Anita toteutti viisikymppisenä haaveensa ja aloitti kosmetologiopinnot.
Anita päätti jo pienenä, että hänestä tulisi kosmetologi. Hän vietti tuntikausia tätinsä kemikaliossa ihailemassa kauniita purkkeja. Kosmetologikoulu jätti Anitan kuitenkin varasijalle. Elämään tuli mies, myöhemmin vauva, ja elämä kiidätti eteenpäin. Kun lehdessä haettiin hammashoitajaharjoittelijaa, Anita haki ja sai paikan. Hänestä tuli hammashoitaja.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Anita istuu kesämökillään lämpöisessä kesäillassa ja esittelee tohkeissaan uutta koululaukkuaan ja Marimekon penaaliaan. Penaali on juuri samanlainen kuin hänellä oli nuorena. Anita on hyväksytty keväällä aikuisopiskelijoiden kosmetologilinjalle.
Haave kosmetologin ammatista ei matkan varrella koskaan unohtunut. Mutta haaveille on oma aikansa. "Aikaisemmin ei ollut taloudellisesti mahdollista, että olisin lähtenyt opiskelemaan, oli pitkät matkat koulupaikkoihin, lapset oli pieniä tai mies teki pitkää päivää. Mahdollisuus haaveen toteuttamiseen tuli nyt uudemman kerran viisikymppisenä", Anita kertoo.
Sitä paitsi tunsin, että alkaa olla viimeisiä aikoja tehdä jotain. Viisikymppisenä huomaa, että elämä on aika lyhyt, ja nyt olisi korkea aika saada jotain jota haluaa elämältä, ainakin kokeilla."
Työpaikan vaihdos antoi potkua
Oikeastaan Anitan elämänmuutos alkoi jo aikaisemmin. Reilu vuosi sitten hän lähti työpaikasta, jossa oli ollut yli kymmenen vuotta. Syynä oli kyllästyminen alaan ja työhön, yksitoikkoisuus, jatkuva kiire ja stressi.
"Alitajuisesti mulla oli hirveän paha olo monta vuotta, mikä heijastui fyysisinä vaivoina, kuten unettomuutena ja selkä- ja polvisärkyinä. Loman jälkeen oli tosi vaikeaa mennä töihin. Hain syytä kaikesta ja valitin töistä. Sitten ajattelin, että hyvänen aika, eihän elämä voi olla tällaista, että tee jotain tilanteelle", Anita muistelee.
Hän mietti puoli vuotta erilaisia vaihtoehtoja. Mielessä kävi pelko siitä, otetaanko hänet viisikymppisenä vielä töihin, joten rinnalle oli otettava varavaihtoehtoja. Hän kävi työvoimatoimiston neuvojan kanssa läpi eri koulutusmuotoja ja kuulleessaan aikuisopiskelusta, jota voisi tehdä työn ohella, heräsi vanha haave kosmetologin ammatista.
Ennen kuin Anita haki opiskelemaan, hän kävi pitkiä keskusteluja aviomiehen kanssa. Omaa innostustaan Anita ei epäillyt, mutta siitä, miten mies vaimon kouluun lähtemisen kokee, keskusteltiin kauan. Tämä oli kolmikymmenvuotisen avioliiton aikana tottunut, että he olivat aina illat yhdessä kotona. "Ilman toisen tukea ja hyväksyntää tätä ei voisi tehdä", Anita painottaa.
Anita sanoo nyt, että ensimmäinen askel uuteen rohkaisi toiseen. "Kynnys tehdä joku muutos on korkea, mutta sen jälkeen tulee vapauttava tunne, että hei mä pärjään, ja että elämässä on kaikenlaisia mahdollisuuksia", Anita pohtii.
"Opiskelemaan lähteminen ja työpaikan vaihdos on tässä iässä tavatonta. Monet sanovat että wau, kuinka sä uskallat, tai kyllä tekisi mieli mutta kun ei uskalla. Ei mikään ole niin vaikeaa kuin jättää tuttu ja turvallinen ja opetella uusi työ, jossa kaikki on uutta, koko talon toiminnot ja tavat, työkaverit, työmatka, kaikki. Muutokset on isoja asioita, vaikeita asioita."
Anita sanoo, että vaatimukset työpaikkailmoituksissa tuntuvat hänen ikäisistään uskomattomilta. Pitää osata kolmea kieltä ja käyttää tietokonetta mennen tullen. Anita luotti kuitenkin omaan ammattitaitoonsa.
Opiskelijat tulevat erilaisista taustoista
Kun kosmetologikoulu elokuussa alkoi, Anita oli tohkeissaan. "Ekana yönä en nukkunut ollenkaan, olin niin innoissani, luin vaan niitä opintosuunnitelmia ja olin että huh huh ja hoh hoh, mihinköhän mä olen pääni pistänyt." Koulumaisuus ja läsnäolopakko tunneilla tuntui pitkästä aikaa oudolta.
Hän luettelee tulevia kursseja: ihonhoitoa, raaka-aineoppia, hierontaa, anatomiaa, fysiologiaa, englantia ja atk:ta. Erityisen innoissaan Anita on tulevista erikoistumisvaihtoehdoista. Hän ei ole vielä varma suuntautuuko ehostukseen vai luontaishoitoihin. Opetusta on neljä tuntia joka ilta, neljänä päivänä viikossa.
Opiskelijoiden taustat vaihtelevat laidasta laitaan, mikä tekee opiskelusta kiinnostavan ja elävän. Kurssilla on muun muassa leipuri, tanssija, kangaskaupan myyjä, pienten lasten äiti ja pari hammashoitajaa.
"Aikuisopiskelu loi puitteet sille, että tämän ikäinen nainen voi lähteä opiskelemaan, ja tuntee olonsa mukavaksi muiden samanikäisten joukossa", Anita miettii.
Elämässä täytyy pysyä mukana
Anitan tulevaisuudensuunnitelmat ovat auki. Hän käy koulua harrastuspohjalta. Elämänkokemus tekee realistiksi. Haaveita on, mutta seuraavat kaksi vuotta näyttävät, ovatko ne käytännössä mahdollisia. Missään nimessä mitkään ovet eivät ole suljettuja, ei työpaikan eikä minkään muunkaan asian suhteen elämässä.
Yksi Anitan haaveista on aina ollut oma yritys. Kymmenen vuotta sitten hän perusti miehensä kanssa kesäkioskin. Neljän vuoden aikana ei ollut puutetta jäätelöstä. Paras mieli jäi kuitenkin omasta rohkeudesta. Näki että pärjäisi omillaankin.
"Nyt haaveena on olla hyvä kosmetologi ja tuottaa ihmisille hyvää oloa. Tulisi toimeen omillaan ja saisi omalla aikataululla tehdä sellaista työtä mistä pitää, sehän on aina tavoittelemisen arvoista tässä elämässä", Anita pohtii.
"On tosi tärkeää kuunnella itseään ja oppia tuntemaan itseään ja toteuttaa haaveitaan. Ikä antaa itsekkyyttä ja varmuutta, ja sitä oppii ottamaan huomioon omat mielipiteensä ja halunsa. Joitakin varmuus saattaa ärsyttää, mutta itselle on kiva huomata, että pystyy olemaan varma omista päätöksistään."
Anitan elämänhalun aistii jokaisesta eleestä. Mikään ei ole hänestä kauheampaa kuin että elämä on kuin lehmä niityllä, joka vaan märehtii paikallaan eikä mitään tapahdu. "Sanonta että vierivät kivet ei sammaloidu pitää paikkansa, aina pitää olla vauhdissa ja elämässä mukana", hän nauraa ja pomppaa energisesti tuoliltaan. "Mennäänkö saunaan?"