Suunnittelija rakastaa haasteita
Akateeminen sekatyöläinen ei ehdi kyllästyä työhönsä. Tehtävät vaihtuvat jatkuvasti.
”Suunnittelija” on moderni ammattinimike, jonka tarkempi määritelmä on monelle hämärän peitossa. Suunnittelijoiden määrä kasvaa jatkuvasti, mutta keitä nämä akateemiset taitajat oikein ovat ja mitä heidän kirjavaan työhönsä kuuluu? Minna Palos on yksi näistä akateemisista taitajista. Suunnittelijoiden koulutustaustat vaihtelevat. Palos on valmistunut aikanaan Turun kauppakorkeakoulusta kauppatieteiden maisteriksi. Lisäksi hän on hankkinut varanotaarin tutkinnon Turun yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Siellä Paloksen pääaineena oli työoikeus.
”Valmistuin kauppakorkeakoulusta lama-aikana. Erikoistuin siellä henkilöstöhallintoon, ja päätin valmistuttuani hakea täydennykseksi oikeustieteelliseen”, tätä nykyä Hämeen ammattikorkeakoulussa työskentelevä Minna kertoo. ”Uuden tutkinnon myötä sain henkilöstöpuolen toiminnallisen hahmottamisen lisäksi juridisen käsityksen alasta. Se tuntui tärkeältä.”
Mikkelistä Saksaan
Opintojen jälkeen oli aika sukeltaa työelämään. Monipuolisen uransa aikana Minna Palos on ehtinyt työskennellä muun muassa liiketalousinstituutin opettajana Mikkelissä, saksalaisessa pankissa, Merenkulkualan koulutuskeskuksessa sekä työvoimahallinnossa. Vuonna 1998 hän päätyi nykyiseen työpaikkaansa Hämeen ammattikorkeakouluun ja toimi muutaman vuoden koulun henkilöstösuunnittelijana.
Ala ei kuitenkaan tuntunut hänelle itselleen kaikista sopivimmalta, joten Palos vaihtoi tehtäviä organisaation sisällä. Nyt hän työskentelee projektisuunnittelijana ammattikorkeakoulujen kehittäjäverkostossa sekä laatu- ja arviointiryhmän suunnittelijana. Mitä kaikkea työpäivän puuhiin siis oikeastaan kuuluu?
”Reagoin sähköposteihin ja otan vastaan toimeksiantoja”, Minna kuvailee tyypillistä työpäiväänsä. ”Kirjoittelen muistioita, hoitelen laskuja, kokoan verkkolehteä ja toimin muutamassa julkaisussa toimitussihteerinä. Yritän pitää itseni ja muut ajan tasalla siitä, missä mennään! Mieluiten teen yhden asian kerrallaan ja keskityn sitten seuraavaan, mutta jatkuvasti tulee myös ad hoc -asioita, jotka täytyy vain hoitaa.”
Työn parhaisiin puoliin kuuluu mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen. Heitä tulee vastaan jatkuvalla syötöllä.
”Tutkimuksesta aidosti innostuneet persoonat tuovat mielekkyyttä työhön ja antavat voimaa”, Palos kiittelee. ”Työtaakkani on sopiva, eikä koko ajan tarvitse mennä äärirajoillaan. Varsinkin iän myötä sitä osaa arvostaa.”
Pehmeämpi tulevaisuus
Minna Palos nauttii myös toimenkuvansa jatkuvasta kehityksestä. Uudet haasteet kuuluvat työn luonteeseen, ja mutkan takana lymyää aina tuoreita haasteita. Työnantajan vaihtaminen ei ole tarpeen, kun tehtävät alkavat kyllästyttää.
”Kun työskentelee isossa talossa, on mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan ja muuntaa työtehtäviään”, Palos vahvistaa. ”Minullakin on meneillään jo varmaan neljäs työ samassa organisaatiossa. Eipä ainakaan ehdi leipääntyä, kun uusia tehtäviä on jo näköpiirissä! Riittää, kun menee muutoksen mukana.”
Palos on huomannut, että uuden suunnan omaksuminen on aina mahdollista työelämässä. Tehtävien vaihtaminenkaan ei ole mahdotonta, kun omat toiveet ja taidot muuttuvat. Käytännön kokemuksen merkitys on mittaamaton.
”Olen päätynyt työurani aikana pehmeämpien arvojen maailmaan, ja olen kehitykseen todella tyytyväinen. Jos olisin voinut valita koulutukseni uudelleen, olisin ehkä hakenut lukemaan psykologiaa. Ihmiset ja käyttäytyminen kiinnostavat minua. Olen toiminut sellaisissa tehtävissä, jossa voin hyödyntää koulutustani, mutta elämä opettaa vielä enemmän. Nuorille sanoisin, että peruskoulutus ja -tutkinto kannattaa hankkia, mutta sen ei tarvitse rajoittaa myöhempää työelämää.”