä. Saamme oikeastaan päivittäin tiedusteluja ja tilauksia kotisiivouksista ja ikkunanpesuista.”
Alan ammattilaisen mukaan suomalaisille ei kuitenkaan vieläkään ole kovin helppoa päästää vierasta ihmistä ”kaikista pyhimpäänsä”, eli kotiinsa, vaikka palveluita käyttävät kotitaloudet toisaalta osaavat arvostaa siivousfirmojen työtä.
”Kyllä siivoojan ammatti on kuitenkin yleisesti aliarvostettu”, Tapio Talala pohtii. ”Sanoisin, että tämä liittyy alan palkkaukseen. Palkkausta nostamalla arvostus nousisi ja saataisiin uusia ihmisiä kiinnostumaan ja kouluttautumaan alalle. Meillä on myös heikko ammattiliitto, eivätkä siivoojat ole itse järjestäytyneet tarpeeksi tehokkaasti.”
Talala tekee kuitenkin työtään välittämättä tietämättömien vähättelystä. Hän vakuuttaa, että hänen toimenkuvansa on kaukana tyhjäpäisestä ja tylsästä. Siivoojan ammattia voi harjoittaa kunnianhimoisesti siinä missä mitä tahansa muutakin.
”Omia työskentelytapojaan voi kehittää, ja alalla voi opiskella vaativampia tehtäviä varten. Lisäksi voi hakeutua työhön sellaiseen kohteeseen, jonka itse kokee mielekkääksi.”
Kiinnostuneet voivat suuntautua vaikkapa laitoshuoltajiksi, siivoustyön ohjaajiksi tai siivousteknikoiksi. Lisäksi työnantajilla on nykyään tapana panostaa henkilöstönsä jatkuvaan kouluttamiseen.
Talala uskookin löytäneensä siivousalasta elämänuransa.
”Tarkoitukseni on jäädä siivousalalle lopullisesti. Haasteita tulee kyllä riittämään.”