Suomen vesistö tarjoaa mainiot mahdollisuudet purjehdusharrastukselle.
Upeaa luontoa, meren voimaa, rentoutumista ja seikkailua. Yhä useampi suomalainen unelmoi viettävänsä kesälomansa paatin keikkuvalla kannella. Purjehdukseen hurahtaneille monipuolisesta harrastuksesta muodostuu usein elinehto. Mikä parasta, lajia ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa.
Pekka Jylhän veri on vetänyt veneiden ja purjehduksen pariin aina alakoululaisesta lähtien. Vähitellen harrastus vei kevytveneiden kautta aina avomeripurjehduskilpailuihin saakka. Vaikka Jylhä on purjehtinut vierailla vesilläkin, hän nimeää ehdottomaksi suosikikseen ikioman Saaristomeremme. "Se on paratiisi", kokenut kippari hehkuttaa.
Pitkän purjehdusuransa hienoimmat vedelliset hetket Pekka Jylhä kertoo kokeneensa Maarianhaminasta Kemiin ulottuneessa avomerikilpailussa. "Saapuessamme Kemiin aurinko ei laskenut ollenkaan", Jylhä muistelee. "Se oli uskomattoman kaunista. Hetki on piirtynyt sielunmaisemaan lähtemättömästi." Toisaalta samalle purjehdustaipaleelle mahtuu Jylhän harrastuksen kovin kokemus. Maarianhaminan jälkeen vene miehistöineen sattui hurjan myrskyn keskelle. "Siihen oli varauduttu, mutta myrsky kesti älyttömän kauan. Yleensä sää rauhoittuu kuuden tunnin jälkeen, mutta tällä kertaa vierähti muutama vuorokausi."
Purjehtijaa ei Pekka Jylhän mukaan hirvitä myrskyn silmässä. "Veneet kyllä kestävät", Jylhä vakuuttaa. "Huolenaihe on sen sijaan se, miten miehistön voimat kestävät. Myrskyssä olemista on mahdoton kuvailla. Se on märkää ja vaatii fyysisesti voimia. Keskittyminen ei voi herpaantua hetkeksikään. Pelolle ei jää aikaa, kyse on enemmänkin meren kunnioittamisesta."
Reilu vuosi sitten Jylhä päätti perustaa purjehduskoulun. Koulu tarjoaa kursseja alkeistason purjehtijakursseista vaativiin päällikkökursseihin, joiden jälkeen seilaaminen sujuu jo pilkkopimeän yön tyrskyissäkin. Lisäksi veneilystä kiinnostuneet voivat osallistua erilaisille navigaatio-, tutka- ja ensiapukursseille.
Jokakesäisen opetusjakson lisäksi Pekka Jylhä purjehtii vaimoineen vuosittain kolmisen kuukautta. "Ajatus elämästä ilman purjehdusta tuntuu kuin pala itsestä olisi poissa", hän summaa.
Meripartion kautta ruoriin
Purjehduksesta on tullut olennainen osa elämää myös Kai Grassille. Grass on harrastanut purjehdusta aktiivisesti viitisentoista vuotta. Kimmokkeena toimi alun perin Meripartiotoiminta.
Suomessa on noin 9 000 meripartiolaista. Mukaan pääsevät yli 7-vuotiaat. Opetus sisältää muun muassa purjeiden käsittelyä, navigointia ja merenkulun sääntöjen pänttäämistä. Meripartiotoiminnan puitteissa nuoret partiolaiset voivat koulutuksen myötä edetä jopa päälliköksi kipparoimaan venettä. Kohtuuttomiin keliolosuhteisiin pienten purjehtijoiden venettä ei toki sysätä.
Kuukausien mittaisten vesiretkien sijasta Grassille riittävät parin viikon purjehduspyrähdykset. Matkat tehdään 34-jalkaisella, eli yli kymmenen metrin pituisella veneellä, jonka Kai Grass omistaa yhdessä viiden ystävänsä kanssa. Vene seilattiin aikanaan yhdessä Suomeen Hollannista saakka.
Väite purjehdusharrastuksen kalleudesta ei siis välttämättä ole vedenpitävä. Kimppavene on oman vesipelin hankkimista halvempi vaihtoehto, mikäli lähipiiristä löytyy vastuullisia veneilyintoilijoita. Kai Grass muistuttaa kuitenkin, että yhteishankkeeseen ei kannata rynnätä liian impulsiivisesti. "Hommassa on aina omat riskinsä. Kumppanit kannattaa valita tarkkaan, ettei kavereista tule entisiä kavereita. Pelisääntöjen sopiminen on tärkeää."
Toinen kohtuuhintainen vaihtoehto on veneen vuokraaminen, joka on kasvattanut viime vuosina suosiotaan.
Kai Grassin mukaan purjehdus sopii jokaiselle, eikä vaadi esimerkiksi timanttista kuntoa. Alle 10-vuotiaiden kannattaa treenata lajia esimerkiksi optimistijollalla. "Silloin oppii tuntemaan tuulen", Grass kertoo. "Tuulen vaikutusta veneen käyttäytymiseen ei yhtä tehokkaasti isolla veneellä aisti."
Vesille ei lähdetä suin päin tai valmistautumatta. "Purjehduksessa eräs turvallisuuspointti on se, että aina pitää varautua pahimpaan", Kai Grass korostaa.