Toimittajan työ on vaihtelevaa ja palkitsevaa
Toimittajaksi voi päätyä monella tavalla. Teppo Moisio kertoo omasta tiestään.
Nuorten toiveammatteja kartoitettaessa toimittajan ammatti kohoaa usein kärkisijoille. Työ ei kuitenkaan koostu pelkästä julkkisbileissä pörräämisestä ja maailmantähtien haastattelemisesta, vaan vaatii älliä ja pitkäjänteisyyttäkin. Alalle voi päätyä monella tavalla, eivätkä korkeakouluopinnot ole aina välttämättömyys. Monen toimittajanalun ura alkaa jo ennen täysi-ikäisyyttä, esimerkiksi kotiseudun kaupunkilehden tai maakuntalehden kautta.
Niin Teppo Moisionkin. 26-vuotias Moisio kirjoitteli jo lukioaikoina paikalliseen maakuntalehteen musiikki- ja urheiluaiheisia juttuja. Tämän startin jälkeen Moision artikkeleja on jo jokusen vuoden ajan julkaistu monissa muissakin lehdissä. Lisäksi Teppo on suorittanut siviilipalveluksensa tamperelaisessa ylioppilaslehti Aviisissa ja tehnyt puolitoista vuotta tiedottajan töitä.
Viimeiset kaksi kesää taas ovat kuluneet Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksen kesätoimittajana. Moni toimittajakokelas mielii hommiin Suomen suurimpaan sanomalehteen. Millainen oikeastaan on tyypillinen työpäivä päivittäin ilmestyvän lehden toimituksessa?
”Aamulla kymmenen aikaan kokoonnutaan palaveriin, jossa puhutaan aamun lehdestä ja jaetaan päivän työtehtävät”, Teppo Moisio kertoo. ”Päivävuorossa olevat toimittajat perehtyvät aamupäivällä päivän aiheeseen, tekevät haastattelut iltapäivällä ja kirjoittavat juttunsa valmiiksi ennen kotiinlähtöä. Iltapäivällä töihin tulevat iltavuorolaiset, jotka alkavat käsitellä päivän mittaan valmistuvia juttuja valmiiksi ja taittaa niitä sivuille. Sivut lähtevät painoon kahdeksan ja kymmenen välillä, jolloin kaiken on oltava valmista.”
Vaikka tyypillinen sanomalehtipäivä voidaankin sulloa tällä tavalla pähkinänkuoreen, ei kaikista toimeksiannoista suoriuduta yhden työvuoron aikana.
”Isompia juttuja työstetään päiviä tai jopa viikkoja”, Teppo tarkentaa.
Työajatkin vaihtelevat vuorojen takia. Toimittajan tarvitsee harvoin herätä kukonlaulun aikaan, sillä uutispäivä käynnistyy vähitellen aamuyhdeksän jälkeen. Iltavuorossa päivystävä reportteri taas viihtyy toimituksessa, kunnes seuraavan päivän lehti on ”kiinni” ja valmiina painoon. Tällöin työpöydän ääressä saatetaan puuhastella keskiyön kieppeilläkin.
Rohkeutta ja hahmotuskykyä
Toimittajan ammatin kohdalla fraasi ”jokainen päivä on erilainen” pitää erityisen tarkasti paikkansa. Teppo Moisio kertookin nauttivansa työssään erityisesti siitä, että juttukeikkojen myötä pääsee tutustumaan uusiin, mielenkiintoisiin asioihin, ilmiöihin ja ihmisiin. Usein tarinoihin ja niiden taustoihin tekisi mieli paneutua syvällisemminkin.
”Ikävintä ammatissani on se, että jutut jäävät joskus kiireen takia puolitekoisiksi”, Moisio tuumaa.
Aivan millainen tahansa ihminen ei välttämättä toimittajana pärjää. Työssä vaaditaan tietynlaista sosiaalisuutta, aktiivisuutta ja kiinnostusta. Päivälehdessä työskenteleminen vaatii myös ripeää ja tehokasta otetta.
”Toimittajalla täytyy olla kykyä hahmottaa uusia asioita ja rohkeutta ottaa asioista selvää”, Teppo määrittelee alan tärkeimmät vaatimukset.
Vaatimuksena hyvä yleissivistys
Toimittajilla on hyvin erilaisia koulutustaustoja. Alaa voi opiskella muun muassa Helsingin yliopiston viestinnän laitoksella, Jyväskylän yliopiston journalistiikan laitoksella ja Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella. Kullekin laitokselle riittää vuosittain runsaasti hakijoita.
Mikäli korkeakoulujen ovet eivät aukea, ei toimittajaurasta haaveilevalla ole syytä kyyneliin. Viestintää voi opiskella myös opistotasolla. Joillakin toimittajilla ei ole alan koulutusta ollenkaan. Korkeakoulututkinto on kuitenkin usein etu.
Teppo Moisio on opiskellut viestintää Helsingin yliopistossa.
”Opinnoissani minulle kiintoisinta oli joukkoviestinnän teoria, jonka kautta sai käsitystä journalismin vaikutuksesta ja ajattelutapoja, joilla jäsentää omaa työtään. Viestinnän opinnot eivät kuitenkaan ole mitenkään välttämättömiä toimittajan ammattiin. Hyvän yleissivistyksen saa hankittua muistakin aineista – ehkä jopa viestintää paremmin.”
Unelmatyön avainsanat
Toimittajan ammatista kuiskitaan toisinaan glamoröösinä ja vaikutusvaltaisena, mutta totuus on lopulta toisenlainen. Vaikka toimittajan riipustuksilla riittää lukijoita, on jokapäiväinen työ usein rutiininomaistakin puurtamista, josta on hohto kaukana.
”Aina välillä ihmisillä on kummallisia käsityksiä journalisteista vallankäyttäjinä ja julkisuudessa paistattelijoina”, Teppo Moisio myöntää. ”Kyllä journalisti toki myös käyttää valtaa ja on julkisuudessa, mutta arkityössä hyvin vähän.”
Parrasvaloissa keekoilun sijasta työn palkitsevat hetket liittyvätkin johonkin aivan muuhun. Moision uran hienoimpiin hetkiin kuului kuukauden reissu Nepaliin.
”Siellä haastattelin ihmisiä, joiden perheenjäseniä armeija oli kiduttanut”, Teppo muistelee. ”Siitä kirjoittaessani tunsin tekeväni tärkeää ja merkittävää työtä.”
Moision tie tärkeän ja merkittävän työn parissa jatkuu tällä hetkellä freelancerina. Freelancer-toimittaja tarjoaa itse juttujaan eri medioille. Tällöin toimittajalta vaaditaan yhä vahvemmin omaa aktiivisuutta ja innokkuutta sekä ideointivalmiutta.
”Pidän freelancerin vapaudesta ja tehtävien monipuolisuudesta, mutta arvostan kyllä vakityön turvattua kuukausipalkkaa ja työyhteisöä”, Teppo pohtii. ”Molemmissa pesteissä on puolensa.”
Entä millainen olisi nuoren toimittajan haaveiden toimitus?
”Unelmatyöpaikassani tehtäisiin hyvällä, pienellä porukalla isoja ja syvällisiä juttuja, joissa olisi pointtia. Hommien vaihtelevuus ja mielekkyys sekä hyvä työyhteisö ovat unelmatyön avainsanat.”
Laura Friman 4.9.2007