Tommi Tolkki kertoo Opintoluotsin artikkelisarjan kolmannessa osassa kokemuksistaan vapaaehtoistyössä.
Martinen kotona käy kuhina. Hän istuu työpöytänsä ääressä, ja ympärillä häärii lauma työntekijöitä. He tekevät kiireisen näköisinä korjauksia isoon pinoon asiakirjoja. Ymmärrän tamilinkielisestä puheesta vain sanan "sir". Se esiintyy lähes jokaiseen lauseen lopussa, kun työntekijät puhuvat pomolleen Martinelle.
Kohdejärjestöni Village Community Development Societyn (VCDS) oppilaitoksiin on tulossa tarkastus. Työntekijät ovat valmistelleet tarvittavia asiakirjoja kuukauden ajan. Niihin on kirjattu kaikki mahdollinen oppilaitoksista, kuten pohjapiirustukset, opettajien palkat ja työvälineet jokaista meisseliä myöten. Lisäksi tarkastajille pitää esittää virallisista papereista sekä valokopiot että alkuperäiskappaleet.
VCDS:n oppilaitoksissa koulutetaan ompelijoita, räätäleitä ja asentajia. Toinen tarkastettavista oppilaitoksista on jo toiminnassa, ja toiselle vasta anotaan lupaa.
Köyhän perheen pojasta lakimieheksi
Sulloudumme 1960-luvun rämisevään Ambassador-autoon ja lähdemme oppilaitoksiin viimeistelemään valmisteluja. Matkalla Martine kertoo omasta taustastaan. Hän on köyhän perheen poika, joka joutui keskeyttämään koulun työnteon takia. Myöhemmin hän kuitenkin pystyi jatkamaan opintojaan työnteon ohessa ja luki itsensä lakimieheksi.
Työssään kansalaisjärjestössä Martine rakastui tulevaan vaimoonsa Kousalayaan. Heidän avioliittonsa rikkoi sekä kasti- että uskontorajat: Martine on kastiton kristitty ja Kousalaya ylimpään bramiini-kastiin kuuluva hindu. Avioituessaan Kousalya kääntyi kristityksi.
Molempien perheet hyväksyivät avioliiton ongelmitta, mutta sukulaisia piti lämmitellä pitkään. Ei ihme, sillä vielä nykyäänkin vanhemmat järjestävät yleensä avioliitot ja puoliso valitaan samasta kastista ja uskontokunnasta. Tosin nainen voi olla hieman alempaa kastia kuin mies mutta ei toisin päin.
Oma perhe vai kastittomat?
Martine ja Kousalaya perustivat yhdessä VCDS:n, joka työskentelee kastittomien aseman parantamiseksi. Martine koki oman nousunsa jälkeen velvollisuudekseen kohentaa kaikkein köyhimpien asemaa.
Valinta ei kuitenkaan ollut helppo. Martinen köyhät vanhemmat ja sisarukset olisivat tarvinneet kipeästi rahoja, joita hän olisi voinut ansaita menestyvänä asianajajana. Kansalaisjärjestön vetäjänä hän ansaitsee huomattavasti vähemmän ja pystyy avustamaan perhettään vain vähän.
Myös lapset ovat jääneet työn takia liian vähälle huomiolle. "Olemme epäonnistuneet vanhempina", Martine myöntää. "En sanoisi, että olemme epäonnistuneet, mutta olisimme voineet antaa enemmän aikaa lapsille", Kousalaya täsmentää.
Perillä oppilaitoksissa vierähtää myöhään iltaan, ennen kuin kaikki on valmiina tarkastusta varten.
Kolme yrmeää miestä saapuu
Kaksi päivää myöhemmin tarkastajat saapuvat, kolme yrmeää miestä. Tällä kertaa on Martinen vuoro pokkuroida ja hokea joka lauseessa "sir". Yksi tarkastajista edustaa keskushallintoa ja kaksi osavaltiota. Keskustelu käydään englanniksi, koska se on ainoa yhteinen kieli.
Miehet kiertävät luokkia ja tarkastavat kohta kohdalta, vastaako työvälineiden määrä ja laatu sitä, mitä dokumenteissa ilmoitetaan. Minut hätistetään pois, koska en kuulu henkilökuntaan.
Jonkin ajan kuluttua minua huudetaan apuun. Osa tietokoneista ei yhtäkkiä toimikaan, ja tarkastajat ovat tulossa luokkaan hetkenä minä hyvänsä. Minun oletetaan olevan tietokoneasiantuntija, koska suunnittelen työkseni verkkopalvelujen sisältöä.
Saan osan tietokoneista toimimaan, mutta kolme pysyy pimeänä. Tarkastajat saapuvat ja tenttaavat minulta, miksi koneet eivät toimi. Yritän selittää, että kyllä seitsemän konetta kymmenestä toimii. He pysähtyvät yhden koneen eteen ja kysyvät, miksi näyttö värisee. "Sehän pilaa opiskelijoiden näön."
Kierroksen jälkeen tarkastajat asettuvat kahdeksi tunniksi toimistoon tutkimaan asiakirjoja. Naamalla pysyy tasaisesti Mikä tämäkin nyt on oikein olevinaan -ilme.
Kovia vaatimuksia muttei rahoitusta
Lopulta he poistuvat, ja kuulemme tuomion: toinen oppilaitos on hylätty. Tietokoneet ja televisiot ovat tarkastajien mielestä kelvottomia. Kaikkien pitää olla upouusia - ja vielä aivan viimeistä mallia. Lisäksi opettajien täytyy olla alansa pitkän linjan ammattilaisia.
Siinä onkin VCDS:llä pohtimista, mistä saada rahat kymmeneen tietokoneeseen ja yhdeksään televisioon. Hieman päänvaivaa voi tuottaa myös huipputason opettajien palkkaaminen peräkylän kastittomien oppilaitokseen.
Kaikki rahoitus on hankittava itse, sillä valtiolta ei heru rupiaakaan. Siitä huolimatta toimintaan tarvitaan valtion lupa. Ja se taas vaatii kaiken tämän byrokratian ja nöyristelyn. Itse tarkastuksesta pitää vielä maksaa erikseen valtiolle.
Mikä on Internet?
En ole päässyt aloittamaan järjestön WWW-sivujen uudistamista, koska koulutarkastukset ovat vieneet järjestön ydintyöntekijöiden kaiken ajan. Kun ne ovat ohi, pidämme palaverin aiheesta.
Juuri kukaan ei ole käyttänyt Internetiä, joten aloitan kertomalla, mitä tarkoittavat Internet, web ja sähköposti. En pysty näyttämään esimerkkejä, koska toimistossa ei ole Internet-yhteyttä. Onneksi olen tulostanut yhden sivun järjestön nykyiseltä sivustolta.
Seuraavaksi kerron, miten projekti etenee: määrittely, rakennesuunnittelu, käsikirjoitus... Kaikki kuuntelevat hiirenhiljaa ja tekevät muistiinpanoja. Puhun englantia, ja Martine tulkkaa tamilin kielelle. Mietin mahtaako viesti mennä perille.
Selitän että tässä projektissa on kyse viestinnästä ja että tietokone ja Internet ovat vain välineitä. Työkaverini näyttävät huojentuneilta.
Tavoitteet aluksi hukassa
Etenen tavoitteiden määrittelyyn ja kysyn, miksi he yleensä haluavat viestiä Internetissä. Aluksi minulle vastataan, että he haluavat kertoa toiminnastaan. Tenttaan lisää, ja saan saman vastauksen hieman eri sanoin. "Eihän tästä tule mitään", mietin.
En luovuta, vaan kysyn, haluavatko he kertoa toiminnastaan ihan pelkästä kertomisen ilosta vai voisiko siitä olla jotain hyötyä. Alan saada todellisia syitä: rahoituksen hankkiminen, yhteyksien luominen, lobbaus, oman työtaakan keventäminen ja samantyyppisten järjestöjen kannustaminen.
"Todella kiehtovaa tämä Internet"
Tämän jälkeen palaveri sujuu kuin unelma. Saan vastauksen kaikkiin olennaisiin kysymyksiin. Vain visuaalisten tavoitteiden määrittely tuottaa hieman ongelmia, koska järjestöllä ei ole minkäänlaista graafista ilmettä.
Seuraavana päivänä työkaverini Easuraju tulee kiittämään palaverista. "Kukaan ei ole koskaan kertonut meille, mitä Internet täsmälleen ottaen tarkoittaa. Todella kiehtovaa, että voin hakea tietoa toiselta puolelta maailmaa. Haluan oppia kaiken tietokoneista, webistä ja sähköpostista. Kuinka kauan oletkaan täällä?" hän kysyy.
Kirjoittaja on kolme kuukautta vapaaehtoistyössä Etelän vapaaehtoisohjelman kautta. Hän on virkavapaalla työstään Key Partners Oy:n konseptisuunnittelijana.