Kaksi vuotta aikuisopiskelua takana. Mitä Anitalle nyt kuuluu?
Jotkut ihmiset tarttuvat unelmiinsa ja tekevät niistä tosia. Sellaiset tarinat antavat uskoa meille muillekin. Mutta kannattaako unelmaa aina seurata? Ja mistä tietää onko unelma oikeasti unelmoimisen arvoinen?
Opintoluotsissa on seurattu Anitan, 50v., vaiheita parin vuoden ajan. Hän havahtui yksitoikkoisessa työssään ajattelemaan, että jos jotain elämässä haluaa, se on tehtävä nyt tai ei koskaan. Koko elämä meni mullin mallin. Hän jätti turvallisen työpaikkansa, ja löysi tilalle vielä paremman samalta alalta.
Nälkä kasvoi kuitenkin syödessä. Muutoksesta tuli iloa ja rohkeutta ajatella, että kun on alkuun päästy, niin antaa mennä sitten. Varmasti elämässä voisi muutakin tehdä kuin istua toimistossa. Vanha unelma kosmetologin ammatista heräsi, ja Anita haki Helsingin kauneudenhoito-oppilaitokseen aikuisopiskelijoiden linjalle.
Kun tapasimme viimeksi, ensimmäinen vuosi opintoja työn ohessa oli takana. Anita oli koulun ja työn yhdistämisestä poikki, mutta yhä innostunut. Uutta ajattelemisen aihetta oli tullut valtavasti, pää oli kuin muurahaispesä, läksyjä oli kasoittain, omaa aikaa ei yhtään.
Miten meni toinen vuosi aikuisopiskelua, ja ennen kaikkea, mitä nyt?
Koulu antoi valtavasti uutta ajateltavaa
"Toinen vuosi oli hirveän paljon helpompi", Anita kertoo. "Jäin opintovapaalle ja päivisin oli aikaa keskittyä läksyihin, ulkoilla, pitää huolta itsestään, sellaista mihin ensimmäisenä vuonna aika ei riittänyt lainkaan. Vain rahaa oli vähänlaisesti."
Kun Anita nosti toukokuussa kuohuviinilasin kosmetologiksi valmistumisensa kunniaksi, hän oli syystä ylpeä itsestään. Kurssille valituista 18:sta valmistui kymmenen, ja hän oli yksi heistä.
"Olen todella iloinen että uskalsin lähteä vielä tässä iässä opiskelemaan", Anita sanoo. "Se antoi minulle todella paljon. Sain paljon uutta ajateltavaa, tapasin innostavia ihmisiä ja huomasin, että elämää voi elää muutenkin kuin kahdeksasta neljään."
Koulutusta Anita sen sijaan kritisoi. "Aikuisopiskelijoihin suhtauduttiin kuin lapsiin, ja monet opettajat osasivat suhtautua meihin vain autoritaarisesti. Opiskelu oli aivan liian koulumaista töissä käyville aikuisille. Vaadittiin poissaolotodistuksia, ei uskottu selityksiä eikä kestetty kritiikkiä."
"Myös harjoittelujaksot olivat joidenkin kohdalla täysin epäonnistuneita. Koulun pitäisi ottaa asiasta enemmän vastuuta ja varmistua, että harjoittelupaikat sitoutuvat opettamaan ja antavat oppilaan harjoitella. Pelkkänä siivoojana tai juoksutyttönä oleminen ei paljon auta."
Aineet olivat sen sijaan kiinnostavia ja monipuolisia, ja niitä sai valita oman kiinnostuksensa mukaan. Melkein kaikista aineista on hyötyä jatkossakin, Anita tuumii.
Ainakin aluksi takaisin toimistoon
Anitan haaveena on aina ollut oma yritys. Melkein koko kahden vuoden ajan hän kävi läpi riskejä ja mietti, uskaltaisiko heittäytyä tyhjän päälle.
"Punnitsin asiaa joka puolelta. Kestää pari vuotta ennen kuin yritys alkaa kannattaa, niskassa on iso velkataakka, päivät ovat tosi pitkiä ja painottuvat iltoihin ja viikonloppuihin. Lomista ei uskalla haaveillakaan. Entä kun sairastut? Asiakkaita ei silloin voi hankkia, joten ilmeisesti on raahauduttava töihin vaikka puolikuolleena", hän hymähtää.
"Kaiken tämän kävin läpi unohtamatta stressiä, saatko maksettua jokakuisen hoitolavuokran, lainanlyhennykset, vakuutukset. Toisaalla vaakakupissa oli tuttu ja turvallinen työ ja työpaikan etuudet."
"Päätin, että en yksinkertaisesti uskalla ottaa riskiä ja heittäytyä yrittäjäksi", Anita sanoo rehellisesti.
Sitä paitsi, ajatus toimistoon palaamisesta ei tuntunut niin huonolta kahden vuoden opiskelun jälkeen, kasvohoitojen tekeminenkin alkoi välillä kyllästyttää, hän myöntää.
Oma yritys alulle pikkuhiljaa
Kesällä Anita palasi taas entiseen työhönsä, kuitenkin vain neljäksi päiväksi viikossa. Töissä on jatkunut samanlainen tohina kuin ennenkin, tietokoneohjelmat on vaihdettu uusiin ja ylitöitä on ollut reilusti.
Se on saanut Anitan miettimään uudestaan vaihtoehtoja. Nyt hän on päättänyt perustaa yrityksen, jossa antaa hoitoja vapaapäivinään perjantaisin. Lisäksi hän keskittyy aluksi vain aromaterapiaan, hierontoihin ja jalkahoitoihin, asioihin joista hän piti eniten koulussakin.
"Ei tarvitse jakautua niin monelle alalle, miettiä hoitotuotteita tai tilata kallista aloituspakettia. Puhumattakaan siitä, ettei tarvitse ottaa lainaa eikä stressata oman toimeentulon kanssa", Anita kertoo tyytyväisenä.
"Tällä tavoin pääsen tekemään aivan erilaista työtä, joka on erinomaista vastapainoa nykyiselle tietokoneen kanssa seurustelulle. Saan siitä hyvän mielen, ja voin rauhassa katsoa, mitä yrittäminen on ja kannattaako sitä ajatellakaan kokopäiväiseksi työksi. Se on kuitenkin yhä haaveeni."
Viikonloppuisin hän hahmottelee hoitolan mainosta, miettii hinnastoja ja tekee suunnitelmia miehensä kanssa.
Aikuisena opiskelu antoi Anitalle valinnanvapautta, uusia ideoita sekä mahdollisuuden katkaista halutessaan oravanpyörä ja heittäytyä uuteen elämään. Unelman seuraaminen ei mennyt hukkaan, vaikkei elämä siitä totaalisesti muuttuisikaan. Kuten hän sanoo: "Vaikka en koskaan tekisi kosmetologin työtä ammatikseni, sain opiskelusta valtavasti ja olen todella iloinen että tein tämän."