Seija Shemeikka opiskeli aluksi teatteritiedettä, mutta päätyi lisäkoulutuksen kautta töihin kirjastoon.
Kirjastonhoitajan ammatti mielletään toisinaan tylsäksi. Työn kuvitellaan olevan monotonista nököttämistä vanhojen, pölyisten opusten keskellä.
Totuus on toisenlainen. Kirjastossa voi matkustaa minne haluaa ja tehdä loputtomasti löytöjä. Kansien välissä piilee toisia maailmoja ja seikkailuja joka makuun.
Kirjasto on tila, joka muuttuu ja kehittyy ajan myötä jatkuvasti, ja johon jokainen on yhtä tervetullut ikään, sukupuoleen, ulkonäköön tai varallisuustasoon katsomatta. Asiointi on ilmaista. Vastaavanlaiset paikat ovat nyky-yhteiskunnassa harvassa.
Seija Shemeikka ajautui alalle lähes sattumalta. Hän opiskeli alun perin Helsingin yliopistossa teatteritiedettä, mutta päätyi samalla töihin kaupunginkirjastoon.
"Pidin työstä kovasti ja mieleeni jäi silloin itämään, josko vielä opiskelisin alalle", Shemeikka muistelee.
Saatuaan kaksi lasta ja valmistuttuaan 90-luvun lopulla filosofian maisteriksi Shemeikka suuntasi työnhakuun. Tämä osoittautui kuitenkin teatteritieteilijälle hankalaksi. Niinpä Shemeikka päätti täydentää tutkintoaan Tampereen yliopistossa kirjastotieteen ja informatiikan opinnoilla.
"Tampereen täydentävät opinnot olivat mielenkiintoisia", Seija kertoo. "Olin jo saanut työkokemusta alalta ja sitä oli innostava opiskella. Sain vastauksen moneen hämäräksi jääneeseen asiaan."
Kirjastotieteen opinnot olivat yliopiston hengen mukaisesti hyvin teoreettisia. Shemeikan mukaan kirjastonhoitajan työn oppii toden teolla vasta "kentällä".
Vaihtelua ja haasteita
Nyt Seija Shemeikka on työskennellyt Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa lähes vuosikymmenen verran. Hän toimii kirjastonjohtajana Jukolan sivukirjastossa, mutta on parhaillaan kolmevuotisella komennuksella informaatikkona Hämeenlinnan pääkirjastossa. Mitä työhön sitten oikeastaan sisältyy?
"Vastaan muun muassa kirjaston sisäisestä ja ulkoisesta koulutuksesta", Seija kuvailee. "Lisäksi työskentelen neuvontapisteessä, annan kirjastonkäytön opetusta ja teen maakuntakirjastotyötä."
Shemeikan mukaan hänen ammattinsa mieluisin puoli on vaihtelu. Kirjastossa pääsee hääräämään monessa puuhassa, oppimaan uutta sekä painiskelemaan erilaisten haasteiden kanssa.
Vähemmän mukavaa kirjaston arjessa on monen muun ammatin tapaan jatkuva kiire. Kirjastotyössä ei myöskään kannata odottaa pääsevänsä varsinaisille miljonäärituloille.
"Kirjastolaitos on aarre"
Jotakin varsin viehättävää kirjastotyössä kuitenkin on ulkopuolisenkin silmiin. Kirjastot ovat aikamoisia aarrearkkuja: loputtomat hyllyt täynnä toinen toistaan kiinnostavampia teoksia, uutuusromaanit hyppysten ulottuvilla, musiikkia maailman joka kolkasta ja tätä nykyä monia tietotekniikkapisteitäkin. Juuri tämä monipuolisuus vetoaa Seija Shemeikkaankin.
"Kirjastoissa kiehtoo varmaankin se, että niissä on kaikkea: kirjoja maan ja taivaan väliltä, lehtiä, elokuvia, tietotekniikkaa ja viihtyisät tilat. Ilmapiiri on suvaitseva ja kirjastoon on vapaa pääsy kaikilla."
Hämeenlinnan kirjaston eduiksi Shemeikka nimeää kattavat kokoelmat, ammattitaitoisen henkilökunnan sekä yleisen edistyksellisyyden.
Seija Shemeikka on päässyt ihastelemaan kirjastoja myös maailmalla matkustaessaan. Suurimman vaikutuksen teki Ranskan kansalliskirjasto, jossa Shemeikka piipahti jo nuorena.
"Ostin sieltä karttajäljennöksen, joka nyt keikkuu poikani seinällä. Kirjasto oli kaunis ja arvokas kulttuurin ja tiedon pyhäkkö."
Shemeikan mukaan suomalainen kirjastolaitos on maailmanlaajuisestikin ajatellen ainutlaatuinen ilmiö, jota sietäisi varjella.
"Pienellä Suomella ei ole varaa hukata tällaista aarretta", Seija painottaa. "Kirjastot ovat yksi tasa-arvon ja demokratian kivijaloista. Uskon että näin on tulevaisuudessakin. Kirjastot muuttuvat hybridikirjastoiksi, joissa elävät rinta rinnan perinteinen kirja ja sähköiset aineistot. Tietoyhteiskunnassa kirjastolla on aina vain tärkeämpi rooli."
Klassikoita ja Muumeja
Kirjastoille riittääkin tarvetta. Suomalaiset ovat uutteria lukijoita, jotka lukevat Laila Hirvisaaren kaltaisten rakastettujen kestosuosikkien lisäksi kehuttuja uutuuskirjoja.
"Uudet kirjat kiinnostavat eniten, ja suosikkiteoksista on varausjonoja", Seija Shemeikka sanoo. "Ulkomaisista esimerkiksi Dan Brownin Da Vinci -koodi oli erittäin kysytty. Myös kirjallisuuspalkinnot lisäävät kirjojen kysyntää. Kysyntää syntyy myös silloin, kun tiedotusvälineet välillä nostavat jonkun tietyn kirjailijan tai asian esiin."
Shemeikan oma lempparilista on pitkä ja sisältää kirjallisuutta klassikoista aina lastenkirjallisuuteen saakka.
"Palaan aina Anton Tšehovin novellien ja Tove Janssonin Muumi-kirjojen pariin", Seija tunnustaa. "Tšehov on taitava ihmiskuvaaja. Muumi-kirjojen maailma taas on yhtä aikaa jännittävä, epäsovinnainen ja hyväksyvä. Luen mielelläni myös näytelmiä. Nykykirjailijoista pidän etenkin Pirkko Saisiosta ja Reko Lundanista. Luin juuri Jhumpa Lahirin kirjan Kaima ja ihastuin sen voimakkaaseen tunnelmaan. Vaikutuksen teki myös Jonathan Franzenin kirja Muutoksia."