Enemmistö viestinnän opiskelijoista ei sijoitu viestintävälineisiin töihin, koska uusia työpaikkoja ei synny eikä vanhoja aukea.
Viestinnän koulutusta on Suomessa liikaa. Aloituspaikkoja yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja ammattioppilaitoksissa on yli 2 200. Enemmistö viestinnän opiskelijoista ei sijoitu viestintävälineisiin töihin, koska uusia työpaikkoja ei synny eikä vanhoja aukea. Työvoimaa viestintäalalla on noin kymmenen tuhatta. Tämä jakaantuu karkeasti puoliksi sähköiseen ja graafiseen viestintään.
Graafinen viestintä on näistä puoliskoista suurempi. Se kattaa sanoma- ja aikakauslehdet ja kustannusyhtiöiden uudet sähköiset palvelut.
Sähköiseen viestintään luetaan perinteisten radion ja television lisäksi osa verkko- ja mobiiliviestintää.
Työpaikkojen määrä ei kasva
Jos kaikki aloittavat opiskelijat valmistuisivat, kaksinkertaistuisi työvoima jo reilussa neljässä vuodessa. Kahdeksassa vuodessa meillä olisi kymmenen tuhatta töissä ja kaksikymmentä tuhatta koulutuksen saanutta töitä hakemassa - onneksi vain teoriassa. Työpaikkojen määrän kehitys on ollut 1990-luvun alun jälkeen kuitenkin laskeva. Muistissa on MTV3:n kaikkien uutisten ulkopuolisten omien ohjelmatoimitusten lopettaminen ja myynti 90-luvulla. Myös Yleisradio on vähentänyt reilusti työvoimansa määrää viime vuosina. Edes eläkkeelle siirtyneen työvoiman tilalle ei ole otettu uusia työntekijöitä. Vähennyksiä on ollut myös lehtitaloissa, ja verkkoviestinnän yritykset ovat olleet suurissa vaikeuksissa tai ajautuneet konkurssiin.
Sähköisen viestinnän yrityksiin, Yleisradio ja MTV3, ei ole tosiasiallisesti palkattu uutta työvoimaa uutisten ulkopuoliseen toimintaan viiteentoista vuoteen.
Erikoista tässä on se, että samaan aikaan Suomeen luotiin erittäin laaja viestinnän koulutuksen verkosto, joka painottui erityisesti sähköiseen viestintään. Useimpien oppilaitosten perustamisen takana oli korvata Yleisradion lopettama tarkkailijakoulutus. Yhden yrityksen koulutusta korvaamaan perustettiin satoja uusia koulutuspaikkoja.
Viestinnän taitoja tarvitaan monissa ammateissa ja tehtävissä. Viestinnän opiskelijan kannattaisi jo opintojen aikana suuntautua opinnoissaan esim. terveydenhuoltoon, sosiaalityöhön, matkailuun tai muille hallinnon ja elinkeinojen aloille, ja hankkia työtehtävä niiden tukitoiminnoista.
Viestinnän taidoille muuta kysyntää
Viestintä on erityisen riippuvainen talouden suhdanteista. Viestintäyhtiöiden päärahoitus tilaajamaksujen lisäksi tulee mainonnasta. Mainonnan osuus vaihtelee suuresti eri tiedotusvälineissä ja julkaisuissa. Kaupalliset tv-kanavat saavat kaiken tulonsa mainonnasta, suurten sanoma- ja aikakauslehtien tuloista se on yli puolet, pienillä paikallislehdillä tilausmaksut ovat tärkein tulonlähde.
Kun talous taantuu, tiedotusvälineet joutuvat tiukoille.
Ylimitoitettu koulutus pahentaa työntekijöiden tilannetta
Se johtaa työvoiman hinnan laskuun ja tuotantokustannusten väärään hinnoitteluun. Yritysten on vaikea välttää halvan työvoiman kiusausta, kun uudet työnhakijat ilmoittavat tulevansa vaikka ilmaiseksi töihin. Monet ovat valmiita tähän, jotteivät koulutukseen uhrattu raha ja aika menisivät kokonaan hukkaan.
Kesätöitä Yleisradion eri toimituksista ja toiminnoista haki kesälle 2003 kaksituhatta henkeä. Lehdistön kesäharjoittelupaikkoihin tulee satoja hakemuksia. Tilanne ei ole hakijoiden kannalta oikeudenmukainen eikä työnantajalle mieluisa. Muissa Pohjoismaissa tilanne on samanlainen.
Käytännön seurauksena syntyy alipalkattujen työntekijöiden ryhmä media-alalle.
Halpa työvoima mahdollistaa myös sellaisten palvelujen tuottamisen, jotka toistaiseksi ovat tappiollisia kuten verkko- ja mobiiliviestintäpalvelut. Ne kuitenkin karsiutuvat heti pois kun ensimmäiset taloudelliset vaikeudet ilmaantuvat. Näitä palveluja tuottavan etupäässä nuoren työvoiman työmarkkina-asema on huono ja epävarma.
Julkisuudessa on arvioitu, että Irakin sota pidentää taloudellista taantumaa jopa parilla vuodella. Se tietää vaikeita aikoja mediateollisuudelle.
Sähköisen viestinnän koulutusta eniten
Media-alan koulutuspaikkojen enemmistö on suunnattu sähköisen viestinnän ammatteihin. Näistä enemmistön muodostavat tv:n tekniset tehtävät. Nykyisessä tuotantotavassa ja ohjelmakulttuurissa tv:n tekniset tehtävät vähenevät siitä mitä ne ovat olleet vielä kymmenen vuotta sitten. Pääsyy muutokseen on tuotantorahojen niukkuus ja siirtyminen yksinkertaisiin ohjelmaformaatteihin. Käytännössä keskusteluohjelmat hallitsevat tv-kanavien ohjelmistoa ulkomaisten sarjojen lisäksi.
Radio työllistää varsin vähän ihmisiä. Kaikissa yhtiöissä on siirrytty toimittajien yksinkäyttöjärjestelmiin. Robotit soittavat levyt ja toimittaja tekee jutun päätteellään.
Painoviestinnän ammateista koulutuksessa ovat tavallisia grafiikan koulutus, taitto, valokuvaus ja verkkoviestinnän ammattitehtävät. Nämä kaikki tehtävät säilyvät myös lähitulevaisuudessa. Lukumääräisesti niitä ei ole kuitenkaan kovin paljon.
Verkkoviestintään liittyneet odotukset ovat olleet liiallisia. Verkkoon ei ole kehittynyt ns. ansaintalogiikkaa, joka toisi siihen sijoitetut varat takaisin. Verkossa menestyvät kuluttajalle ilmaisen palvelun tarjoajat, jotka rahoittavat palvelunsa jollain muulla tavalla. Opintoluotsi - verkkojulkaisu on esimerkki julkisesta palvelusta. Julkishallinnon palvelut ovat verkossa tavallisia, ja ne osin korvaavat mm. painettujen esitteiden valmistusta.
Viestinnän tavallisin ammatti on toimittaja
Esimerkiksi Journalistiliiton jäsenten reilu enemmistö on toimittajia. Toimittajan ammatti, samoin kuin kaikki edellisetkin, on ns. vapaa ammatti. Se ei edellytä muodollista tutkintoa. Toimittajakoulutusta järjestetään Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa sekä muutamassa ammattikorkeakoulussa.
Toimittajan työ on muuttunut paljon viime vuosien aikana. Monissa mediayrityksissä toimittajat paitsi tekevät juttuja, myös taittavat, kuvaavat ja tekevät verkko- ja mobiiliuutisia. Suurissa yhtiöissä työ on säilynyt eriytyneenä, mutta pienissä yrityksissä toimittajat tekevät kaikkea. Tyypillistä on kova työtahti.
Media-alalle on paljon tulijoita
Hakijoita koulutusohjelmiin on moninkertainen määrä suhteessa otettuihin. Tämä herättää ihmetystä. Useimmissa tehtävissä itsenäisyys on melko vähäinen, työ on vuorotyötä, palkka melko huono (taulukkojen kk-lähtöpalkat 1 347- 2 555€), työ on paineista, kiireistä ja usein yksinäistä.
Van harva media-alan työntekijä on julkkis, ja heistäkin monet ovat tunnettuja muista ansioista.
Valitettavan tyypillisiä ovat määräaikaiset työsuhteet, jotka koskevat pääsääntöisesti nuoria työntekijöitä. Liikakoulutuksesta ja määräaikaisuuksista johtuen monen media-alan työntekijän työurasta uhkaa tulla lyhyt, ja edessä on kouluttautuminen uudelle alalle. Määrä-aikaisuudet vaikeuttavat nuorten työntekijöiden elämän ja työuran suunnittelua kuten perheen perustamista ja asunnon hankintaa.
Media-alan valinta työuraksi on lainatakseni kahta media-asiantuntijaa ja poliitikkoa, Harri Rinnettä ja Mikko Alataloa, aikamoinen hasardi homma.
Kirjoittaja on toimittaja ja viestinnän koulutuksen asiantuntija. Hän on laatinut viestinnän koulutuksesta selvityksen "Odotuksen tuntua" (Helian julkaisusarja A:5, 2002).