Päivi Jokela tutki, löytyykö eri alojen menestyviltä kouluttajilta yhteisiä, heidän koulutustoimintaansa liittyviä tunnuspiirteitä.
Istun eräässä koulutustilaisuudessa. Sali on täynnä kiinnostuneita kuulijoita, jotka kurkottelevat eteenpäin varmistaakseen, ettei tilaisuuden anti mene ohi. Kouluttaja hehkuu asiantuntijuutta ja sanoinkuvaamatonta sisäistä voimaa. Yleisö tuntuu imevän itseensä kouluttajan jokaisen sanan, ilmeen ja eleen. Sekä kuulijat että kouluttaja nauttivat. Sali huokuu tiedonjanoa ja tyytyväisyyttä.
Olen istunut myös sellaisissa koulutustilaisuuksissa, joissa tunnelma ei ole lämmennyt hikisestä luokkahuoneesta huolimatta. Kuulijat ovat vilkuilleet hätäisesti kellojaan. Kohteliaimmat sentään ovat yrittäneet peittää haukotuksiaan. Kouluttaja on saattanut puhua suurimman osan ajasta fläppitaululle, kääntäen selkänsä yleisölle, tai piirtää kalvolle monimutkaisia, käsittämättömiäkin kaavioita seisten sopivasti piirtoheittimen edessä näkyvyyttä peittäen.
Kokemukseni erilaisista koulutustilaisuuksista herättivät pohtimaan kouluttajien lähtökohtia. Syitä siihen, miksi jotkut kouluttajat osaavat esiintyä vakuuttavasti ja ottaa yleisönsä sekä paikkansa auringossa toisten jäädessä kauas horisonttiin. Päätin tarkastella asiaa tarkemmin tekemällä aiheesta tutkimuksen (Menestyvän kouluttajan mallia etsimässä). Erityisesti minua kiinnosti kouluttajan persoonan merkitys hänen työssään. Uteliaisuuttani kutkutti myös kouluttajan oppimiskäsityksen vaikutus käytännön opetusmenetelmään. Minkälaiseen oppimiseen kouluttaja uskoo, ja miten se näkyy hänen jokapäiväisessä työssään? Halusin myös saada konkreettista tietoa käytännön kouluttamistoiminnasta. Haastattelin tutkimukseeni ansiokasta kouluttajakaartia; Esa Saarista, Kirsti Lonkaa, Heimo Langinvainiota, Ritva Enäkoskea ja Marco Bjurströmia.
Mikä tekee kouluttajasta menestyvän?
Kokosin kouluttajien vastauksista nelikentän, menestyvän kouluttajan mallin, joka muodostuu neljästä kouluttajalta vaadittavasta osatekijästä:
- oman aihepiirin asiantuntijuudesta
- koulutustilaisuuksien organisointitaidoista
- kouluttajan oman oppimiskäsityksen vaikutuksesta käytettyyn pedagogiseen menetelmään
- kouluttajan persoonakohtaisista taidoista ja edellytyksistä.
Kouluttajalta vaaditaan luonnollisesti paljon sisällöllistä antia, asiaa, jonka vuoksi koulutustilaisuuteen osallistutaan. Kouluttajan on myös kyettävä organisoimaan koulutuksensa aina suunnittelusta käytännön toteutukseen ja arviointiin asti. Omaa koulutustaustaani vasten pohdinnat kouluttajien oppimiskäsityksistä ja niiden vaikutuksista opetuksellisiin menetelmiin tuntuvat erityisen kiehtovilta. Kouluttajien taustalla ovat vaikuttamassa niin kokemuksellinen kuin konstruktivistinenkin oppimiskäsitys. Erilaisten harjoitusten ja improvisaatiokokeiluiden tarkoituksena on haastattelemieni kouluttajien mukaan tuottaa kuulijoille kokemuksia ja elämyksiä. Osallistavilla ja aktivoivilla opetusmenetelmillä taas pyritään yhteistoiminnallisuuteen ja yhteisen tiedon rakenteluun.
Koulutusmaailman roolipeleistä
Mielenkiintoni herätti erityisesti haastattelemieni kouluttajien käsitykset itsestään ensisijaisesti esiintyjinä. Yleisön viihdyttäjiäkö, ajattelin ensin, kunnes huomasin, että kouluttajat tarkoittavat esiintymisellä viihdyttämistä syvällisempää lähestymistapaa. Pyrkimystä herättää ajatuksia ja olla aidosti läsnä. Pyrkimystä tuottaa vahvistavia elämyksiä. Esiintyjän roolin korostaminen ei kuitenkaan lähde ainoastaan kouluttajan omista päämääristä.
Eräs haastateltava kertoikin, kuinka koulutustilaisuuden kuulijat vaativat; "tee meihin vaikutus, esiinny meille". He tulevat hakemaan koulutustilaisuuksista tiedon lisäksi elämyksiä.
Tehdessäni opettajan sijaisuuksia olen miettinyt kouluttamisen ja opettamisen eroja. Mitä ne ovat vai onko niitä olemassa? Mietinnöissäni olen päätynyt seuraavaan; jos oletetaan, että kouluttaminen ja opettaminen eivät ole sama asia, niin mielestäni opettamisessa korostuu sisältö ja kouluttamisessa millin verran enemmän esiintyminen. Olen myös miettinyt voisiko opetukseenkin tuoda juuri tuon millin verran kouluttamista. Voisiko tapa, jolla asia esitetään olla yhtä tärkeässä asemassa kuin itse opetettava asia?
Haastattelemani kouluttajat painottivat myös henkilökohtaisuuden ja konkreettisuuden vaatimusta koulutustilaisuuksissa. He pyrkivät lisäämään tärkeänä pitämäänsä läheisyyden astetta kuulijoihin esim. kättelemällä osallistujat ja kertomalla tilaisuuden aiheeseen liittyviä esimerkkejä omasta elämästään. Konkreettisuus ja selkeys niin sanoissa kuin teoissakin vie viestiä paremmin perille.
Draamaa ja dramatiikkaa
Haastatteluni houkuttelevampia tuloksia koulutustilaisuuden kannalta katsottuna ovat sekä draaman kaareen että tunnelman luomiseen liittyvät käsitteet. Tilaisuuden kulun on kouluttajien mielestä noudatettava dramaturgista jännitettä suvanto- ja huippuvaiheineen. Koulutustilaisuuden lopetuksen on oltava jollakin tavoin kohottava. Draaman kaareen liittyen kouluttajan on kyettävä luomaan tilaisuuteen tietty tunnelma ja ilmapiiri, jonka kuulija kokee vahvistavana elämyksenä.
Se, miten dramaturgisen jännitteen ja tunnelman luominen tilaisuuteen onnistuu, saattaakin olla kokemattomalle kouluttajalle kokonaan eri asia. Entäpä jos kukaan ei ymmärräkään kevennykseksi tarkoitettua vitsiä tai kouluttajan nopeatempoista assosiaatiokykyä? Kokemuksen mukanaan tuoma ammattitaito tietenkin auttaa asiassa, ja kokematonkin voi selviytyä asettamalla itselleen tiettyjä kehittymistavoitteita tilaisuuden kulun suhteen. Uskon, että jokaisella on mahdollisuus kehittyä lahjakkaaksi menestyjäksi omalla alallaan, jos oma tahto on tarpeeksi luja. Tärkeintä on aina uskaltaa yrittää, epäonnistumisen mahdollisuudesta huolimatta. Kömmähdyksethän voivat jopa tehdä tilanteesta inhimillisemmän.
Jään istumaan luentosaliin muiden lähdettyä. Hengitän syvään ja kokoan irralliset muistiinpanopaperini yhteen. Kelaan taaksepäin edellistä parituntista. Mielessäni pyörii kuva kouluttajasta. Hänen valovoimaisuudestaan ja karismastaan. Jään miettimään, mitä se paljon puhuttu kouluttajien karisma pitää sisällään. Onko se kouluttajan loistokkuutta? Kielellistä kyvykkyyttä? Henkilön uskottavuutta? Vai lavasäteilyä? Kenties näitä kaikkia ja vielä pikkuisen jotain lisää. Lisää itsensä likoon panemista ja aimo annos persoonallisuutta. Uskallusta olla ja näkyä.
Kirjoittaja on opiskellut kasvatuspsykologiaa Oulun yliopistossa ja täydentää tällä hetkellä tutkintoaan aineenopettajan pedagogisilla opinnoilla.